En ole koskaan päässyt seurustelusuhteeseen naisen kanssa johon olisin ollut ihastunut

Noin se menee. Mulla oli yks hyvä nainen, mut se sitten vuorostaan jätti mut.

nyt ei enää 50vnä jaksa

Tinderi-kulttuuri.. ennen pitää vähän tuntea ja olla kavereita. Nykypäivällä suhteet ei kestäkin enää

Kohtalotoverini aloittaja. Ihastukseni ovat jääneet todellakin vain ihastukseksi. Koskaan en ole heidän kanssaan seurustellut. Vtuttaa tämä elämä siltä osin.

En minäkään ole saanut sitä kenet olisin halunnut, joten en ole koskaan seurustellut.

Tällaista se on, elämä.

Minä olen aina saanut kenet olen halunnut. Ja muutaman, joita en ole edes varsinaisesti halunnut.

Pitää ruveta haluamaan sen kenet voi saada!

Sama vika, joutunut aina tyytymään sellaisiin, joita ei  halunnut. Lopputuloksena vaivaannuttavan väkinäisiä suhteita, jotka lopulta päättyneet. Joten ihan turha sanomaan, ettei alkuhullaantumista tarvita ja että parit oppivat ajan mittaan rakastamaan toisiaan ja se on sitten sitä aidointa rakkautta. hah hah.

Elämä mennyt tältä osalta hukkaan. Se ainoa mies, johon todella rakastuin korviani myöden, ei kiinnostunut itsestäni, eivät myöskään ne, joihin joskus tosissaan mutta vähän miedommin ja nuorempana ihastui.

Tästä elämästä oppi sen, ettei kannata mennä parisuhteeseen vain siksi, että jonkun kanssa pitää olla, eikä oikein kehdannut sanoa eikään. Erehdys ei muutu ajan mittaan muuksi. Ja aikaa kuluu noissa turhissa suhteissa ja jokaisen erehdyksen jälkeen olet taas monta vuotta vanhempi.

Suosittelen pitkää psykoterapiaa. Pääsee arvioimaan omia vahingollisia kiintymysmallejaan.

Ihan oikeasti :)

Voiskohan kyse olla siitä, että et jostain syystä ihastu niihin joiden kanssa suhde voisi olla oikeasti mahdollinen? Eli ihastut vain niihin joita et voi saada. Tää on tosi yleistä. Itselläkin oli näin, kunnes tutkailin mistä se johtuu. Omalla kohdallani kyse oli tavallaan sellaisesta itseni sabotoinnista. Kumppaneita oli kyllä tarjolla, mutta ne oikeasti potentiaaliset eivät kiinnostaneet, mutta kiinnostus esim. muuttui jos vaikka tämä sama tyyppi jota en ensin halunnut, osoittautui jollain tavalla saavuttamattomaksi. Sitten kyllä kiinnosti, jos tyypillä olikin toinen, hän oli muuttamassa kauas jne. Itse pelkäsin hylkäämistä ja tällä tavalla vältin vakavat seurustelusuhteet joissa mulla olisi ollut oikeasti tunteet pelissä. Kun tajusin tämän, tapasin vihdoin tyypin jonka kiinnostus minua kohtaan ei ollutkaan luotaantyöntävää.

Eli kyse ei välttämättä ole siitä, että sinun pitäisi ns. laskea rimaa. Sinun pitää vain käydä itsesi kanssa rehellinen keskustelu ja antaa sinusta kiinnostuneille ihmisille mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina saanut kenet olen halunnut. Ja muutaman, joita en ole edes varsinaisesti halunnut.

Rennykin kirjoittelee palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Voiskohan kyse olla siitä, että et jostain syystä ihastu niihin joiden kanssa suhde voisi olla oikeasti mahdollinen? Eli ihastut vain niihin joita et voi saada. Tää on tosi yleistä. Itselläkin oli näin, kunnes tutkailin mistä se johtuu. Omalla kohdallani kyse oli tavallaan sellaisesta itseni sabotoinnista. Kumppaneita oli kyllä tarjolla, mutta ne oikeasti potentiaaliset eivät kiinnostaneet, mutta kiinnostus esim. muuttui jos vaikka tämä sama tyyppi jota en ensin halunnut, osoittautui jollain tavalla saavuttamattomaksi. Sitten kyllä kiinnosti, jos tyypillä olikin toinen, hän oli muuttamassa kauas jne. Itse pelkäsin hylkäämistä ja tällä tavalla vältin vakavat seurustelusuhteet joissa mulla olisi ollut oikeasti tunteet pelissä. Kun tajusin tämän, tapasin vihdoin tyypin jonka kiinnostus minua kohtaan ei ollutkaan luotaantyöntävää.

Eli kyse ei välttämättä ole siitä, että sinun pitäisi ns. laskea rimaa. Sinun pitää vain käydä itsesi kanssa rehellinen keskustelu ja antaa sinusta kiinnostuneille ihmisille mahdollisuus.

Minulla ei mene noin.

En kiinnostu saatavilla olevasta, minuun ihastuneesta mutta epäkiinnostavasta miehestä yhtään sen enempää, kun mies löytääkin jonkun toisen.

Itse taas en harkitsisikaan seurustelusuhdetta henkilön kanssa, johon en ole ihastunut. Mitä järkeä siinä olisi? Parempi olla yksin.

Lisäksi on törkeää toista kohtaan "tyytyä" (ellei kyseessä ole molempien haluama yhteinen sopimus). Haluaisitko itse ihastuksesi, jos hän vain "tyytyisi" sinuun ja häipyisi hetken päästä?

Kenelläkään ei ole velvollisuutta olla kenenkään kanssa. Jos kohdalle ei osu molemminpuolista ihastumista, siitä voi syyttää korkeintaan huonoa tuuria (ja itseään, jos on käyttäytynyt törkeästi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiskohan kyse olla siitä, että et jostain syystä ihastu niihin joiden kanssa suhde voisi olla oikeasti mahdollinen? Eli ihastut vain niihin joita et voi saada. Tää on tosi yleistä. Itselläkin oli näin, kunnes tutkailin mistä se johtuu. Omalla kohdallani kyse oli tavallaan sellaisesta itseni sabotoinnista. Kumppaneita oli kyllä tarjolla, mutta ne oikeasti potentiaaliset eivät kiinnostaneet, mutta kiinnostus esim. muuttui jos vaikka tämä sama tyyppi jota en ensin halunnut, osoittautui jollain tavalla saavuttamattomaksi. Sitten kyllä kiinnosti, jos tyypillä olikin toinen, hän oli muuttamassa kauas jne. Itse pelkäsin hylkäämistä ja tällä tavalla vältin vakavat seurustelusuhteet joissa mulla olisi ollut oikeasti tunteet pelissä. Kun tajusin tämän, tapasin vihdoin tyypin jonka kiinnostus minua kohtaan ei ollutkaan luotaantyöntävää.

Eli kyse ei välttämättä ole siitä, että sinun pitäisi ns. laskea rimaa. Sinun pitää vain käydä itsesi kanssa rehellinen keskustelu ja antaa sinusta kiinnostuneille ihmisille mahdollisuus.

Minulla ei mene noin.

En kiinnostu saatavilla olevasta, minuun ihastuneesta mutta epäkiinnostavasta miehestä yhtään sen enempää, kun mies löytääkin jonkun toisen.

Joo, sama! Epäkiinnostavasta ei kiinnostavaa saa tekemälläkään. Olen ennemminkin onnellinen jos löytää jonkun toisen ja tiedän ettei roiku enää minussa tunnetasolla.

Vierailija kirjoitti:

Itse taas en harkitsisikaan seurustelusuhdetta henkilön kanssa, johon en ole ihastunut. Mitä järkeä siinä olisi? Parempi olla yksin.

Lisäksi on törkeää toista kohtaan "tyytyä" (ellei kyseessä ole molempien haluama yhteinen sopimus). Haluaisitko itse ihastuksesi, jos hän vain "tyytyisi" sinuun ja häipyisi hetken päästä?

Kenelläkään ei ole velvollisuutta olla kenenkään kanssa. Jos kohdalle ei osu molemminpuolista ihastumista, siitä voi syyttää korkeintaan huonoa tuuria (ja itseään, jos on käyttäytynyt törkeästi).

Jos on paljon ottajia, sitä on helppo sanoa noin.

Muistan, noin viidentoista vuoden takaa kun eräs sähköpostituttu kirjoitti että hänellä ei ole ollut ongelmia seksin kanssa, koska kun hän haluaa, hän hakee jonkun miehen ravintolasta. Ja hän ei puhunut ihan kenestä tahansa miehestä, vaan hänellä oli varaa valita. Hänen kirjoittelunsa oli samankaltaista kuin sinunkin. Eli että kenenkään ei tarvitse tyytyä, tai että olisi törkeää vain tyytyä, tai en harkitsisikaan seurustelusuhdetta ja olisi parempi olla yksin.

Hänen kommenttinsa herätti kateutta, koska minä en todellakaan ole saanut edes sitä jotain.

Jos sinulla on ottajia, silloin sinulla on varaa sanoa nuo sanat.

Tehkää itsekkäät ksipäät oalvelus,ja älkää alkako olemaan kenenkään kanssa, johon ette ole ihastuneet.

Olisin saanut naisen johon olin ihastunut, muttei siitä mitään tullut kun hän oli niin vaativa. Ne joihin en ole ollut ihastunut taas olisivat tehneet vaikka mitä kuperkeikkoja ollakseen kanssani.