Psykopaatin geenit?

Kuinkakohan periytyvää on psykopatia? Olen huomannut miehessäni, anopissani ja anopin sisaressa enenevässä määrin todella outoja ja kylmiä piirteitä. Aluksi mieheni vaikutti kiltiltä ja herkältä, mutta mitä paremmin hänet tunnen, sitä kylmäverisemmältä hän oikeasti vaikuttaa. Olen myös miettinyt, onko se geneettistä vai aiheutuuko se jostain lapsuudenperheen kokemuksista.

Mieheni on ollut väkivaltainen, rikkoo tavaroita ja hänen mielestään ne ovat oikeutettuja toimenpiteitä, jos hänen mielestään nalkutan tai puhun epämiellyttävistä aihepiireistä (esim. hänen epäreilusta käytöksestään). Mies valehtelee kirkkain silmin aivan randomisti ihan arkisista pikkujutuistakin, jos häntä vain sattuu niin huvittamaan ja jos ko. valhe auttaa dramatisoimaan jotain juttua lisää esim. riidan yhteydessä. En käytännössä voi luottaa hänen juttuihinsa lainkaan, sillä hän puhuu niinkuin häntä kulloinkin sattuu huvittamaan. Hän ei koskaan uskalla tunnustaa virheitään ja laittaa ne muiden syyksi.

Mies on ollut lapsena luokan ja koulunsa pahimpia koulukiusaajia sekä rääkännyt luonnoneläimiä (olin melkein erota miehestä silloin, kun kuulin tuosta lintujen rääkkäysjutusta). Muuten hän on menestynyt ja hyvinkoulutettu sekä komeahko ja myös sosiaalinen, tosin hieman "kulmikas" sosiaalisissa suhteissa. Hän osaa kuitenkin olla mukava, joten muut miehet suhtautuvat häneen suopeasti ja hänellä onkin useita keveämpiä kaverisuhteita ja yksi "bestis".

Miehen äiti on huomattavan köyhistä oloista kotoisin ja matalasti koulutettu pitkäaikaistyötön, joten aluksi jopa ihmettelin miten kauas omena olikaan pudonnut mieheni kohdalla (myös isä on matalasti koulutettu, tosin fiksun oloinen). Miehen äiti oli myös aikoinaan ollut koulukiusaaja ja hänelle on erikoista se, että hän on jotenkin täysin tunteettoman oloinen (niin hyvässä kuin pahassakin) - kylmä kuin kivi. Aluksi luulin hänen äitiään pahasti masentuneeksi hänen käytöksensä vuoksi (lähes ilmeettömät kasvot, melkein tyhjä katse, mutta tekee kuitenkin kotityöt ok ja osaa olla ihan ystävällinen välillä ja juttelee mukavia ja niitä näitä). Hänen äitinsä jotenkin kaihtaa tunteen ilmaisuja ja jos jossain tilanteessa olen itse liikuttunut, niin moittii, että "itkeminen on turhanpäiväistä eikä auta mitään" ja että "pitää vain jaksaa". Samoin sukulaislapsille moittii itkemisestä, että se on "vesinaurua" ja nauraa päälle, jos lapsi itkee.

Anopin sisko puolestaan vaikuttaa todella julmalta, sillä anopilla ja sisarellaan oli ollut joitain konflikteja, jolloin sisarensa oli katkaissut välit. Anopin sisar oli kuulemma lopettanut terveen koiransa yhden lomamatkan takia, mistä järkytyin itse, mieheni ja jopa kivisydäminen anoppikin. WTF. :O Tuossa vaiheessa aloin miettiä, oisko kyseessä jokin geneettinen ongelma jopa. En usko, että mieheni on 100% psykopaatti (sellainen normaalielämässä pärjäävää tyyppiä oleva psykopaatti), mutta jotain sen suuntaisia piirteitä miehelläni on, samoin hänen äitinsa puolen suvulla. Miltä kuulostaa?