Miksi monet pikkulapset pyörittävät miten tahtovat niin helposti hillitysti käyttäytyviä ja lempeitä vanhempiaan?

No mitä se äiti siihen vastasi?

En tiedä, kun en ole kauheasti törmännyt siihen, että lapset pyörittävät vanhempiaan.

Lapsi oppi helposti käyttämään hyväkseen liian leppoisaa vanhempaa, joka on yleensä äiti. Pitäisi saada 'luulot' pois sellaisesta lapsesta ilman kuria. Se se onkin taito, jota ei läheskään kaikilla vanhemmilla ole. Saattaa olla jopa karismakysymys, ainakin jossain määrin.

Mielestäni kyse on epäjohdonmukaisuudesta.

Jokin on joskus sallittua ja joskus ei. Lapsi oppii fiksuna kokeilemaan "oikeissa" paikoissa , kuten sosiaalisen paineen alla.

Ihmiset ovat vain epäjohdonmukaisempia kuin ennen. Ja ei mitään aikomusta syyllistää. Ei vaan enää olla sellaisia samoissa rytmeissä ja ajoissa eläjiä. Mun isovanhemmat heräsivät varmasti yli 50 vuotta joka aamu, arjet ja viikonloput, 5 ja ennen ei reissattu tai käyty monesti viikossa ulkona syömässä.

Joillekin vanhemmuus on vaikeaa. Ehkä sellaisille vanhemmille on kaikki vaikeaa?

Meillä lapset käyttäytyivät aina tosi kivasti kaupassa. Emme me kauppaan lähteneet nälkäisinä ja minä olin pomo sielläkin.

Minun neljävuotias ei ole koskaan kiukutellut kaupassa eikä huutaen vaatinut siellä saada jotain, ei kertaakaan. Kaikki varmaan katsoo että onpa hyvin kasvatettu lapsi. Nooh... kotona hän saattaa usein huutaen vaatia jotain asiaa, kuten jälkiruokaa eturuoaksi, vaikka ei ole koskaan saanut ja olen aina ollut johdonmukainen että huutamalla ei saa yhtään mitään.

Hmm kirjoitti:

Mielestäni kyse on epäjohdonmukaisuudesta.

Jokin on joskus sallittua ja joskus ei. Lapsi oppii fiksuna kokeilemaan "oikeissa" paikoissa , kuten sosiaalisen paineen alla.

Ihmiset ovat vain epäjohdonmukaisempia kuin ennen. Ja ei mitään aikomusta syyllistää. Ei vaan enää olla sellaisia samoissa rytmeissä ja ajoissa eläjiä. Mun isovanhemmat heräsivät varmasti yli 50 vuotta joka aamu, arjet ja viikonloput, 5 ja ennen ei reissattu tai käyty monesti viikossa ulkona syömässä.

Miten se liittyy epäjohdonmukaisuuteen että nykyään syödään useammin ulkona eikä herätä aina viideltä?

Lasten hermosto pilataan älypuhelimilla, jotka tarjoavat koukuttavia ja nopeita impulsseja. Jo taaperolle annetaan välkkyvä ja piippaava puhelin kouraan, jonka jälkeen tavallinen live-elämä ei enää tunnu miltään. Lapset eivät enää siedä odottamista tai pettymyksiä, kun he ovat tottuneet tähän ärsykepommitukseen ja mielihyvähormonien tulvaan vaikkapa pelien kautta.

Heidän vanhempansa on taas pilattu sillä ajatuksella, että lasta pitää kasvattaa lapsen kanssa neuvottelemalla. Kiintymyssuhdevanhemmuus tarkoittaa monelle sitä, ettei lasta kielletä tai hänelle ei uskalleta laittaa rajoja, ettei lapselle vain tule paha mieli.

Lapselta myös puuttuu se vanhemman tuoma turva, kun lapsi joutuukin päättämään liikaa kaikesta itse. Lapsihan saattaa luulla, että oman tahdon mukaan meneminen on se toivottava tilanne. Oikeasti se aiheuttaa valtavia paineita ja tuskaa, kun ne lapsen valinnat johtavatkin ikäviin seurauksiin.

Meillä olisi aikoinaan tullut turpiin tuollaisesta käyttäytymisestä. No, toisaalta isäni (1922-1988) oli sotaveteraani ja konekiväärimiehenä etulinjassa melkein 5 vuotta, että ymmärtäähän sen.

Vierailija kirjoitti:

Lasten hermosto pilataan älypuhelimilla, jotka tarjoavat koukuttavia ja nopeita impulsseja. Jo taaperolle annetaan välkkyvä ja piippaava puhelin kouraan, jonka jälkeen tavallinen live-elämä ei enää tunnu miltään. Lapset eivät enää siedä odottamista tai pettymyksiä, kun he ovat tottuneet tähän ärsykepommitukseen ja mielihyvähormonien tulvaan vaikkapa pelien kautta.

En kyllä allekirjoita tuota väitettä. Neljävuotiaani ei osa saanut koskaan käyttää kännykkää tai pelikoneita, telkkaria meillä ei ole. Joskus saa kanssani katsoa tietsikalta jonkun rauhallisen videopätkän, mutta harvoin. Silti lapseni on vaikea sietää odottamista tai pettymyksiä. Lasten nyt vain on vaikea sietää niitä, ei se kännyköihin liity.

Opettajilla on yllättävän paljon huonosti käyttäytyviä, jopa ongelmalapsia (mm. huumeet). Tiedän useita tällaisia tapauksia. Eivät taida ihan oppikirjojen kasvatusmetodit toimia omien Mattien eikä Maijojen kanssa.

Rähjääviä ja huutavia vanhempiako kaipaat. Äiti sanoi, että lauantaina saa (varmaan karkkipäivä). Äiti päätti ja sen pituinen se.

Järkevät vanhemmat pysyvvät rauhallisina, vaikka lapsi kiukuttelisikin, eivätkä lähde itse lapsen tunteen vieminä kiukuttelemaan takaisin.

Se, että lapsi huutaa kaupassa, ei kerro vanhemmuudesta mitään. Se on olennaista, miten aikuinen huutoon vastaa. Taantuuko itsekin huutavaksi uhkailevaksi hirviöksi vai toimiiko rauhallisesti, mutta jämäkästi ja auttaa lapsen pois tilanteesta. Myötähäpeä, kun aikuinen ei osaa tai pysty kontrolloimaan tunteitaan ja käytöstään.

Tenavat pois kaupoista väsyneinä ja (makean)nälkäisinä! Ihan turhaan niitä raahataan puoteihin ärsykkeiden keskelle. Ai niin, tämä maa on pullollaan yksinhuoltajaäitejä, jotka eivät voi jättää lapsiaan kotiin. Kun ei tajuta perhesuunnittelusta yhtään mitään: 5 minuutin p*nosessio jonkun retkuäijän kanssa on NIIN houkutteleva (lue: ainoa) vaihtoehto.

Koska nämä mukavat ja kiltit ihmiset eivät halua pahoittaa kenenkään mieltä, kaikkein vähiten oman lapsensa.

Kaikki on aina hyvin, kun kauniilla äänensävyllä sanoo "soo soo, ei noin saa tehdä" tai "ei sinne saa mennä! :)"

Näitä tulee joskus vastaan työelämässä esimiehenä. Jälki on aivan hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Opettajilla on yllättävän paljon huonosti käyttäytyviä, jopa ongelmalapsia (mm. huumeet). Tiedän useita tällaisia tapauksia. Eivät taida ihan oppikirjojen kasvatusmetodit toimia omien Mattien eikä Maijojen kanssa.

Kyllä! Ollessani opiskeluaikoina kaupassa töissä sinne soitti monet kerrat paikallisen peruskoulun luokanopettaja, joka vaati meitä poistamaan kaupasta peliautomaatit, että hänen teini-ikäinen poikansa ei pääsisi pelaamaan niitä pelejä. Siis!!!!!!!

Vielä parikymmentä vuotta sitten tuossa tilanteessa olisi todettu lapselle, että "et saa mitään koska et totellut ja puhuit rumasti" ja kotiin päästyä olisi pesty suu saippualla.

En tiedä mikä meni pieleen, mutta ihan oikeasti, kenellä on aikaa ja mielenkiintoa seurata jonkun äidin ja pikkulapsen keskustelua kaupassa.

Miten edes muistat? Vai videoitko tapahtuman?

Olen varmaan jotenkin "vajaa" kun minulla on täysi työ keskittyä omiin ostoksiin ja etsiä niitä hyllyiltä. En edes aina tuttuja huomaa, ennen kun meinaan törmätä heihin.

Sama juttu, muiden asiakkaiden ostoksista, ikinä en tiedä mitä muut asiakkaat mättävät kärryynsä.

Sama kun opiskeluaikana olin töissä kassalla, mitään ei jäänyt mieleen asiakkaiden ostoksista, vetelin vain viivakoodeja.

Pitäisikö mennä lääkäriin ja tutkimuksiin?

Mä olisin jättänyt tommosen lapsen kauppaan. Koitappa löytää yksin takaisin kotia kun oot niin koppavaa!

Vierailija kirjoitti:

Lasten hermosto pilataan älypuhelimilla, jotka tarjoavat koukuttavia ja nopeita impulsseja. Jo taaperolle annetaan välkkyvä ja piippaava puhelin kouraan, jonka jälkeen tavallinen live-elämä ei enää tunnu miltään. Lapset eivät enää siedä odottamista tai pettymyksiä, kun he ovat tottuneet tähän ärsykepommitukseen ja mielihyvähormonien tulvaan vaikkapa pelien kautta.

Heidän vanhempansa on taas pilattu sillä ajatuksella, että lasta pitää kasvattaa lapsen kanssa neuvottelemalla. Kiintymyssuhdevanhemmuus tarkoittaa monelle sitä, ettei lasta kielletä tai hänelle ei uskalleta laittaa rajoja, ettei lapselle vain tule paha mieli.

Lapselta myös puuttuu se vanhemman tuoma turva, kun lapsi joutuukin päättämään liikaa kaikesta itse. Lapsihan saattaa luulla, että oman tahdon mukaan meneminen on se toivottava tilanne. Oikeasti se aiheuttaa valtavia paineita ja tuskaa, kun ne lapsen valinnat johtavatkin ikäviin seurauksiin.

Sait hymyn huulille ja muistot mieleen.

Ihan samanlaista mantraa hoettiin meille 70-80-luvun äideille ja jo silloin kaikki oli pilalla.

Paitsi lapsen hermostoa ja aivoja ei pilattu älykännykällä, vain muilla härpäkkeillä, milloin tv ja videot ja taas minun lapsuudessa kaiken pahan ja alku oli kirjat ja lautapelit, niillä lapsen näkö ja aivot tuhottiin.

Ja jo silloin äidit oli kelvottomia, liian kilttiä ja moni vielä yh-äiti, joka ei käynyt edes joka sunnuntai kirkossa.