En pärjää enää työelämässä kun en kestä enää pienintäkään stressiä

Huono kunto?

Voit hakea helppoon työhön ja olla niin kauan kuin kestät. Ei potkujen saaminen olisi työkyvyttömyystilanteessa häpeä. Opettele kestämään epäonnistumisia.

Vaikea sanoa. Suomessa on tosi teennäinen kulttuuri. Työkaverit välittää kunnes uuvut ja et pysty enää menemään töihin = arvosi on nolla. Palaat takaisin töihin = arvokas.

Pidä hyvillä mielin lomaa. Katso ajan kanssa palaatko enää töihin vai et. Moni uupuu sairaan työilmapiirin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Voit hakea helppoon työhön ja olla niin kauan kuin kestät. Ei potkujen saaminen olisi työkyvyttömyystilanteessa häpeä. Opettele kestämään epäonnistumisia.

Minulla on kaksi maisteritutkintoa ja hyvä cv vaativista töistä. En oikein tiedä mihin helppoon työhön pääsisin, kun jo ajatus ihan uudenlaisen työn opettelusta suistaa stressitasoni ihan tappiinbja suunnilleen haukon nurkassa henkeä kun stressaa niin paljon. Miten opetellaan kestämään epäonnistumisia? Osasin sen ennen ihan hyvin, mutta menin jotenkin rikki enkä osaa korjata itseäni eikä se psykologikaan osannut, eikä lääkäri. Ap

Et ole ainoa. Kun ämpäri tulee täyteen se on täynnä. Sitä on mahdotonta järkevästi saada tyhjennettyä. Mikäli nyt väkisin jäät yrittämään, tulet hajoamaan lopullisesti. Pois töistä ja heti, tämä oli ainoa ratkaisu mikä minut pelasti. Enkä edes oravanpyörässä ollessani tajunnut omaa tilannettani, olin aivan paskana ja loppu ja silti painoin ja painoin vaan menemään. Tämän tajusin vasta kun jätin kaiken taakseni. Käärinliinassa ei ole taskuja, eikä ruumisautossa peräkoukkua.

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Kun ämpäri tulee täyteen se on täynnä. Sitä on mahdotonta järkevästi saada tyhjennettyä. Mikäli nyt väkisin jäät yrittämään, tulet hajoamaan lopullisesti. Pois töistä ja heti, tämä oli ainoa ratkaisu mikä minut pelasti. Enkä edes oravanpyörässä ollessani tajunnut omaa tilannettani, olin aivan paskana ja loppu ja silti painoin ja painoin vaan menemään. Tämän tajusin vasta kun jätin kaiken taakseni. Käärinliinassa ei ole taskuja, eikä ruumisautossa peräkoukkua.

Olen tosiaan työtön, ollut jonkin aikaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit hakea helppoon työhön ja olla niin kauan kuin kestät. Ei potkujen saaminen olisi työkyvyttömyystilanteessa häpeä. Opettele kestämään epäonnistumisia.

Minulla on kaksi maisteritutkintoa ja hyvä cv vaativista töistä. En oikein tiedä mihin helppoon työhön pääsisin, kun jo ajatus ihan uudenlaisen työn opettelusta suistaa stressitasoni ihan tappiinbja suunnilleen haukon nurkassa henkeä kun stressaa niin paljon. Miten opetellaan kestämään epäonnistumisia? Osasin sen ennen ihan hyvin, mutta menin jotenkin rikki enkä osaa korjata itseäni eikä se psykologikaan osannut, eikä lääkäri. Ap

Oliko työkaverit tsemppaavia? Pitääkö kukaan yhteyttä entisestä työpaikasta?

Alituinen epäonnistumisen tunne kumpuaa useimmiten työ-/opiskelupaikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit hakea helppoon työhön ja olla niin kauan kuin kestät. Ei potkujen saaminen olisi työkyvyttömyystilanteessa häpeä. Opettele kestämään epäonnistumisia.

Minulla on kaksi maisteritutkintoa ja hyvä cv vaativista töistä. En oikein tiedä mihin helppoon työhön pääsisin, kun jo ajatus ihan uudenlaisen työn opettelusta suistaa stressitasoni ihan tappiinbja suunnilleen haukon nurkassa henkeä kun stressaa niin paljon. Miten opetellaan kestämään epäonnistumisia? Osasin sen ennen ihan hyvin, mutta menin jotenkin rikki enkä osaa korjata itseäni eikä se psykologikaan osannut, eikä lääkäri. Ap

Oliko työkaverit tsemppaavia? Pitääkö kukaan yhteyttä entisestä työpaikasta?

Alituinen epäonnistumisen tunne kumpuaa useimmiten työ-/opiskelupaikasta.

Minulla oli muutama ihana työkaveri jotka välillä pitää yhä yhteyttä kyllä. Pomot oli painostavia ja hermostuivat minuun kun en kestänyt mitään stressiä. Ap

Sama ongelma, mutta uupumus tuli 10v jatkuneesta raskaasta elämäntilanteesta, ei töistä. Minulla on myös sitä että herään yöllä puhelimen soimiseen vaikkei se soi, ja mm. sairaalan piippaavat laitteet saattavat alkaa kuulua korvissani milloin tahansa. 

Luulen että minulla on ptsd, mutta en ole saanut mitään hoitoa enkä apua siihen. Varaa ei ole yksityiselle, ja vuoden olen jo jonottanut pysk polille sinne pääsemättä. 

Minäkään en ole masentunut, mutta pelkään pahoin että näin tullaan sanomaan ja jään hoidotta hamaan tappiin asti kun "resurssit on rajalliset"

Minusta tuntuu että mullakin koholla oleva verenpaine johtuu lähinnä työelämästä ja stressistä.. lääkäri syyttää ylipainoa, mutta en olisi niin varma.

Ei Suomessa apua saa.

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa apua saa.

Ei Suomessa apua saa suomalainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Kun ämpäri tulee täyteen se on täynnä. Sitä on mahdotonta järkevästi saada tyhjennettyä. Mikäli nyt väkisin jäät yrittämään, tulet hajoamaan lopullisesti. Pois töistä ja heti, tämä oli ainoa ratkaisu mikä minut pelasti. Enkä edes oravanpyörässä ollessani tajunnut omaa tilannettani, olin aivan paskana ja loppu ja silti painoin ja painoin vaan menemään. Tämän tajusin vasta kun jätin kaiken taakseni. Käärinliinassa ei ole taskuja, eikä ruumisautossa peräkoukkua.

Olen tosiaan työtön, ollut jonkin aikaa. Ap

Tämä on todennäköisesti sinun pelastuksesi. Onnitteluni. Mukavaa syksyä ja kaikkea hyvää sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Kun ämpäri tulee täyteen se on täynnä. Sitä on mahdotonta järkevästi saada tyhjennettyä. Mikäli nyt väkisin jäät yrittämään, tulet hajoamaan lopullisesti. Pois töistä ja heti, tämä oli ainoa ratkaisu mikä minut pelasti. Enkä edes oravanpyörässä ollessani tajunnut omaa tilannettani, olin aivan paskana ja loppu ja silti painoin ja painoin vaan menemään. Tämän tajusin vasta kun jätin kaiken taakseni. Käärinliinassa ei ole taskuja, eikä ruumisautossa peräkoukkua.

Olen tosiaan työtön, ollut jonkin aikaa. Ap

Tämä on todennäköisesti sinun pelastuksesi. Onnitteluni. Mukavaa syksyä ja kaikkea hyvää sinulle.

Millä tavalla pelastus? Irtisanouduin 6 kk sitten kun en enää millään kestänyt stressiä, haukoin vain henkeä, sydän hakkasi ja itkin. Työterveydestä en saanut saikkua enkä muualta kuin pari päivää koska stressiin ei saa pitkää saikkua. Otin karenssin ja nyt kituutan vailla töitä taloudellisessa ahdingossa. Lapsi elätettävänä ja kova stressi kaikesta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Kun ämpäri tulee täyteen se on täynnä. Sitä on mahdotonta järkevästi saada tyhjennettyä. Mikäli nyt väkisin jäät yrittämään, tulet hajoamaan lopullisesti. Pois töistä ja heti, tämä oli ainoa ratkaisu mikä minut pelasti. Enkä edes oravanpyörässä ollessani tajunnut omaa tilannettani, olin aivan paskana ja loppu ja silti painoin ja painoin vaan menemään. Tämän tajusin vasta kun jätin kaiken taakseni. Käärinliinassa ei ole taskuja, eikä ruumisautossa peräkoukkua.

Olen tosiaan työtön, ollut jonkin aikaa. Ap

Tämä on todennäköisesti sinun pelastuksesi. Onnitteluni. Mukavaa syksyä ja kaikkea hyvää sinulle.

Millä tavalla pelastus? Irtisanouduin 6 kk sitten kun en enää millään kestänyt stressiä, haukoin vain henkeä, sydän hakkasi ja itkin. Työterveydestä en saanut saikkua enkä muualta kuin pari päivää koska stressiin ei saa pitkää saikkua. Otin karenssin ja nyt kituutan vailla töitä taloudellisessa ahdingossa. Lapsi elätettävänä ja kova stressi kaikesta. Ap

Anna ajan kulua, niin ymmärrät mitä tarkoitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit hakea helppoon työhön ja olla niin kauan kuin kestät. Ei potkujen saaminen olisi työkyvyttömyystilanteessa häpeä. Opettele kestämään epäonnistumisia.

Minulla on kaksi maisteritutkintoa ja hyvä cv vaativista töistä. En oikein tiedä mihin helppoon työhön pääsisin, kun jo ajatus ihan uudenlaisen työn opettelusta suistaa stressitasoni ihan tappiinbja suunnilleen haukon nurkassa henkeä kun stressaa niin paljon. Miten opetellaan kestämään epäonnistumisia? Osasin sen ennen ihan hyvin, mutta menin jotenkin rikki enkä osaa korjata itseäni eikä se psykologikaan osannut, eikä lääkäri. Ap

Minulla taitaa olla juuri päinvastainen ongelma. En välitä stressistä yhtään, eli en taida edes osata enää tuntea sitä. Jos asiakkailta tulee valitusta, teeskentelen tietenkin välittäväni, mutta tosiasiassa evvk. Itse alan ajatella, että ei taida olla enää asiakkaiden kannalta ihan reilua, että en välitä yhtään ovatko tyytyväisiä vai eivät. Eli kyseessä on ihan asennekysymys. Miksi välität jonkun työkaverin tai asiakkaan mielipiteestä? Suurin osa niistä on ääliöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit hakea helppoon työhön ja olla niin kauan kuin kestät. Ei potkujen saaminen olisi työkyvyttömyystilanteessa häpeä. Opettele kestämään epäonnistumisia.

Minulla on kaksi maisteritutkintoa ja hyvä cv vaativista töistä. En oikein tiedä mihin helppoon työhön pääsisin, kun jo ajatus ihan uudenlaisen työn opettelusta suistaa stressitasoni ihan tappiinbja suunnilleen haukon nurkassa henkeä kun stressaa niin paljon. Miten opetellaan kestämään epäonnistumisia? Osasin sen ennen ihan hyvin, mutta menin jotenkin rikki enkä osaa korjata itseäni eikä se psykologikaan osannut, eikä lääkäri. Ap

Minulla taitaa olla juuri päinvastainen ongelma. En välitä stressistä yhtään, eli en taida edes osata enää tuntea sitä. Jos asiakkailta tulee valitusta, teeskentelen tietenkin välittäväni, mutta tosiasiassa evvk. Itse alan ajatella, että ei taida olla enää asiakkaiden kannalta ihan reilua, että en välitä yhtään ovatko tyytyväisiä vai eivät. Eli kyseessä on ihan asennekysymys. Miksi välität jonkun työkaverin tai asiakkaan mielipiteestä? Suurin osa niistä on ääliöitä.

En minä välitäkään muiden mielipiteistä. Olen mennyt jotenkin rikki, ihan se että pitäisi vaikka soittaa yksi puhelu tai ehtiä 5 min päästä jonnekin saa stressitasoni taivaisiin ja luhistun. Ap

Liikunta parantaa stressinsietokykyä. Voisitko tehdä lyhennettyä päivää tai hakeutua ihan eri työhön. Sinulla on varmasti monipuolista osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit hakea helppoon työhön ja olla niin kauan kuin kestät. Ei potkujen saaminen olisi työkyvyttömyystilanteessa häpeä. Opettele kestämään epäonnistumisia.

Minulla on kaksi maisteritutkintoa ja hyvä cv vaativista töistä. En oikein tiedä mihin helppoon työhön pääsisin, kun jo ajatus ihan uudenlaisen työn opettelusta suistaa stressitasoni ihan tappiinbja suunnilleen haukon nurkassa henkeä kun stressaa niin paljon. Miten opetellaan kestämään epäonnistumisia? Osasin sen ennen ihan hyvin, mutta menin jotenkin rikki enkä osaa korjata itseäni eikä se psykologikaan osannut, eikä lääkäri. Ap

Minulla taitaa olla juuri päinvastainen ongelma. En välitä stressistä yhtään, eli en taida edes osata enää tuntea sitä. Jos asiakkailta tulee valitusta, teeskentelen tietenkin välittäväni, mutta tosiasiassa evvk. Itse alan ajatella, että ei taida olla enää asiakkaiden kannalta ihan reilua, että en välitä yhtään ovatko tyytyväisiä vai eivät. Eli kyseessä on ihan asennekysymys. Miksi välität jonkun työkaverin tai asiakkaan mielipiteestä? Suurin osa niistä on ääliöitä.

En minä välitäkään muiden mielipiteistä. Olen mennyt jotenkin rikki, ihan se että pitäisi vaikka soittaa yksi puhelu tai ehtiä 5 min päästä jonnekin saa stressitasoni taivaisiin ja luhistun. Ap

Joku syyhän siihen on. Mitä pelkäät, että tapahtuu jos jätät hommat hoitamatta? Iso kivi putoaa päähän?

Pitkittyessä työttömyys ei ainakaan paranna mielenterveyttä. Varsinkin, jos ei ole muita selkeitä rutiineja.