Raskaana, harkitsen aborttia
Tapahtunut vahinko ehkäisyssä ja elämäntilanne on huono vauvaa ajatellen, olen palaamassa töihin hoitovapaalta ja tuet olisivat huonot.
Ajatukset on sekaisin, vauva olisi ihana mutta kaiken joutuisi hankkia kun ajateltiin että lapset on nyt hommattu ja tavarat on annettu pois.
Kommentit (17)
Älä tee aborttia on minun neuvoni. Tulet katumaan sitä katkerasti jos siihen päädyt. Tukea saa jos sitä haluaa ja hakee. Kokemusta on tuttava piirissä ja työn kautta niistä jotka tekisivät mitä vaan että voisivat perua päätöksensä.
Tein juuri raskaustestin nähdäkseni onko sterilisaatio pettänyt, kun kahdet menkat on jääneet välistä. Painiskelin jo etukäteen asian kanssa mitä tehdä, jos osoittautuu plussaksi. Ikää kun on 44,5 vuotta, perheessä ennestään 2 liikuntavammaista lasta... Olisi ollut hirveän vaikea paikka, abortti on niin vastoin kaikkea mitä sydän tuntee.
. Menin juuri myös lukemaan uutisointia vauvasurmista ja pelkästään ne ämpäreihin pakatut lapset saivat mahan niin ympäri, etten olisi päätynyt aborttiin. En vain kykene.
. Eipä tarvitsekaan. Negahan se oli.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 12:00"]Älä tee aborttia on minun neuvoni. Tulet katumaan sitä katkerasti jos siihen päädyt. Tukea saa jos sitä haluaa ja hakee. Kokemusta on tuttava piirissä ja työn kautta niistä jotka tekisivät mitä vaan että voisivat perua päätöksensä.
[/quote]
En usko että kadun jos teen päätöksen jonku perustelen enkä näe ongelmiin ratkaisuja.
Elämässä tapahtuu asioita joiden kanssa pitää vaan oppia elämään. Montaa vanhaa valintaa voi joutua suremaan ja katumaan myöhemmin.
Ap
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:33"]Ite mietin neljävuotta sitten samaa. OOlin ollut raskaana vasta kolme viikkoa. Kävin jo keskustelemassa neuvolassa jne. En vaan sitten kuitenkaan voinut tehdä loppua pienelle alulle joka jo kolme-neljäviikkoisena oli pienen ihmisen alun näköinenkin. Pidimme siis lapsemme ja meillä on nyt ihana 3,5v tyttö. Joskus jutellaan mieheni kanssa mitä jos olisimme tehneet toisin. Ainakin itse kantaisi syyllisyyttä koko lopun elämääni. Voimia sulle kyllä kaikki järjestyy.meilläkin oli jo entuudestaan 2 lasta ja nuorimman oli ns. Vahinko ja elämäntilanne oli huono. Kaikki järjestyi ja apua sai. Ei suomessa tarvia yksin jäädä. Voimia päätökseen. ♥
[/quote]
Ei muuten edes näkyisi ultrassa noilla viikoilla, rv 9 sikiö muistuttaa edelleen soluklönttiä. On siis omastani ihan kuvat tuossa vieressä.
Itse päädyin aborttiin. Ei ole kaduttanut yhtään, koen valtaisaa helpotusta päätöjsestäni. Tosin, mulla taustalla vuosien masennus joka oli painavin syy päätökseen.
Että ihan vaan muiden ajatuksia, kokemuksia, mielipiteitä? Ap
Mulla oli tilanne, että olin raskaana ja tilanne oli tosi huono. Mietin aborttia pitkään - tai siis muutaman viikon. Päätimme pitää vauvan. Mutta mitä kohtalon ivaa - hän kuoli kohtuun loppuraskaudessa. Se oli jotain aivan kamalaa. Olin jo kiintynyt ja rakastunut häneen, enkä enää siinä vaiheessa olisi voinut kuvitellakaan, että olisin tehnyt abortin.
Ymmärrän tyystin, että tilanne hankala. Mieti rauhassa. Luulen, että löydät vastauksen sydämestäsi, kun annat itsellesi tilaa miettiä.
Ikää on ilmeisesti enemmän kuin 25v?
Joskus näitä sattuu ja tapahtuu, vauvakamat saa halvalla käytettynä. Ainakin mulla laski vaatimustaso esikoisen jälkeen, jolle piti kaikki hankkia uutena.
Töitä ehtii tehdä myöhemminkin ja tämän yllärin voi laittaa hoitoon myös, kenties jopa vähän nuorempana mitä nämä sisarukset. Toinen, kolmas, seuraavat lapset syntyvät perheeseen, ei enää vanhemmilleen. Minulle oli ainakin helpotus, kun pikkusisko sai olla isosiskon kanssa samassa tarharyhmässä.
Jollet pysty aborttiin, älä tee sitä.
Kiitos 4, otan osaa menetykseesi Ap
katso lapsiasi, ajattele että samanlainen on kasvamassa kohdussasi, mieti pystyisitkö lopettamaan elämän joltain lapseltasi
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:17"]katso lapsiasi, ajattele että samanlainen on kasvamassa kohdussasi, mieti pystyisitkö lopettamaan elämän joltain lapseltasi
[/quote]
Kun katson lapsiani niin mietin miten pitkälle ja miten paljon senttiä voikaan venyttää jos uusi vauva syntyy.
Työhön palaaminen pikaisesti ei olisi ongelma mutta tässä on silti pari vuotta ajateltava taloutta.
Raskaus on alussa ja jos mietin keskenmenoa niin sen tuleminen näillä viikoilla ei olisi aborttia pahempi. Paitsi toinen toki on omasta toiminnasta lähtöisin.
ap
Ite mietin neljävuotta sitten samaa. OOlin ollut raskaana vasta kolme viikkoa. Kävin jo keskustelemassa neuvolassa jne. En vaan sitten kuitenkaan voinut tehdä loppua pienelle alulle joka jo kolme-neljäviikkoisena oli pienen ihmisen alun näköinenkin. Pidimme siis lapsemme ja meillä on nyt ihana 3,5v tyttö. Joskus jutellaan mieheni kanssa mitä jos olisimme tehneet toisin. Ainakin itse kantaisi syyllisyyttä koko lopun elämääni. Voimia sulle kyllä kaikki järjestyy.meilläkin oli jo entuudestaan 2 lasta ja nuorimman oli ns. Vahinko ja elämäntilanne oli huono. Kaikki järjestyi ja apua sai. Ei suomessa tarvia yksin jäädä. Voimia päätökseen. ♥
Jos kyse on vaan taloudellisista syistä niin kannattaa mennä töihin suunnitellusti jolloin voit hakea kelasta ä-päiväraan edeltävän 6kk tulojen mukaan, ei tartte kitkutella minimipäivärahalla. Ja lapsestahan saa lapsilisän joka kompensoi vähän hankintoja ja kuluja.
Kiitos vastanneille, sain tästä hyviä ajatuksia eikä kaikki ole enää niin möykkynä. Ap