Elämä avioeroon päättyneen pitkän avioliiton jälkeen

Mulla sama juttu, 17 vuotta päättyi juuri. En halua uutta suhdetta, pohdin myös tinderiä tms., koska olisi kiva saada vähän ei-vakavaa sutinaa.

Mulla kesti oikeastaan 2 vuotta päästä 13 vuoden suhteesta oikeasti yli. Siinä auttoi kokonaisvaltainen elämänmuutos: uusi työ, uusi maa, uudet kuviot. Uutta sutinaa löytyi siinä sivussa ihan itsestään. Toki helpompi, kun ei ollut lapsia kuvioissa.

Minulla meni 4 vuotta ennenkuin olin oikeasti jaloillani eron jälkeen. Siinä oli välissä kipuilun ja henkisen kasvun paikka.

Sittemmin olen avioitunut uudelleen, ja toivon että tämä kestää nyt lopun elämää.

Aplle annoin alapeukkua koska kesällä jos olet eronnut niin todellakaan et vielä hae edes mitään. Provohan tämä on, haetaan taas yhtä kulmaa ketä sitä Tinderiä käyttää.

Tai no tietty jos olet lapseton olet jo valmis ties vaikka mihin. Lasten asiat piti järjestää niin ei siinä uusille treffeille tms jäänyt edes miettimisaikaa.

Kaiken kaikiaan kandee ottaa aika rennosti. Jos laastarisuhde tulee vastaan, tee se. Yli 20v yhden ihmisen kanssa muuttaa merkittävästi itseään ja on vaikea hahmottaa elämää ja erilaisia ihmisiä, sitä voi väistämättä etsiä samanlaista.

Lataa se tinder. Ei se ota jos ei annakkaan.

Minullakin päättyi tuossa aiemmin n. 16  vuoden suhde.

Lapsia toki alkuun kova ikävä, vaikka lapset viikko-viikko systeemillä.

Ex-vaimosta oli vaan hyvä, että pääsi eroon.

Tuli suhteen aikana laitettua rahaa aivan tolkuttomasti hukkaan, exällä ei minkäänlaista rahankäsitystä ja mä tyhmänä "silmät ummessa" osallistuin kaiken maksamiseen.

Ai että oli mahtavaa melko heti eron jälkeen huomata, miten hyvin sitä tulikaan toimeen.

Toinen laittoi elämäänsä sileäksi ja nyt ulosotossa. XD

Eikä se yhteiselokaan nyt mitään ruusuilla tanssimista ollut, huomattavasti paremmin menee nykyisen rouvan kanssa.

Elikkä, elämä ei todellakaan lopu eroon, päinvastoin lähinnä.

Toki jos lapsia, niin nehän erossa aina kärsivät. 

Vierailija kirjoitti:

Aplle annoin alapeukkua koska kesällä jos olet eronnut niin todellakaan et vielä hae edes mitään. Provohan tämä on, haetaan taas yhtä kulmaa ketä sitä Tinderiä käyttää.

Tai no tietty jos olet lapseton olet jo valmis ties vaikka mihin. Lasten asiat piti järjestää niin ei siinä uusille treffeille tms jäänyt edes miettimisaikaa.

Kaiken kaikiaan kandee ottaa aika rennosti. Jos laastarisuhde tulee vastaan, tee se. Yli 20v yhden ihmisen kanssa muuttaa merkittävästi itseään ja on vaikea hahmottaa elämää ja erilaisia ihmisiä, sitä voi väistämättä etsiä samanlaista.

Lataa se tinder. Ei se ota jos ei annakkaan.

Mullakin päättyi avioliitto kesällä. Sitä ennen oli se puolen vuoden harkinta-aika, joka jo asuttiin erillään. Miksi ihmeessä tässä ajassa ei voisi vielä hakea ketään? Exälläkin on jo keväästä lähtien ollut uusi (itse en tosin ole edes etsinyt).

Mä olen vähän välitilassa. Asutaan lapsen kanssa väliaikaisessa vuokra-asunnossa ja odotetaan, että päästäisiin muuttamaan omaan asuntoon (remontti kesken). Jotenkin olen ajatellut, että mun oma elämä alkaa kunnolla vasta sitten, kun pääsen asettumaan aloilleni sinne tulevaan asuntoon. Vielä on kaikki ihan liian keskeneräistä.

Yhdessä oltiin reilusti yli puolet elämästäni: 28 vuotta seurustelun aloittamisesta siihen, kun mies kertoi, ettei halua enää jatkaa. Avioliitto sai virallisen päätöksensä 19 vuotta alkamisensa jälkeen. Yksi lapsi on, jo täysi-ikää lähestyvä, joka tuskin kauan enää äidin nurkissa asustelee. TIedä, vaikka vuoden päästä olisin jo yksinäni (yritän toivoa, että urheilu ei vie lasta vielä ensi kaudeksi muualle, lukiokin on vielä kesken).