Lue keskustelun säännöt.
Voi itku. Myin nettikirpparilla 60 vuotta vanhan kotimekon.
10.12.2014 |
Se oli ikäisekseen ihan uskomattoman hyvässä kunnossa. Oman isoäitini 50-luvun kotimekko. Olen sitä 30 vuotta säilyttänyt, mutta koska en tule koskaan olemaan saman kokoinen (missään kilomäärässä, koska olemme tyystin eri mallisia), pistin mekon myyntiin.
Vähän haikein mielin mekon myin, koska oli oikeasti pala oman perheen historiaa. Sain mekosta 25 euroa. Mekko ei siis ollut mikään kallis, merkkivaate, eikä mitenkään arvokas muuten kuin tunnearvoltaan.
Sain juuri sähköpostia mekon ostaneelta naiselta. Urputti, ettei olisi ostanut mekkoa, jos olisi tiennyt mekon olevan niin rähjäinen. Olin aivan pöllämystynyt, koska mekko oli todella hyvässä kunnossa. Ja hyvänen aika, 60 vuotta vanha! No, nainen sanoi, että mekossa näkyi värihaalistumaa niskassa sisäpuolella ja että sivussa olevan vetoketjun vetokapulasta (mikä sen nimi on?) on maali lähtenyt.
Keräilen tässä vähän henkeä ja mietin, mitä vastaan. Harmittaa, että myin ihanan mekon tuollaiselle, joka ei tajua vanhan vaatteen arvoa. Museoonhan tuollaisen voisi lahjoittaa, eikä tuollaiselle urputtajalle! Pitäisikö ostaa takaisin vai pahoitella, että tuli myytyä huonokuntoinen (not!) vaate liian kalliilla hinnalla (not!)?
Kommentit (6)
Itse ehdottaisin kaupan purkua kerran tuollainen nipo osui kohdalle. Enkä suostuis esim. hinnanalennukseen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy jos hän laittaisi mekon tulemaan takaisin kerta se ei miellytä ostajaa? Näin saisit mekon takaisin säilytykseen! Sinuna pitäisin (olisin pitänyt) mekon itselläni vaikka ei vartalolle sopisikaan sillä tunnearvoa ei voi rahassa mitata.. Ehdotappas tuota ja pahoittelet kun ostaja joutui pettymään tuotteeseen.
Mekko takaisin, heti. Pahoittelet vuolaasti ja tarjoudut ostamaan mekon takaisin. Sitten joko myyt sen oikeasti jollekin, joka osaa arvostaa aitoa 50-luvun mekkoa tai kuten jo ehdotit itsekin, lahjoitat sen johonkin museoon.
Ottaisi päähän tuollainen. Ostakoot hennesistä rättinsä..
On juuri kurjaa luopua muistorikkaista esineistä, kun ostajat eivät tietenkään arvosta muistoarvoa. Osta takaisin.
Kirppiksellä eräs myi äitinsä rakkaan ja muistorikkaan taikinatiinun. Oli kuulemma haikeaa peatä siitä taikinajuuri pois. Ostaja oli nuori ja osti sen koristeeksi olohuoneeseensa. Varmaan kyllästyy ja lopulta menee kaatikselle.
Mä laittaisin, että mitä helvettiä se oikein kuvitteli saavansa, kun osti noin vanhan mekon. Vai millainen se sun myynti-ilmoitus sit oli? Mä vähän luulen, että se mekko on liian pieni tälle ostajalle ja se sen takia siitä marmattaa ja yrittää keksiä pikkuvikoja, jotta saisi rahansa takaisin:D
Sovi, että palauttaa sen omaan laskuunsa ja sinä maksat sen 25e takaisin. Ei tuollaiselle ihmiselle kannata vintagea myydä.