Lue keskustelun säännöt.
pettäjät - miten olette päässeet yli omasta uskottomuudestanne?
09.12.2014 |
Meillä sellainen tilanne, että reilu pari vuotta sitten minulla oli sivusuhde parin kuukauden ajan. En lähde erittelemään syitä mikä siihen johti. Lopulta tunnustin itse koko homman. Otettiin pieni aikalisä ja päädyttiin jatkamaan yhdessä avioliitossa. Meillä yksi lapsi. Mies tuntuu päässeen jotenkin asiasta yli mutta itse vaan junnaan surkeassa olossani. Itsesyytökset ovat niin valtavat, en vaan osaa antaa itselleni anteeksi. Pääsenkö tästä koskaan yli niin että voisin taas nauttia elämästä? Erota en haluaisi, varsinkaan kun petetty osapuoli on valmis antamaan anteeksi ( ja suurimmaksi osaksi jo antanutkin anteeksi) minulle, mutta kuuluuko minun nyt loppuelämäni kärvistellä pahassa olossa :(?
Ja joo, ansaitsen tämän oloni kyllä.
Kommentit (6)
Mulla aika lailla täysin sama tilanne kuin sulla. Ja en ole päässyt yli enkä pääsekään koskaan. Kaduttaa niin paljon :"(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseppähän petitte, rangaistus olkoon sen mukainen.
Ajan kanssa pääset. Aika parantaa haavat.
Ja on pakko antaa itselleen anteeksi. Muuten ei onnistu eteenpäin meneminen. Eikä kannata hirveästi lueskella lisäinfoa siitä, miten paskoja me pettäjät olemme.
Olen samassa tilanteessa ja samat on fiilikset. Päivä kerrallaan, itsensä on pakko joskus armahtaa. Ja ei tosiaan kannata hirveesti lueskella aiheesta, tulee vaan kahta pahempi olo.
Pahemmin kärsii, kun ei taakkaansa toiselle valuta. Olen pettänyt, en ole kertonut. Ajan kanssa unohtaa, mutta huono omatunto vaivaa hetkittäin yhä. Joskus taas ei, mikä tekee koko teosta kahta kauheampaa. Tuntuu, että olisi omalla itsekkyydellään pilannut jotain kaunista vaikkei toinen siitä tiedäkään.
Olen pettänyt mutta siinä vaiheessa minulla ei ollut enää mitään tunteita miestäni kohtaan, hyvä että siedin olla samassa tilassa.
Eli ei ole ollut mitään ongelmia.