Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon turhista peloista ja murheista?
11.12.2014 |
Minulle tämä on ollut tuttua jo lapsuudesta saakka: pelkään ja murehdin asioita, joita ei edes ole vielä tapahtunut. Pahin pelkoni on ollut aina vakava sairastuminen, joko oma tai perheenjäsenen. Olen nyt äitiyslomalla ja hyvin onnellinen kaikesta, minulla on kaikki mitä olen ikinä toivonut. Kuitenkin tämä pelko on nostanut taas päätään ja pelkään omaa tai mieheni vakavaa sairastumista tai kuolemaa. Kumma kyllä lasten sairastumista en edes jotenkin pysty ajattelemaan(onneksi)... Tällä hetkellä en pysty nauttimaan mistää, sillä pelkään, että kohta sairastun syöpään jne. Olen itkuinen ja ahdistunut. Todella kamalaa ja typerän kuulosta varmaankin, mutta minulle todellista.
Tämä Liittynee jotenkin luonteeseeni; olen kontrollifriikki vähän kaikessa. Haluan hallita kaikkea elämässäni. Syöpä nyt esimerkiksi on asia jota ei voi hallita ja siksi se on kaiketi se pahin pelko, samoin kuolema. Olen myös äärimmäisen myötätuntoinen ihminen (huonolla tavalla ehkä), murehdin jopa tuntemattomien elämää ja vastoinkäymisiä, tällä hetkellä on eräs todella painava asia sydämelläni josta en pääse yli.
Onko muilla samaa? Miten olette saaneet apua tai olisiko teillä jotain omia neuvoja? Olen ajatellut, josko varaisin ajan psykiatrille tmv, vaikka edes yhdeksi kerraksi jos saisin neuvoja mitä tehdä, kun ahdistus valtaa mielen. Ehkäpä järkipuhekin auttaisi alkuun. En tunne itseäni maseentuneeksi, mutta jokin "vika" minussa on ja sen tunnen. Nyt on mieli jatkuvasti maassa, näin pahaa ei ole ennen ollut.
Kommentit (5)
Kiitos vastauksesta. Olinkin ajatellut jotain kirjaa,jossa olisi ohjeita tähän ajattelu-asiaan. Tiedostan, että olen paljon ajatteleva ihminen hyvässä ja pahassa, enkä hallitse aina ajatteluani. Löysinkin googlettelulla joitain meditaatio- ja läsnäolo-kirjoja, joita aion kokeilla.
Yksi mikä vaikuttaa myös, on että viimeksi ollessani näin onnellinen, minulle kävi todella rankka vastoinkäyminen (elämäni pahin siihen saakka). Nyt mieli ohjaa ajattelemaan, että "kun kaikki on hyvin, kohta tapahtuu jotain pahaa". Tiedostan sen, mutta en hallitse.
Tuo kukkapenkki-vertaus oli hyvä. Aion käyttää sitä vertauskuvana mielelleni, miten revin niitä saastuttavia rikkaruohoja pois. Myös muiden ihmsiten kanssa juttelu ja yhdessä olo auttaa karsimaan niitä pois. t.ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin sodan alla on aivan sama murehtiiko jotakin vai ei... ;)
No sotaa enkä muuta vastaavaa sentään onneksi murehdi :) Se tästä vielä puuttuisikin. t.ap
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 12:00"]
Näin sodan alla on aivan sama murehtiiko jotakin vai ei... ;)
[/quote]
Ei se ole silloinkaan sama. Sodan tai muun karmean kriisin tullen vasta on tärkeää osata elää hetkessä, murehtimatta liikaa. Silloin säilyy toimintakykyisenä ja järjissään. Moni muuten on esim. sairauden, sodan tai muiden kauheiden kokemusten keskellä löytänyt vasta hetkessä elämisen, pakosta. Mennyt on ollut liian ahdistavaa että sitä kestäisi ajatellut, samoin tulevaisuus liian pelottava, joten on ollut pakko vain palata hetken aistimuksiin. Ja siitä on moni löytänyt rauhan pyörremyrskyn keskellä.
Opettele hallitsemaan ajatteluasi. Sinun ei tarvitse antaa sen pyöriä ties missä kauhukuvissa ja murheissa, vaan voit aktiivisesti tarkkaillla mieltäsi ja aina kun huomaat että alkaa pyöriä jotain ahdistavaa sisältöä joka ei edes hyödytä mitään, niin katkaiset sen ajattelun ja ajattelet jotain muuta. Mieli on vähän kuin kukkapenkki, ei siellä kannata antaa kaiken maailman rikkaruohojen vapaasti rehottaa jos haluaa tasapainoisen mielentilan.
Ajattelua voi oppia hallitsemaan ilman mitään erityistä tekniikkaakin, mutta jos kaipaa tekniikka, niin erilaiset meditaatiotekniikat juuri pyrkivät siihen että ajattelu saadaan kuriin.