Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Bloggari hylkää lapsensa hoitoon.
11.12.2014 |
Miten kukaan voi jättää koko viikonlopuksi 1kk ikäisen vauvansa vanhemmilleen hoitoon.
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:23"]
Juu, tuo on vielä symbioosivaihetta ja pitäisi saada, jotain lääkärikäyntiä lukuunottamatta, olla äitinsä kanssa. Ei väliä imettääkö vai antaako pulloa, mutta tuon ikäisen pitää saada olla äidin sylissä kun syödään.
Muistakaa kuitenkin, että maailmassa on äitejä, joilla ei ole resursseja miettiä lapsen hyvinvointia noin pitkälle. Joidenkin on pakko päästä rentoutumaan koska eivät kestäisi muuten lapsen kanssa olemista. Hoitoon jättäminen luotettavaan paikkaan on silloin parempi vaihtoehto kuin väkisin yrittäminen ja sellainen lopputulos, jonka voisimme kaikki lukea iltalehdestä. Parempi olla vaikka sitten "huono äiti" -leimalla varustettu äiti kuin äiti joka paloi totaalisesti loppuun.
[/quote]
No saanen olla eri mieltä. Tai joo, hoitoon jättäminen tuossa tapauksessa on tottakai parempi, mutta ei kenenkään pitäisi antaa olla "huono äiti" vaan siksi ettei muuhun kykene. Siinä ollaan huonoa äitiä sen lapsen kustannuksella ja ajatellaan siis äidin oikeutta olla resurssipulastaan huolimatta äiti, ei lapsen oikeutta turvalliseen ja onnelliseen lapsuuteen ja perheeseen. Jos ei ole resursseja vanhemmuuteen eikä ole valmis sellaisia luomaan tuen avulla, niin sitten pitäisi kyllä antaa lapsi sellaiseen kotiin jossa niitä resursseja on...
[/quote]
Jos lapselta kysytään, niin tuskin kukaan lapsi haluaa mennä vieraaseen perheeseen tuosta vain. Syyn pitää olla hyvin painava. Syyksi ei minun mielestäni riitä, että lapsi on ollut pienestä saakka luotettavassa hoidossa. Lapselle oma äiti on aina maailman tärkein, tuttuja hajuja myöten. Sitä suhdetta pitää varjella loppuun saakka ellei ole väkivaltaa ja uupunutta äitiä pitää tukea.
Lapselle toiseen perheeseen sijoittaminen on äärimmäinen keino silloin kun kotona ei kertakaikkiaan voi olla. Ei voi olla. Lapselle sijoittaminen on äärettömän traumaattinen ja pitkäkestoinen hylkäämiskokemus ja prosessi, joka voi jättää lapseen syvät jäljet ja aiheuttaa kiintymysongelmia. Ihan samoin kuin vahingoittunut symbioosivaihe, mutta todennäköisemmin, sillä tässä sijoittamisessa äiti häviää kokonaan, ei satunnaisesti viikonlopuiksi.
Sijoitusperheen äiti ei lisäksi ole lapsen äiti, eikä häneltä voi odottaa sellaista kohteluakaan. Jokainen perhe ei ole kuten vaikka kaikkonen ja taiveaho, että lasta pidetään (oletan) kuin kukkaa kämmenellä. Ei, toisissa sijoitusperheissä on muitakin lapsia ja voi olla, että leimaantumista ei uuteen vauvaan tapahdu jos vaikka ei kemiat kohtaa tms.
[/quote]
Mutta jos tilanne on se, että "äidillä ei ole resursseja miettiä lapsen hyvinvointia noin pitkälle" kuten tuossa ensimmäisessä viestissä kirjoitit, ja että on pakko laittaa lapsi hoitoon koska ei "kestä olla lapsen kanssa", niin kyllä silloin ollaan tilanteessa jossa lapsen kotiolot ei voi olla kovin hyvät. Enkä sanonut, että kaikki tuollaisessa tilanteessa olevat lapset pitäisi heti sijoittaa pois kotoa, vaan sanoin että "jos äiti ei suostu niitä resursseja lisäämään tuen avulla" niin sitten. Ensin siis tietysti tuetaan omaa vanhemmuutta, mutta jos se ei onnistu, niin silloin koti ei ole lapselle oikea paikka. Lapset on aina lojaaleja vanhempiaan kohtaan, vaikka olisivat ihan tuuliajolla väkivaltaisten alkkisvanhempien käytännössä hylkääminä. Siksi siihen lapsen näkemykseen ei voi liikaa luottaa. Ja seurauksia kyllä tulee lapsen kasvussa ja kehityksessä jos kotona tilanne em. kaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ajattelee sijoittamista ryysyistä rikkauksiin -stoorina, jossa häikäilemätön juoppoäiti antaa lapsensa rikkaalle ja hyväsydämiselle pariskunnalla, joka rakastaa lasta heti.
Tarinasta puuttuu oikea näkökulma. Se on lapsen näkökulma. Jokainen aikuinen voi miettiä miltä tuntuisi jos sinut nyt vietäisiin autolla uuteen kotiin, uutee perheeseen, et saisi tavata lapsiasi ja miestäsi tai muuta sukua kuin kerran kuukaudessa. Uudessa paikassa sinulla olisi uudet petivaatteet ja vieraat huonekalut ja muut tavarat.
Lapsikin on ihminen, jolla on oma henkilökohtainen elämä. Ei hän arvosta vieraiden ihmisten lapsenkaipuuta ja mahdollista rakkauttaa yhtään enempää kuin sinä, jos joutuisit vieraan, hyväsydämisen yksinäisen miehen uudeksi vaimoksi miljoonakartanoon.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:48"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:23"]
Juu, tuo on vielä symbioosivaihetta ja pitäisi saada, jotain lääkärikäyntiä lukuunottamatta, olla äitinsä kanssa. Ei väliä imettääkö vai antaako pulloa, mutta tuon ikäisen pitää saada olla äidin sylissä kun syödään.
Muistakaa kuitenkin, että maailmassa on äitejä, joilla ei ole resursseja miettiä lapsen hyvinvointia noin pitkälle. Joidenkin on pakko päästä rentoutumaan koska eivät kestäisi muuten lapsen kanssa olemista. Hoitoon jättäminen luotettavaan paikkaan on silloin parempi vaihtoehto kuin väkisin yrittäminen ja sellainen lopputulos, jonka voisimme kaikki lukea iltalehdestä. Parempi olla vaikka sitten "huono äiti" -leimalla varustettu äiti kuin äiti joka paloi totaalisesti loppuun.
[/quote]
No saanen olla eri mieltä. Tai joo, hoitoon jättäminen tuossa tapauksessa on tottakai parempi, mutta ei kenenkään pitäisi antaa olla "huono äiti" vaan siksi ettei muuhun kykene. Siinä ollaan huonoa äitiä sen lapsen kustannuksella ja ajatellaan siis äidin oikeutta olla resurssipulastaan huolimatta äiti, ei lapsen oikeutta turvalliseen ja onnelliseen lapsuuteen ja perheeseen. Jos ei ole resursseja vanhemmuuteen eikä ole valmis sellaisia luomaan tuen avulla, niin sitten pitäisi kyllä antaa lapsi sellaiseen kotiin jossa niitä resursseja on...
[/quote]
Jos lapselta kysytään, niin tuskin kukaan lapsi haluaa mennä vieraaseen perheeseen tuosta vain. Syyn pitää olla hyvin painava. Syyksi ei minun mielestäni riitä, että lapsi on ollut pienestä saakka luotettavassa hoidossa. Lapselle oma äiti on aina maailman tärkein, tuttuja hajuja myöten. Sitä suhdetta pitää varjella loppuun saakka ellei ole väkivaltaa ja uupunutta äitiä pitää tukea.
Lapselle toiseen perheeseen sijoittaminen on äärimmäinen keino silloin kun kotona ei kertakaikkiaan voi olla. Ei voi olla. Lapselle sijoittaminen on äärettömän traumaattinen ja pitkäkestoinen hylkäämiskokemus ja prosessi, joka voi jättää lapseen syvät jäljet ja aiheuttaa kiintymysongelmia. Ihan samoin kuin vahingoittunut symbioosivaihe, mutta todennäköisemmin, sillä tässä sijoittamisessa äiti häviää kokonaan, ei satunnaisesti viikonlopuiksi.
Sijoitusperheen äiti ei lisäksi ole lapsen äiti, eikä häneltä voi odottaa sellaista kohteluakaan. Jokainen perhe ei ole kuten vaikka kaikkonen ja taiveaho, että lasta pidetään (oletan) kuin kukkaa kämmenellä. Ei, toisissa sijoitusperheissä on muitakin lapsia ja voi olla, että leimaantumista ei uuteen vauvaan tapahdu jos vaikka ei kemiat kohtaa tms.
[/quote]
Mutta jos tilanne on se, että "äidillä ei ole resursseja miettiä lapsen hyvinvointia noin pitkälle" kuten tuossa ensimmäisessä viestissä kirjoitit, ja että on pakko laittaa lapsi hoitoon koska ei "kestä olla lapsen kanssa", niin kyllä silloin ollaan tilanteessa jossa lapsen kotiolot ei voi olla kovin hyvät. Enkä sanonut, että kaikki tuollaisessa tilanteessa olevat lapset pitäisi heti sijoittaa pois kotoa, vaan sanoin että "jos äiti ei suostu niitä resursseja lisäämään tuen avulla" niin sitten. Ensin siis tietysti tuetaan omaa vanhemmuutta, mutta jos se ei onnistu, niin silloin koti ei ole lapselle oikea paikka. Lapset on aina lojaaleja vanhempiaan kohtaan, vaikka olisivat ihan tuuliajolla väkivaltaisten alkkisvanhempien käytännössä hylkääminä. Siksi siihen lapsen näkemykseen ei voi liikaa luottaa. Ja seurauksia kyllä tulee lapsen kasvussa ja kehityksessä jos kotona tilanne em. kaltainen.
[/quote]
Tunnen monia äitejä, joiden lapsia ei voisi viedä pois millään perusteella mutta jotka eivät mieti elämäänsä tai lasten elämää viikkoa pidemmälle. Toiset nyt vain elävät sellaisella mentaliteetilla ettei päätä liikaa vaivata tulevaisuuden asioilla ja jos nyt stressaa hankitaan nyt se lapselle hoitaja ja mennään itse viihteelle.
Itse olen täydellinen vastakohta ja jokainen hoitoonvieminen pohjustetaan etukäteen kertomalla, milloin tulen takaisin. Mutta kun kaikki maailman ihmiset eivät ole minä, meidän pitää olla suvaitsevaisia toisiamme kohtaan. Toisilla uupumisen raja on matalammalla ja kuitenkin on halua olla äiti, jos saadaan vähän tukea tilanteeseen. Täätä pitäisi vaalia, eikä heti ottaa vaihtoehdoksi lapsen poisviemistä.
Ymmärrän kuitenkin mistä sinä puhut, puhut varmasti niistä paikoista, joissa ei vaihdeta vaippaa, lyödään, huudetaan ja ruokaa ei saa. Minusta tuon blogin, olkoonkin feikki, elämä on aika tavallista, ruokaa saadaan ja hoitoa on. Ihan tavallinen työväenluokkainen perhe minusta.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:50"]
Moni ajattelee sijoittamista ryysyistä rikkauksiin -stoorina, jossa häikäilemätön juoppoäiti antaa lapsensa rikkaalle ja hyväsydämiselle pariskunnalla, joka rakastaa lasta heti.
Tarinasta puuttuu oikea näkökulma. Se on lapsen näkökulma. Jokainen aikuinen voi miettiä miltä tuntuisi jos sinut nyt vietäisiin autolla uuteen kotiin, uutee perheeseen, et saisi tavata lapsiasi ja miestäsi tai muuta sukua kuin kerran kuukaudessa. Uudessa paikassa sinulla olisi uudet petivaatteet ja vieraat huonekalut ja muut tavarat.
Lapsikin on ihminen, jolla on oma henkilökohtainen elämä. Ei hän arvosta vieraiden ihmisten lapsenkaipuuta ja mahdollista rakkauttaa yhtään enempää kuin sinä, jos joutuisit vieraan, hyväsydämisen yksinäisen miehen uudeksi vaimoksi miljoonakartanoon.
[/quote]
Tottakai lapsi näkee vanhempansa aina maailman parhaina vanhempina, vaikka saisi kerran päivässä turpaan ja kerran viikossa ruokaa, tai vaikka äiti makaisi kännissä sängyssä 7 päivää viikossa. Myös vanhemmat kokevat yleensä oman vanhemmuutensa moitteettomana ja "tuntevat lapsesna parhaiten". Kuitenkin joskus tarvitaan ulkopuolista, puolueetonta näkemystä siihen onko tilanne kenenkään (etenkään lapsen) kehitykslle hyväksi. Viimeistään aikuisena nämä lapset yleensä tajuavat lapsuuden olot ja seuraukset alkaa näkyä. Ei noita asioita VOI ajatella noin naiivisti, että lapsi vieään tuntemattomaan kotiin ja siellä hän sitten kaipaa sinne vanhaan kotiinsa jne. Joo, ihan varmasti kaipaa vanhempiaan, mutta viimeisään aikuisena nämä lapset tajuavat kyllä että se oli heidän parhaakseen. Moni vaikeista oloista oleva lapsi ei olisi aikuisena enää edes elossa ilman sijoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:48"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:23"]
Juu, tuo on vielä symbioosivaihetta ja pitäisi saada, jotain lääkärikäyntiä lukuunottamatta, olla äitinsä kanssa. Ei väliä imettääkö vai antaako pulloa, mutta tuon ikäisen pitää saada olla äidin sylissä kun syödään.
Muistakaa kuitenkin, että maailmassa on äitejä, joilla ei ole resursseja miettiä lapsen hyvinvointia noin pitkälle. Joidenkin on pakko päästä rentoutumaan koska eivät kestäisi muuten lapsen kanssa olemista. Hoitoon jättäminen luotettavaan paikkaan on silloin parempi vaihtoehto kuin väkisin yrittäminen ja sellainen lopputulos, jonka voisimme kaikki lukea iltalehdestä. Parempi olla vaikka sitten "huono äiti" -leimalla varustettu äiti kuin äiti joka paloi totaalisesti loppuun.
[/quote]
No saanen olla eri mieltä. Tai joo, hoitoon jättäminen tuossa tapauksessa on tottakai parempi, mutta ei kenenkään pitäisi antaa olla "huono äiti" vaan siksi ettei muuhun kykene. Siinä ollaan huonoa äitiä sen lapsen kustannuksella ja ajatellaan siis äidin oikeutta olla resurssipulastaan huolimatta äiti, ei lapsen oikeutta turvalliseen ja onnelliseen lapsuuteen ja perheeseen. Jos ei ole resursseja vanhemmuuteen eikä ole valmis sellaisia luomaan tuen avulla, niin sitten pitäisi kyllä antaa lapsi sellaiseen kotiin jossa niitä resursseja on...
[/quote]
Jos lapselta kysytään, niin tuskin kukaan lapsi haluaa mennä vieraaseen perheeseen tuosta vain. Syyn pitää olla hyvin painava. Syyksi ei minun mielestäni riitä, että lapsi on ollut pienestä saakka luotettavassa hoidossa. Lapselle oma äiti on aina maailman tärkein, tuttuja hajuja myöten. Sitä suhdetta pitää varjella loppuun saakka ellei ole väkivaltaa ja uupunutta äitiä pitää tukea.
Lapselle toiseen perheeseen sijoittaminen on äärimmäinen keino silloin kun kotona ei kertakaikkiaan voi olla. Ei voi olla. Lapselle sijoittaminen on äärettömän traumaattinen ja pitkäkestoinen hylkäämiskokemus ja prosessi, joka voi jättää lapseen syvät jäljet ja aiheuttaa kiintymysongelmia. Ihan samoin kuin vahingoittunut symbioosivaihe, mutta todennäköisemmin, sillä tässä sijoittamisessa äiti häviää kokonaan, ei satunnaisesti viikonlopuiksi.
Sijoitusperheen äiti ei lisäksi ole lapsen äiti, eikä häneltä voi odottaa sellaista kohteluakaan. Jokainen perhe ei ole kuten vaikka kaikkonen ja taiveaho, että lasta pidetään (oletan) kuin kukkaa kämmenellä. Ei, toisissa sijoitusperheissä on muitakin lapsia ja voi olla, että leimaantumista ei uuteen vauvaan tapahdu jos vaikka ei kemiat kohtaa tms.
[/quote]
Mutta jos tilanne on se, että "äidillä ei ole resursseja miettiä lapsen hyvinvointia noin pitkälle" kuten tuossa ensimmäisessä viestissä kirjoitit, ja että on pakko laittaa lapsi hoitoon koska ei "kestä olla lapsen kanssa", niin kyllä silloin ollaan tilanteessa jossa lapsen kotiolot ei voi olla kovin hyvät. Enkä sanonut, että kaikki tuollaisessa tilanteessa olevat lapset pitäisi heti sijoittaa pois kotoa, vaan sanoin että "jos äiti ei suostu niitä resursseja lisäämään tuen avulla" niin sitten. Ensin siis tietysti tuetaan omaa vanhemmuutta, mutta jos se ei onnistu, niin silloin koti ei ole lapselle oikea paikka. Lapset on aina lojaaleja vanhempiaan kohtaan, vaikka olisivat ihan tuuliajolla väkivaltaisten alkkisvanhempien käytännössä hylkääminä. Siksi siihen lapsen näkemykseen ei voi liikaa luottaa. Ja seurauksia kyllä tulee lapsen kasvussa ja kehityksessä jos kotona tilanne em. kaltainen.
[/quote]
Tunnen monia äitejä, joiden lapsia ei voisi viedä pois millään perusteella mutta jotka eivät mieti elämäänsä tai lasten elämää viikkoa pidemmälle. Toiset nyt vain elävät sellaisella mentaliteetilla ettei päätä liikaa vaivata tulevaisuuden asioilla ja jos nyt stressaa hankitaan nyt se lapselle hoitaja ja mennään itse viihteelle.
Itse olen täydellinen vastakohta ja jokainen hoitoonvieminen pohjustetaan etukäteen kertomalla, milloin tulen takaisin. Mutta kun kaikki maailman ihmiset eivät ole minä, meidän pitää olla suvaitsevaisia toisiamme kohtaan. Toisilla uupumisen raja on matalammalla ja kuitenkin on halua olla äiti, jos saadaan vähän tukea tilanteeseen. Täätä pitäisi vaalia, eikä heti ottaa vaihtoehdoksi lapsen poisviemistä.
Ymmärrän kuitenkin mistä sinä puhut, puhut varmasti niistä paikoista, joissa ei vaihdeta vaippaa, lyödään, huudetaan ja ruokaa ei saa. Minusta tuon blogin, olkoonkin feikki, elämä on aika tavallista, ruokaa saadaan ja hoitoa on. Ihan tavallinen työväenluokkainen perhe minusta.
[/quote]
Niinhän mä juuri kirjoitin, että jos tukea ottaa vastaan niin ei siinä sitten mitään. Mun mielestä kuitenkin se, ettei ajattele viikkoa pidemmälle on ihan eri asia kuin se, ettei ole resursseja miettiä lapsen hyvinvointia vähän pidemmälle. Äidin tehtävä on kuitenkin lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen, ja jos siihen ei ole resursseja niin joku on jossain pielessä.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:50"]
Moni ajattelee sijoittamista ryysyistä rikkauksiin -stoorina, jossa häikäilemätön juoppoäiti antaa lapsensa rikkaalle ja hyväsydämiselle pariskunnalla, joka rakastaa lasta heti.
Tarinasta puuttuu oikea näkökulma. Se on lapsen näkökulma. Jokainen aikuinen voi miettiä miltä tuntuisi jos sinut nyt vietäisiin autolla uuteen kotiin, uutee perheeseen, et saisi tavata lapsiasi ja miestäsi tai muuta sukua kuin kerran kuukaudessa. Uudessa paikassa sinulla olisi uudet petivaatteet ja vieraat huonekalut ja muut tavarat.
Lapsikin on ihminen, jolla on oma henkilökohtainen elämä. Ei hän arvosta vieraiden ihmisten lapsenkaipuuta ja mahdollista rakkauttaa yhtään enempää kuin sinä, jos joutuisit vieraan, hyväsydämisen yksinäisen miehen uudeksi vaimoksi miljoonakartanoon.
[/quote]
Tottakai lapsi näkee vanhempansa aina maailman parhaina vanhempina, vaikka saisi kerran päivässä turpaan ja kerran viikossa ruokaa, tai vaikka äiti makaisi kännissä sängyssä 7 päivää viikossa. Myös vanhemmat kokevat yleensä oman vanhemmuutensa moitteettomana ja "tuntevat lapsesna parhaiten". Kuitenkin joskus tarvitaan ulkopuolista, puolueetonta näkemystä siihen onko tilanne kenenkään (etenkään lapsen) kehitykslle hyväksi. Viimeistään aikuisena nämä lapset yleensä tajuavat lapsuuden olot ja seuraukset alkaa näkyä. Ei noita asioita VOI ajatella noin naiivisti, että lapsi vieään tuntemattomaan kotiin ja siellä hän sitten kaipaa sinne vanhaan kotiinsa jne. Joo, ihan varmasti kaipaa vanhempiaan, mutta viimeisään aikuisena nämä lapset tajuavat kyllä että se oli heidän parhaakseen. Moni vaikeista oloista oleva lapsi ei olisi aikuisena enää edes elossa ilman sijoituksia.
[/quote]
Tiedätkö, että lapsellakin on tunteet? Kaltoinkohdellun lapsen merkkejä on esimerkiksi vanhemman pakoileminen ja itkuisuus päiväkodista haettaessa. Ei ole millään lailla totta, että lapsi pitää äitiään aina parhaana vaikka kotona olisi mitä. Esimerkiksi Eerika alkoi itkeä kuullessaan, että joutuu takaisin isälleen huostasta.
En yleensäkään puhu nyt Eerikan kaltaisista tapauksista, joista sinä taas näytät puhuvan. Puhun nyt perheestä, jonka ainoa ns synti on se, että he laittavat lapsensa hoitoon liian pitkäksi ajaksi ikään nähden (päivä/ikävuosi).
Toistan, että en puhu samasta asiasta kuin sinä, puhun blogin perheestä. Sinä puhut tapauksista, joissa sijoittaminen aivan varmasti onkin se paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:48"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:23"]
Juu, tuo on vielä symbioosivaihetta ja pitäisi saada, jotain lääkärikäyntiä lukuunottamatta, olla äitinsä kanssa. Ei väliä imettääkö vai antaako pulloa, mutta tuon ikäisen pitää saada olla äidin sylissä kun syödään.
Muistakaa kuitenkin, että maailmassa on äitejä, joilla ei ole resursseja miettiä lapsen hyvinvointia noin pitkälle. Joidenkin on pakko päästä rentoutumaan koska eivät kestäisi muuten lapsen kanssa olemista. Hoitoon jättäminen luotettavaan paikkaan on silloin parempi vaihtoehto kuin väkisin yrittäminen ja sellainen lopputulos, jonka voisimme kaikki lukea iltalehdestä. Parempi olla vaikka sitten "huono äiti" -leimalla varustettu äiti kuin äiti joka paloi totaalisesti loppuun.
[/quote]
No saanen olla eri mieltä. Tai joo, hoitoon jättäminen tuossa tapauksessa on tottakai parempi, mutta ei kenenkään pitäisi antaa olla "huono äiti" vaan siksi ettei muuhun kykene. Siinä ollaan huonoa äitiä sen lapsen kustannuksella ja ajatellaan siis äidin oikeutta olla resurssipulastaan huolimatta äiti, ei lapsen oikeutta turvalliseen ja onnelliseen lapsuuteen ja perheeseen. Jos ei ole resursseja vanhemmuuteen eikä ole valmis sellaisia luomaan tuen avulla, niin sitten pitäisi kyllä antaa lapsi sellaiseen kotiin jossa niitä resursseja on...
[/quote]
Jos lapselta kysytään, niin tuskin kukaan lapsi haluaa mennä vieraaseen perheeseen tuosta vain. Syyn pitää olla hyvin painava. Syyksi ei minun mielestäni riitä, että lapsi on ollut pienestä saakka luotettavassa hoidossa. Lapselle oma äiti on aina maailman tärkein, tuttuja hajuja myöten. Sitä suhdetta pitää varjella loppuun saakka ellei ole väkivaltaa ja uupunutta äitiä pitää tukea.
Lapselle toiseen perheeseen sijoittaminen on äärimmäinen keino silloin kun kotona ei kertakaikkiaan voi olla. Ei voi olla. Lapselle sijoittaminen on äärettömän traumaattinen ja pitkäkestoinen hylkäämiskokemus ja prosessi, joka voi jättää lapseen syvät jäljet ja aiheuttaa kiintymysongelmia. Ihan samoin kuin vahingoittunut symbioosivaihe, mutta todennäköisemmin, sillä tässä sijoittamisessa äiti häviää kokonaan, ei satunnaisesti viikonlopuiksi.
Sijoitusperheen äiti ei lisäksi ole lapsen äiti, eikä häneltä voi odottaa sellaista kohteluakaan. Jokainen perhe ei ole kuten vaikka kaikkonen ja taiveaho, että lasta pidetään (oletan) kuin kukkaa kämmenellä. Ei, toisissa sijoitusperheissä on muitakin lapsia ja voi olla, että leimaantumista ei uuteen vauvaan tapahdu jos vaikka ei kemiat kohtaa tms.
[/quote]
Mutta jos tilanne on se, että "äidillä ei ole resursseja miettiä lapsen hyvinvointia noin pitkälle" kuten tuossa ensimmäisessä viestissä kirjoitit, ja että on pakko laittaa lapsi hoitoon koska ei "kestä olla lapsen kanssa", niin kyllä silloin ollaan tilanteessa jossa lapsen kotiolot ei voi olla kovin hyvät. Enkä sanonut, että kaikki tuollaisessa tilanteessa olevat lapset pitäisi heti sijoittaa pois kotoa, vaan sanoin että "jos äiti ei suostu niitä resursseja lisäämään tuen avulla" niin sitten. Ensin siis tietysti tuetaan omaa vanhemmuutta, mutta jos se ei onnistu, niin silloin koti ei ole lapselle oikea paikka. Lapset on aina lojaaleja vanhempiaan kohtaan, vaikka olisivat ihan tuuliajolla väkivaltaisten alkkisvanhempien käytännössä hylkääminä. Siksi siihen lapsen näkemykseen ei voi liikaa luottaa. Ja seurauksia kyllä tulee lapsen kasvussa ja kehityksessä jos kotona tilanne em. kaltainen.
[/quote]
Tunnen monia äitejä, joiden lapsia ei voisi viedä pois millään perusteella mutta jotka eivät mieti elämäänsä tai lasten elämää viikkoa pidemmälle. Toiset nyt vain elävät sellaisella mentaliteetilla ettei päätä liikaa vaivata tulevaisuuden asioilla ja jos nyt stressaa hankitaan nyt se lapselle hoitaja ja mennään itse viihteelle.
Itse olen täydellinen vastakohta ja jokainen hoitoonvieminen pohjustetaan etukäteen kertomalla, milloin tulen takaisin. Mutta kun kaikki maailman ihmiset eivät ole minä, meidän pitää olla suvaitsevaisia toisiamme kohtaan. Toisilla uupumisen raja on matalammalla ja kuitenkin on halua olla äiti, jos saadaan vähän tukea tilanteeseen. Täätä pitäisi vaalia, eikä heti ottaa vaihtoehdoksi lapsen poisviemistä.
Ymmärrän kuitenkin mistä sinä puhut, puhut varmasti niistä paikoista, joissa ei vaihdeta vaippaa, lyödään, huudetaan ja ruokaa ei saa. Minusta tuon blogin, olkoonkin feikki, elämä on aika tavallista, ruokaa saadaan ja hoitoa on. Ihan tavallinen työväenluokkainen perhe minusta.
[/quote]
Niinhän mä juuri kirjoitin, että jos tukea ottaa vastaan niin ei siinä sitten mitään. Mun mielestä kuitenkin se, ettei ajattele viikkoa pidemmälle on ihan eri asia kuin se, ettei ole resursseja miettiä lapsen hyvinvointia vähän pidemmälle. Äidin tehtävä on kuitenkin lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen, ja jos siihen ei ole resursseja niin joku on jossain pielessä.
[/quote]
En ole tuo edellinen, mutta pakko todeta, että toki on jossain silloin vikaa, mutta ei varmasti niin paljon, että pitäisi ottaa lapsi huostaan. Meitä huonoja vanhempia on ollut maailman sivu!
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:50"]
Moni ajattelee sijoittamista ryysyistä rikkauksiin -stoorina, jossa häikäilemätön juoppoäiti antaa lapsensa rikkaalle ja hyväsydämiselle pariskunnalla, joka rakastaa lasta heti.
Tarinasta puuttuu oikea näkökulma. Se on lapsen näkökulma. Jokainen aikuinen voi miettiä miltä tuntuisi jos sinut nyt vietäisiin autolla uuteen kotiin, uutee perheeseen, et saisi tavata lapsiasi ja miestäsi tai muuta sukua kuin kerran kuukaudessa. Uudessa paikassa sinulla olisi uudet petivaatteet ja vieraat huonekalut ja muut tavarat.
Lapsikin on ihminen, jolla on oma henkilökohtainen elämä. Ei hän arvosta vieraiden ihmisten lapsenkaipuuta ja mahdollista rakkauttaa yhtään enempää kuin sinä, jos joutuisit vieraan, hyväsydämisen yksinäisen miehen uudeksi vaimoksi miljoonakartanoon.
[/quote]
No huhhuh. Sijoitusperheet ei ole mitään "miljoonakartanoita" vaan ihan tavallisia perheitä. Sijoituslapset voi tulla minkä tuloluokan perheestä tahansa, vaikka sieltä miljoonakartanosta, mutta sijoitus on sen verran pitkä ja byrokraattinen prosessi että sitä ennen on käännetty monen monta kiveä. Jos mikään tuki ja apu ei riiä vaan päädytään oikeasti sijoitukseen, niin kyllä silloin siellä kotona jotain on perustavanlaatuisesti pielessä. Lapsi on vanhempiaan kohtaan lojaali, ja saattaa esimerkiksi hyväksyä perheväkivallan ihan tuosta noin vaan kuittaamalla sen esimerkiksi ansaituksi, vahingoksi, viimeiseksi kerraksi jne. Ei lapsi osaa ajatella kriittisesti vanhemmistaan ja kotioloistaan. Kuitenkin sellaiset olot on tosi vaaralliset lapselle ja lapsen kehitykselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 10:08"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:50"]
Moni ajattelee sijoittamista ryysyistä rikkauksiin -stoorina, jossa häikäilemätön juoppoäiti antaa lapsensa rikkaalle ja hyväsydämiselle pariskunnalla, joka rakastaa lasta heti.
Tarinasta puuttuu oikea näkökulma. Se on lapsen näkökulma. Jokainen aikuinen voi miettiä miltä tuntuisi jos sinut nyt vietäisiin autolla uuteen kotiin, uutee perheeseen, et saisi tavata lapsiasi ja miestäsi tai muuta sukua kuin kerran kuukaudessa. Uudessa paikassa sinulla olisi uudet petivaatteet ja vieraat huonekalut ja muut tavarat.
Lapsikin on ihminen, jolla on oma henkilökohtainen elämä. Ei hän arvosta vieraiden ihmisten lapsenkaipuuta ja mahdollista rakkauttaa yhtään enempää kuin sinä, jos joutuisit vieraan, hyväsydämisen yksinäisen miehen uudeksi vaimoksi miljoonakartanoon.
[/quote]
Tottakai lapsi näkee vanhempansa aina maailman parhaina vanhempina, vaikka saisi kerran päivässä turpaan ja kerran viikossa ruokaa, tai vaikka äiti makaisi kännissä sängyssä 7 päivää viikossa. Myös vanhemmat kokevat yleensä oman vanhemmuutensa moitteettomana ja "tuntevat lapsesna parhaiten". Kuitenkin joskus tarvitaan ulkopuolista, puolueetonta näkemystä siihen onko tilanne kenenkään (etenkään lapsen) kehitykslle hyväksi. Viimeistään aikuisena nämä lapset yleensä tajuavat lapsuuden olot ja seuraukset alkaa näkyä. Ei noita asioita VOI ajatella noin naiivisti, että lapsi vieään tuntemattomaan kotiin ja siellä hän sitten kaipaa sinne vanhaan kotiinsa jne. Joo, ihan varmasti kaipaa vanhempiaan, mutta viimeisään aikuisena nämä lapset tajuavat kyllä että se oli heidän parhaakseen. Moni vaikeista oloista oleva lapsi ei olisi aikuisena enää edes elossa ilman sijoituksia.
[/quote]
Tiedätkö, että lapsellakin on tunteet? Kaltoinkohdellun lapsen merkkejä on esimerkiksi vanhemman pakoileminen ja itkuisuus päiväkodista haettaessa. Ei ole millään lailla totta, että lapsi pitää äitiään aina parhaana vaikka kotona olisi mitä. Esimerkiksi Eerika alkoi itkeä kuullessaan, että joutuu takaisin isälleen huostasta.
En yleensäkään puhu nyt Eerikan kaltaisista tapauksista, joista sinä taas näytät puhuvan. Puhun nyt perheestä, jonka ainoa ns synti on se, että he laittavat lapsensa hoitoon liian pitkäksi ajaksi ikään nähden (päivä/ikävuosi).
Toistan, että en puhu samasta asiasta kuin sinä, puhun blogin perheestä. Sinä puhut tapauksista, joissa sijoittaminen aivan varmasti onkin se paras ratkaisu.
[/quote]
Tottakai lapsella on tunteet, mutta lapsi hyväksyy yleensä vanhemmiltaan melkein mitä vain. Tuo Eerikan tapaus on jo niin "extreme", että tuskin hän oli enää vanhempiaan kohtaan kovin lojaali, mutta noin niinkun yleensä niin kyllä on. Vanhemmat voi juoda, jättää hoitamatta, käyttää huumeita, hakata, jättää lapset yksin, käyttää henkistä väkivaltaa jne. Ja silti lapsi antaa aina anteeksi ja uskoo siihen että kohta on taas paremmin. Juuri siksihän lapset yleensä vastustaa sijoituksia. Olen ollut sosiaalipäivystyksessä töissä, ja olen hakenus lapsia keskellä yötä kiireelliseen sijoitukseen esimerkiksi perheistä, joissa vanhemmat on kaikenlaisten aineiden vaikutuksessa, talo täynnä samanlaista sakkia ja kotona joku alle kouluikäinen lapsi ihan peloissaan ja pahoinpideltynä. SILTI nämä lapset tarttuvat sängynreunoihinsa kiinni ja huutavat kuin syötävät kun heitä viedään pois oloista, joissa ei ole yhtään mitään inhimillistä kenellekään. (Ja kyllä, myös sosiaalityöntekijöillä on tunteet ja kyllä, olen joskus haetun lapsen huomaamatta itkenyt etupenkillä koko matkan lapsen kohtaloa, vaikka lapsi itse huutaa äitiä ja isää ja haluaa kotiin).
Alue: Aihe vapaa
Av mamman wt mammat taistelee jälleen tästäkin aiheesta. Muistithan "Laura" pakata lapsellesi myös piltit mukaan.