Lue keskustelun säännöt.
Elatussopimuksen hyväksymisestä
09.12.2014 |
Kysyisin seuraavanlaisesta tilanteesta. Exän kanssa on kaksi lasta yhteishuoltajuudessa, joista toisen lähivanhempi ex on ja toisen minä. Lapset asuvat vuoroviikoin aina toisen luona. Tähän asti exä on saanut elatustuen Kelalta, koska tuloni ovat olleet ~700€/kk ja maksanut mulle 300€. Nyt olen pari kk ollut töissä, mutta jatkosta ei tietoa ja jos jään työttömäksi tuloni tipahtavat vielä lisää Kelan työttömyyspäivärahalle.
Meillä oli elatussopimuksen uusiminen lastelvalvojalla, mihin en päässyt paikalle, vaan toimitin tiedot ja viime viikolla laput tipahtivat postiluukusta. Eli exän maksama summa pysyy samana, mutta mun pitää maksaa Kelan aiemmin maksama summa exälle, koska laskurin mukaan maksettava summa olisi jotain 27€, mutta Kela ei maksa hänelle enää mitään, koska ei perustu etävanhemman (eli minun) vähävaraisuuteen. Mikä tässä nyt sotii mun oikeustajua vastaan on se, että exä tienaa yli kaksi kertaa enemmän kuin minä ja minä maksan hänelle elatusapua? Eli nettona hänellä 3700 ja mulla 1500/kk. Is this thing called reilu meininki?
Lisäksi se, että mieheltä päin tulee vaatimuksia, että mun pitää ostaa sitä ja tätä, miksei tyttö käy kampaajalla, tytölle pitää hommata passi, koska ovat menossa ulkomaille, hänelle pitää hankkia juhlamekko, koska ovat menossa häihin. Exä kyykyttää ja syyllistää minkä ehtii ja tasan tarkkaan tietää, mitkä mun tulot ovat olleet ja että en kykene kaikkeen. Sehän olin minä joka lähdin kävelemään, kun en enää jaksanut hänen viikonloppuisin ulkona juoksemistaan, alkoholinkäyttöä, muita naisia. Ja vieläkin ois pitänyt jatkaa ja esittää onnellista kulissiperhettä.
Lapsilla on eriarvoiset asemat, toisella ei mitään rajaa, toisella laskelmoidaan viimeiseen asti. Paras oli tässä, kun kysyin onko tytön hiihtovarusteet ja luistimet sopivankokoiset, niin exä laittaa viestiä, että joo ovat, mutta kylpytakki on liian pieni. Samaten ostan isän luokse deodorantista lähtien asiat. Eikö nuo asiat kuuluu ihan hänenkin kustannettaviin? Meillä oli aiemmin myös sopimus, että exä maksaa kuussa 50€ pienempää elatusapua, että maksaa sitten harrastukset ja muita kustannuksia. Vaadin tuon summan itselleni sen jälkeen, kun totesin, että katetta summalle ei ollut, esim. tuo passi.
Mulla ei taida olla muita mahiksia kuin suostua sopimukseen, en jaksa alkaa tappelemaan, olen muutenkin ihan rikki ollut viime vuosien henkisestä paineesta. Tekisi niin mieli valaista hänen nykyistä avovaimoaan, mikä exä on miehiään ja miettiä tarkkaan mihin alkaa tämän kanssa. Tiedän nimittäin senkin, että exä on sitä mieltä, että uusille puolisoille ei kuulu esim. se, että hänellä on taipumusta sivusuhteiden ylläpitoon.. No mutta, eihän se enää mulle kuulu ja jospa olisi muuttanut tapojaan.
Kommentit (5)
Minun oikeustajua vastaan sotii se, että vanhemmat ei tajua... eroaminen ei vapauta yhtäkään vanhempaa omien lastensa kuluista. Tajuatko SINUN lasten kulut on edelleen SINUNkin kuluja vaikka lapset asusi kuussa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on reilua, että lapsella on oikeus riittävää elautukseen, joista vastaa lapsen vanhemmat!
No, helkkari! Minäkin haluan levittää jalkani miehelle ja sieltä lapsia ulos työntää, mutta en minä halua maksaa osuuttani heidän asumisesta, ruuasta, pukeutumisesta jne. Eihän se ole reilua, että vanhempana joudun omista arvovalinnoistani maksamaa!
Käsittämätöntä juuri tämä äitien pohjaton hölmöys.
En yhtään ihmettele, ettei johtotehtävissä siis päällikkötasoa ylempänä, ole moniakaan äitejä. Olette käsittämättömiä uuveloita, jotka luonnonlaki korjaisi nopeasti pois, ellei suomalainen yhteiskunta olisi kehittänyt järjestelmää johon kuluu "naistutkimusta" ja muita hölynpölyn juttuja, joilla naisten oikeuksia puolustellaan.
Mikäköhän raskauden mukanaan tuoma palautumaton neuraalipoikkeama saa nämä äidit kuvittelemaan, että eron tullen miehellä on velvollisuus ylläpitää heidän elintasonsa entisenlaisena maksamalla ylisuuria elareita?
Lapsille on laskettu se tietty summa, noin 300-350€ kuukaudessa, joka katsotaan menevän lapsen elämiseen. Jos molemmilla on yhtäsuuret tulot, kumpikin vastaa siitä noin 150-175 € osuudesta. Jos toisella selkeästi pienemmät, toinen joutuu tiettyjen laskukaavojen mukaan vastaamaan suuremmasta osuudesta.
Mutta ei sen enemmästä.
Ja lähivanhempi tosiaan sitten huolehtii siitä, että lapsella on vaatteet ja tarvikkeet, bussiliput ja passit. Ei ole olemassa mitään sivuelarivelvollisuutta, jossa isä elareiden lisäksi olisi velvollinen kustantamaan muita menoja; ruokaa lähivanhemman luona, matkoja, jne. Lähivanhempi saa lapsilisän ja elarin, ja ne on tarkoitettu sen lapsen kuluhin, ei sen äidin.
Meilläkin ex kuvitteli joku aika sitten voivansa nostaa elareita, kun oli hankkinut kalliin vuokra-asunnon siitä huolimatta että omat tulonsa olivat pudonneet. Nauroin ja kehotin selvittämään asiat. Mutta niin ne äidit vaan kuvittelee, että elari on joku maksuautomaatti, josta saa ilmaista rahaa ja aina vaan enemmän ja enemmän jos miehen tulot nousee.
Ootte kyllä vajakkeja, ei voi muuta sanoa.
Ajatelkaa, että koittaa se päivä, jollon ne elarit loppuu. MItes se teidän elämä sitten, joka on nojannut vaan niihin elareihin?
Vähänkö nauroin, kun kuulin ruokapöydässä keskustelun, missä närkästynyt lähiäiti paasasi siitä, että miten on mahdollista että hänen ex lopetti elareiden maksamisen heti kun lapsi täytti 18, että oli se aika törkeetä :) :)
Eihän teille voi kun nauraa. Te ette vaan ite tajuu miten urpoja ootte :) :)
Tsemppii vaan niihin (oikeus)taisteluihin.... teitä viedään ku märkää rättiä, kun lähette kokeilemaan noilla vaatimuksilla ja noilla periaatteilla.
Nii ja jottei tulis väärää käsitystä, niin vaikka maksan jopa normaalia suurempaa elaria, niin silti lapsellani on kotona meidän luona kaikki mitä tarvitsee ja enemmänkin, ihan minun hankkimana. Eli ei tarvitse kärsiä puutteesta siitä huolimatta, että en halunnut alkaa exän elättäjäksi.
Maksat sen 27 egee, siinä se.