Onko kukaan surrut terapiassa kumppanin puutetta?

Luin, että telepatiassa, ja ajattelin, että jollain menee lujaa.

Vierailija kirjoitti:

Luin, että telepatiassa, ja ajattelin, että jollain menee lujaa.

😂

Kyllä olen, vuosia, ja valitettavasti ei tullut muutosta. Suru on aina läsnä, ei se katoa vaikka on ajoittain himmeämpi.

Mikä on tilanteesi ap? Minkä verran olet yrittänyt?

Kyllä sitä sivuttiin suurempien ongelmien ohella. Toivoa sain, kun noita suurempia ongelmia oli tarpeeksi käsitelty, että ehkä minullekin hyvä parisuhde on vielä joskus mahdollinen. Takeitahan ei elämässä ole mistään, ja nykyään pystyn elämään senkin kanssa, että toisinaan yksinäisyys surettaa. Ei ole tarpeen päästä surusta eroon, se tulee ja menee, kuten muutkin tunteet.

Ei oo muuttunut mikskää. Ei auta kuin hankkia se kumppani