Lue keskustelun säännöt.
6 vuotias takertuu äitiin
07.12.2014 |
Aiemmin niin reipas eskarilaispoika on alkanut takertua minuun, äitiin. On aina ollut kovasti iskän poika, edelleen puuhaa kaikkea iskön kanssa, on aiemmin suunnilleen jumaloinut isää, mutta nyt ei päästäisi mijua edws kaupöaan, vaan soittaa öerään iskän puhelimella, eikä haluaisi lopettaa puhelua. Eskariin jää itkien, kun ei haluaisi olla erossa äidistä. Luulin, että oidipusvaihe oli jo, mutta tämä on ihan uudenlaista takertumista. Isän kanssa välit ovat yhtä hyvät kuin aina, isä osallistuu aktiivisesti kaikkeen perheen toimintaan. Onhan se ihanaa, kun pikkumies tykkää niin kovin, mutta outoa, kun alkoi pari kk sitten, eikä aiemmin ole ollut tällaista. Onkohan ikään kuuluvaa, osaatteko vinkata, onko muilla ollut vastaavaa?
Kommentit (4)
No on meillä ollut vastaavaa, ja eskarin eteisessä näkee kyllä kans vähän samanlaista käytöstä. :) Onko teillä ollut joku muutos elämässä, syntynyt pikkusisarus tms? Meillä tuo oli vain ohimenevä vaihe, aikansa halittuaan lapsi taas vähän "reipastui".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheessä tai elämässä ei ole ollut mitään muutoksia, ei 6 vuoteen. Tottakai olen pikkumiehen tukena ja turvana ja halin niin paljon kuin tarvii läheisyyttä. Outoa vaan, kun oli kesällä vielä niin reipas ja tuntui itsenäistyvän. Kertokaahan muutkin eskareiden vanhemmat, onko tällaista, onko pelkästään poikien juttu?
Kiitos vastauksista ja anteeksi kirjoitusvirheet aloituksessa.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 20:53"]
Perheessä tai elämässä ei ole ollut mitään muutoksia, ei 6 vuoteen. Tottakai olen pikkumiehen tukena ja turvana ja halin niin paljon kuin tarvii läheisyyttä. Outoa vaan, kun oli kesällä vielä niin reipas ja tuntui itsenäistyvän. Kertokaahan muutkin eskareiden vanhemmat, onko tällaista, onko pelkästään poikien juttu? Kiitos vastauksista ja anteeksi kirjoitusvirheet aloituksessa. ap
[/quote]
Niin siis meillä ainakin on mennyt näin, että ensin on tullut sellainen oikein iso harppaus taidoissa ja reippaudessa, oikein sellainen uho että meikäpä on nyt niin iso, en tartte enää aikuisten apua missään, reppu selkään ja heipparallaa. Ja sitten sen vastapainoksi on tullut tuollainen kainaloinen-vaihe, että aivan kuin lapsi ois säikähtänyt sitä uutta reipasta itseään ja haluaa olla hetken vielä pieni.
3
Taantuma tai murrosvaihe ennen uutta kehitysvaihetta, haluaa olla vielä hetken "pieni". Koita huomioida asioita joita osaa hyvin, oikeasti siis osaa, lapsille ei kannata valehdella että esim. on hyvä ruuanlaittaja jos juuri ja juuri saa leivälle voita.