Vauvaperhe: harrastaako teillä isä ja paljonko?

No ei juuri harrasta, saisi minun puolesta harrastaa enemmän. Itse harrastan säännöllisesti.

Mielestäni vauvaperheen vanhemmilla olisi hyvä olla joku harrastus, mutta päähuomio pitäisi kuitenkin olla perhe-elämässä. Vauva tarvitsee molempia vanhempia, varsinkin, jos säännöllistä hoitoapua ei ole.

ei onneks koskaan harrastant. minä sen sijaan harrastin ja harrastan edelleen.

kyllähän se joskus vähän marmatti, mutta katsoi parhaimmaksi sopeutua tilanteeseen.

Kun lapset oli pieniä niin mies oli niin paljon töissä...8-18 ettei ollut paljoa aikaa harrastaa kun halusi olla kotonakin lasten kanssa. Viikonloppuisinkin teki töitä mutta kotona.

Kerran viikossa kävi pelaamassa lentopalloa.

Molemmat keskeytti omat harrastukset ekaksi pariksi kuukaudeksi vauvan syntymän jälkeen. Vatsavaivainen pikkuinen, joten kahden aikuisen läsnäoloa tarvittiin kun ei yksin kumpikaan jaksanut kannella koko iltaa huutavaa pikkuista. Sen jälkeen harrastuksiin olisi päässyt (1-2krt/vko) ja pääseekin, mutta ei ole oikein saanut aikaiseksi. Itselläni kerran viikossa säännöllinen meno, muuten saadaan molemmat mennä jo menoja tulee aika vapaasti.

Harrastaa aika paljon, ja niistä kyllä keskustellaan aika kipakastikin välillä. Mies on salilla tai muissa harrastuksissa lähes jokaisena iltana viikossa. Joskus saattaa olla vielä viikonloppuisin koko päivän kestäviä pelireissuja. Ei oo aina kiva olla niin paljon yksin kotona.

Silloin kun me oltiin vauvaperhe, isäntä kilpaurheili ja treenasi keskimäärin 2-4h päivittäin (normaalin työpäivän lisäksi) ja välillä oli useita viikkojakin maajoukkueleireillä ja kilpailumatkoilla ulkomailla. Ikinä en ole asiasta valittanut, "entinen kilpaurheilija" on hemmetin paljon vaikeampi kumppani kuin "nykyinen kilpaurheilija". ;-)

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:37"]Harrastaa aika paljon, ja niistä kyllä keskustellaan aika kipakastikin välillä. Mies on salilla tai muissa harrastuksissa lähes jokaisena iltana viikossa. Joskus saattaa olla vielä viikonloppuisin koko päivän kestäviä pelireissuja. Ei oo aina kiva olla niin paljon yksin kotona.
[/quote]
Jep, meillä on aika samanlainen tilanne. Oon tosi yksinäinen ja tympääntynyt muutenkin, niin onhan se hauska sitten vielä katsoa kun toinen jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mun "harrastukset" on nykyään pyykkäys ja tiskaus. Ap

sano miehellesi, että sinulle sama määrä harrastuksia kuin hänelle. että lapsi on teidän yhteinen ja hänellä myös vastuu lapsesta. minkä ikäinen lapsi teillä on?

Meillä on käynyt miehellä joka lapsen jälkeen se, että pakenee alkuun harrastuksiin kun ei osaa ottaa omaa roolia taas uudessa tilanteessa, mutta on sitten pikkuhiljaa sopeutunut kun olen hänelle vauvaa tyrkyttänyt hoidettavaksi yms niin on siihen sitten kiintynyt ja osannut oman paikkansa löytää.

Meillä on parin kk ikäinen vauva ja isä "harrastaa" lapsen kanssa olemista ja hoitamista. Muiden harrastusten aika on sitten myöhemmin.

Ei ole mikään pakko istua yksin kotona koska se lapsi on yhteinen ja yhdessä sitä hoidetaan. Jos imetät niin toki olet enemmän kiinni vauvassa mutta ei se tarkoita etteikö isää tarvita kotonakin.

Ja viimeistään imetyksen jälkeen menot puoliksi  eli vaikka 2 iltaa viikossa omaa aikaa kummallekin niin jää sitten niitä perhe-iltojakin ja aikaa kyläilyille ja lapsenkin harrastukset alkaa jossain vaiheessa.

Käy kaks kertaa viikossa tunnin pelaamassa sählyä, mä jätän vauvan isälle ja käyn kaks kertaa viikossa tunnin salilla :) kumpikin saa omaa aikaa hetken siis. Itse joudun ajottamaan salikäynnit vauvan unille että pääsee tissille kun herää:)

Mies käy töissä pitkää päivää ja harrastaa aika paljon. Kotona ollessaan antaa kyllä 100% perheelle. Olen näistä syistä kotirouva! Minulla on harrastusaikaa silloin kun lapset ovat koulussa ja mies töissä .Olen tehnyt välillä osa-aikatöitäkin, mutta mies saa tasapainottaa rahoittamalla, jotta voisi jatkaa tiivistä työntekoaan ja harrastuksiaan.  Iltani menevät usein lasten kanssa, joskus harvoin lähden itsekin ystävälle ja mies hoitaa lapset. Laitetaan menot kalenteriin. Meillä on vähintään kaksi iltaa viikossa, jolloin mieskin on lasten kanssa kotona eli olemme koko perhe yhdessä. Eli mies harrastaa jopa viidesti viikossa ja lapset ovat menossa nukkumaan silloin kun hän tulee kotiin!

Vittu! Pistää kyl vihaks ku äidit suostuu tohon, että okei mee. nyt piruvie ku isä tulee töistä ni takkia päälle ja mamma ulos, ja tätä toimintaa 3 iltaa, sit istutte alas keskustelemaan että kuka käy ja miten usein.

kysy mieheltäsi, että mitä hän sitten tekee kun sinä uuvut totaalisesti olemaan jatkuvasti lapsen kanssa etkä pääse yksin mihinkään. kysy, haluaako hän sitä, että sitten on pitkä tie eheytyä uupumuksesta. sitten on miehesi kiinni kotona kokoajan.

kysy häneltä syytä miksi harrastaa kokoajan.

Harrasti ennen mielestäni liikaakin, nyt on joutunut jättämään vähemmälle. Aiemmin riideltiin aiheesta tosi usein, kun mielestäni oli niitä harrastusmenoja koko ajan ihan liikaa. Olisi suonut harrastamisen mullekin, mutta ihmettelin, että millä ajalla, kun kaikki aika meni hänen harrastamiseensa. Mun mielestä sellainen kerta viikkoon molemmille on vielä hyvä määrä harrastuksia, muu menee jo vähän perhe-elämän kanssa liialliseksi. Käytännön kokemuksella sanon näin. Ei se ole lapsillekaan hyvä, jos annetaan ymmärtää, että vanhempien harrastaminen on tärkeämpää kuin perheen kanssa oleminen.

Harrastaa: golfia ja kuntosalia. Käy salilla aamulla klo 5.00 ja golfaa aamupäivisin kun minä vauvan kanssa vielä heräilen päivään. hyvin toimii. Itse käyn salilla illalla, isä hoitaa iltapalat

Meillä ei enää ole vauvaa, mutta totean vauva-aikojen olleen niin rankkoja, että tahdoin sen jälkeen omaa aikaa. Esim koliikkivauva itki itsensä nukuksiin asti, mutta itkun laadulla oli eroa äidin ja isän sylien välillä! Äiti ei voinut poistua kotoa kovin monen minuutin matkan päähän! Lasten sairaudet tunsin äitinä myös isää paremmin, mutta onneksi ne on nyt saatu hyvään hoitotasapainoon. Kokoaikatöihin palaamalla olisin edelleenkin vailla omaa-aikaa, koska voimani loppuisivat kesken, enkä jaksaisi harrastaa. Mies varmasti vähentäsi harrastuksiaan, tästä on puhuttukin vaihtoehtona, mutta koska pelkästään hänen työnsä vie paljon aikaa, harrastusten vähentäminen ei oikeasti auttaisi. On parempi, että mies myös harrastaa, jotta jaksaa töissä. Viikonloppuisin mieskin hoitaa lapsia. Kuntoilemme molemmat ilman lapsiakin.

13.

Ei harrasta muuta kuin käteenvetoa. Sellaista se vauvaperheen isän elämä on.

Meillä suhde kaatui samanlaiseen roskaan; mies jatkoi elämäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja minä jäin lähes yksin lapsen kanssa. Joka hemmetin ilta miehen piti lähteä salille, käymään kaverilla, lenkille... ihan mitä ikinä keksikään. Jos ei mihinkään lähtenyt,makoili vain sohvalla.

Ei auttanut mykkäkoulu, riitely, keskustelu, eikä oma ymmärryksenikään sitten enää riittänyt.

Kun menin töihin, poltin itseni loppuun hoitamalla työni, lapsen ja kodin. Sain paniikkikohtauksia, olin koko ajan väsynyt, ärtynyt ja iloton.

Kun lapsen ollessa 2-vuotias, sanoin miehelle, että menen sinne silloin ja tällöin, sain katsoa nyrpeää naamaa ja useimmiten myös sitä, että kun hän oli minulle ilmoittamatta suunnitellut menoa just sille päivälle ja just sille hetkelle ja minä sitten pilasin hänen suunnitelmansa. Jos sanoin, että menen kauppaan hakemaan purkin maitoa, sain silloinkin kuulla, että "kai sä otat lapsen mukaan?", vaikka mies olisi vain ollut kotona.

Kyllästyin mieheen aivan totaalisesti. Oman mielenterveyteni takia keräsin kimpsut ja kampsut, muutin pois ja jatkoin yksinhuoltajaelämääni ilman rasittavaa miestä. Löysin itseni uudelleen, enkä yhtään paniikkikohtausta ole saanut, ahdistus on hävinnyt ja iltaisin jaksan touhuta vielä töidenkin jälkeen.

Ei harrasta muuta kuin koneella istumista ja puhelimen räpläystä. Voi ku sillä oiski joku oikea harrastus! ! Mun puolesta sais harrastaa esim liikuntaa vaikka joka päivä mutta ei sitä kiinnosta kun työ on jo niin raskasta. ..