Lue keskustelun säännöt.
Köyhä/syrjäytynyt/sairas, koetko seurakunnan omaksesi?
10.10.2021 |
Olen itse yllä mainittuja. Olen kristitty, mutta minulla ei ole seurakuntayhteyttä. Uskonnollisesti koen siis kuitenkin luterilaisen kristillisen seurakunnan vastaavan ajatusmaailmaani.
Mutta koen, että minulla on tietty kynnys mennä seurakunnan toimintaan mukaan. Köyhänä, sairaana, huono-osaisena. Olen saanut vaikutelman, että seurakunta koostuu suuremmaksi osaksi hyvin toimeen tulevista ihmisistä, kun puhutaan aikuisista. Mitä tekisin siellä ihmisenä, jolla ei ole enää kunnon työkykyä, realistisia hyviä näkymiä tässä yhteiskunnassa elämiseen? Ihmisenä, jonka energiat menevät hengissä selviytymiseen, joka ei jaksa kauheasti hymyillä tai small talkata, tai olla innostunut ja iloiten jakaa evankeliumin ilosanomaa? Ihmisenä, joka on myös osittain katkeroitunut, enkä pidä sitä mitenkään ihmeellisenä asiana tai kamalana luonnottomana tilana.
Kokemuksia, näkemyksiä muilta?
Kommentit (40)
Toivoisin keskustelua tämän asian ratkaisemiseksi eli kuinka saada hyvä seurakuntayhteys elämäntilanteesta huolimatta. Eri seurakuntien haukkuminen ei ole kovin rakentavaa.
Luulen, että ongelmaa on kummassakin päässä. Toisaalta jo syrjäytyneen pelko tulla torjutuksi, toisaalta menestyneempien oletus oman elämäntilanteensa olevan muidenkin elämän mittapuu. Miten ylittää tämä vieraannuttava ajattelu ja löytää yhdistävä asia, usko? Käytännössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koska en ole uskonnollinen. Jos olisin niin ehkä sitten.
Oletko ajatellut mennä mukaan vapaaehtoistoimintaan? Esim. messussa tekstinlukijaksi tai johonkin diakoniatyön ystävätoimintaan? Kyllä minusta seurakunnan pitäisi olla kaikkia varten eikä erotella ihmisiä varallisuuden tai aseman perusteella. Sehän on uskon perussanomaa.
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin keskustelua tämän asian ratkaisemiseksi eli kuinka saada hyvä seurakuntayhteys elämäntilanteesta huolimatta. Eri seurakuntien haukkuminen ei ole kovin rakentavaa.
Luulen, että ongelmaa on kummassakin päässä. Toisaalta jo syrjäytyneen pelko tulla torjutuksi, toisaalta menestyneempien oletus oman elämäntilanteensa olevan muidenkin elämän mittapuu. Miten ylittää tämä vieraannuttava ajattelu ja löytää yhdistävä asia, usko? Käytännössä?[/quote
Omia heränneitä ajatuksiani tähän kysymykseen on esim: jos seurakunnilla on oikeasti halu siihen, että seurakunnassa kävisi myös köyhiä, syrjäytyneitä, pitkäaikaissairaita, "alimpaan yhteiskuntaluokkaan" kuuluvia. Niin seurakunnan työntekijät ja aktiivit voisivat kysyä näiltä ihmisiltä, mikä saisi heidät tulemaan seurakuntaan. Millaisiin tilaisuuksiin nämä huono-osaisemmat ihmiset tulisivat? Mistä aiheista he toivoisivat saarnoissa tai muissa tilaisuuksien puheissa puhuttavan? Millaista toimintaa he haluaisivat, olisiko vaikka kristinuskoa liippaavien elokuvien kerho sellainen, mikä toisi heidät seurakuntaan? Tulisivatko he kirkkoon, jos saarnoissa ja puheissa käsiteltäisiin, mitä annettavaa Jeesuksella ja Raamatun sisällöillä on köyhälle, yksinäiselle, pitkäaikaissairaalle ihmiselle? Tulisivatko he kirkkoon katsomaan jalkapallon MM-kisoja, niin kuin Kari Kanalan Kallion kirkossa tempaistiin aikanaan? Olisiko sekulaarimpi lähestymistapa sellainen, että nämä ihmiset voisivat tulla matalammalla kynnyksellä edes kirkon tiloihin?
Seurakunnat voisivat tehdä vaikka tuolla kaupungilla tällaista kyselyä lomakkeiden avulla, tai mennä sinne köyhempien ihmisten lähiöön tiputtelemaan kyselylomakkeita/nettikyselytiedotteita ovien luukuista sisään. Jotta oikeasti seurakunnat saisivat validia dataa siitä, mitä nämä ihmiset seurakunnalta toivoisivat. Eli yleisötutkimusta siltä yleisöltä, joka on aliedustettuna seurakunnissa.
Olin helluntailainen 30 ekaa vuotta elämästäni. Vasta yhteisöstä irtauduttuani olen tavannut aidosti sydämellisesti toisiin suhtautuvat ihmiset ja he eivät ole hellareita. Hellariyhteisössä oltiin kaikessa todella ulkokultaisia, arvosteltiin ja tuomittiin läheisiä ja ystäviäkin. Lisäksi kaiken päällä lepäsi synkkä tuomiopäivän pilvi. Elämäni alkoi vasta, kun pääsin lahkosta eroon. Vasta sen jälkeen alkoi elämänhallintakin parantua ja nykyään voin hyvin. En suosittele mihinkään uskonlahkoon kuulumista kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulisivatko he kirkkoon, jos saarnoissa ja puheissa käsiteltäisiin, mitä annettavaa Jeesuksella ja Raamatun sisällöillä on köyhälle, yksinäiselle, pitkäaikaissairaalle ihmiselle? Tulisivatko he kirkkoon katsomaan jalkapallon MM-kisoja, niin kuin Kari Kanalan Kallion kirkossa tempaistiin aikanaan? Olisiko sekulaarimpi lähestymistapa sellainen, että nämä ihmiset voisivat tulla matalammalla kynnyksellä edes kirkon tiloihin?
Anteeksi, ei Kallion vaan Paavalinkirkossa, katseltiin sitä MM-jalkapalloa! -sama
Vierailija kirjoitti:
Missään nimessä ap sun ei kannata mennä ai ainakaan ns vapaisiin suuntiin eli helluntaiseurakuntaan tai vapaakirkkoon. Olen niissä ollut ja niissä halveksitaan köyhiä. Kukaan ei tule tervehtimään ja rauhaa sanomaan sinulle. Uskovaisen pitää olla terve, kaunis, hoikka, menestynyt työelämässä, muuten ei Jumala ole sinua siunannut.
Eikös Jumalan luokse saa tulla sellaisena kuin on? Kuulostaa niin maailmalliselta "terve, kaunis, hoikka, menestynyt työelämässä". Kaikki työ on siunattua, kun sen tekee Herralle. Tiedän syvältä pelastuneita ihmisiä. Kun he tulevat seurakuntaan, he laittavat kauluspaidan, se riittää. Villapaitakin kelpaa.
En ole huomannut halveksuntaa seurakunnassamme, olen helluntailainen. Ei Jeesus tullut kutsumaan terveitä vaan sairaita eikä hän tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä. Jokainen tosi uskova koettaa uskoa Raamatun Sanaan ja toteuttaa sitä. Raamatussa sanotaan, että jos rikas tulee seurakuntaan, hänelle ei tule antaa parempaa istumapaikkaa kuin köyhälle. Kaikki olemme yhtä Kristuksessa ja koetamme tulla Hänen kaltaisikseen, emme omilla avuillamme, vaan sitä myötävaikuttaa Jumalan armo.
Raamattu ei opeta, että kelvatakseen Jeesukselle, tulisi olla menestynyt. Päinvastoin, opetuslapset jättivät kaiken ja seurasivat Jeesusta. Jeesus myös puhui, kuinka vaikea rikkaan on päästä Jumalan valtakuntaan.
Kun menen seurakuntaan, pukeudun siististi ja huolehdin hygieniastani. Enemmän kuitenkin mietin sitä, kuinka voisin palvella Jumalaa. Rukoilen seurakunnan puolesta ja pyydän, että Pyhä Henki tulisi läsnäolevaksi kokoukseen. Muutenkin koetan enemmän rukoilla sielujen pelastusta kuin miettiä sitä, kuinka tulisin rikkaaksi. Jos kuitenkin rikastuisin, tapahtuisi se sen tähden, että voisin varoillani siunata muita, evankelioida ja auttaa taloudellisesti. Jeesus rakastaa kaikkia ja tahtoo kaikkia vetää parannukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hebr.12:15: ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.
Vie katkeruus Jumalan eteen syntinä ja pyydä, että hän puhdistaa. Anna anteeksi kaikille, joita kohtaan olet katkera. Anna anteeksi toisille heidän syntinsä, jotta Taivaan Isä antaisi sinulle anteeksi Jeesuksen kautta. Kun katkeruus taas nostaa päätään, muistuta itsellesi, että olet antanut anteeksi. Taistelu voi viedä aikaa, mutta se vie voittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin keskustelua tämän asian ratkaisemiseksi eli kuinka saada hyvä seurakuntayhteys elämäntilanteesta huolimatta. Eri seurakuntien haukkuminen ei ole kovin rakentavaa.
Luulen, että ongelmaa on kummassakin päässä. Toisaalta jo syrjäytyneen pelko tulla torjutuksi, toisaalta menestyneempien oletus oman elämäntilanteensa olevan muidenkin elämän mittapuu. Miten ylittää tämä vieraannuttava ajattelu ja löytää yhdistävä asia, usko? Käytännössä?[/quote
Omia heränneitä ajatuksiani tähän kysymykseen on esim: jos seurakunnilla on oikeasti halu siihen, että seurakunnassa kävisi myös köyhiä, syrjäytyneitä, pitkäaikaissairaita, "alimpaan yhteiskuntaluokkaan" kuuluvia. Niin seurakunnan työntekijät ja aktiivit voisivat kysyä näiltä ihmisiltä, mikä saisi heidät tulemaan seurakuntaan. Millaisiin tilaisuuksiin nämä huono-osaisemmat ihmiset tulisivat? Mistä aiheista he toivoisivat saarnoissa tai muissa tilaisuuksien puheissa puhuttavan? Millaista toimintaa he haluaisivat, olisiko vaikka kristinuskoa liippaavien elokuvien kerho sellainen, mikä toisi heidät seurakuntaan? Tulisivatko he kirkkoon, jos saarnoissa ja puheissa käsiteltäisiin, mitä annettavaa Jeesuksella ja Raamatun sisällöillä on köyhälle, yksinäiselle, pitkäaikaissairaalle ihmiselle? Tulisivatko he kirkkoon katsomaan jalkapallon MM-kisoja, niin kuin Kari Kanalan Kallion kirkossa tempaistiin aikanaan? Olisiko sekulaarimpi lähestymistapa sellainen, että nämä ihmiset voisivat tulla matalammalla kynnyksellä edes kirkon tiloihin?
Seurakunnat voisivat tehdä vaikka tuolla kaupungilla tällaista kyselyä lomakkeiden avulla, tai mennä sinne köyhempien ihmisten lähiöön tiputtelemaan kyselylomakkeita/nettikyselytiedotteita ovien luukuista sisään. Jotta oikeasti seurakunnat saisivat validia dataa siitä, mitä nämä ihmiset seurakunnalta toivoisivat. Eli yleisötutkimusta siltä yleisöltä, joka on aliedustettuna seurakunnissa.
Kommentissasi oli paljon ihan ajattelemisen aihetta.
Mutta sen tyrmään täysin, että kirkkoon ja srk:n tapahtumiin tuotaisiin sekulaaria, peräti viihdettä. (Järkytyin jalkapallokisojen tuomisesta kirkkoon! Huhhuh!)
Eivät ne maan hiljaiset, yksinäiset ja onnettomat etsi kirkosta maallisia huveja. Niitä on tarjolla ihan ylitsevuotavasti kaikkialla muualla.
Minä peräänkuulutan kirkkoon aitoa, alkuperäistä Jeesus-keskeistä kristilisyyttä. Markkinameininki pois kokonaan! Jeesus tuli nimenomaan sairaita parantamaan, syntisiä tapaamaan, auttamaan väheksyttyjä ja hyljeksittyjä saamaan ihmisarvonsa takaisin. Kun kirkko vihdoin ymmärtäisi tämän. Nyt meno on lähes päinvastaista.
Ne eivät tule, eivät uskalla tai eivät halua tulla, jouta Jeesus nimenomaan kutsui yhteyteensä. Seurakunnissa käy sen sijaan paljon fariseuksia. Taitavat opettajatkin olla sellaisia. Osa on poikennut jopa Kirjoituksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään nimessä ap sun ei kannata mennä ai ainakaan ns vapaisiin suuntiin eli helluntaiseurakuntaan tai vapaakirkkoon. Olen niissä ollut ja niissä halveksitaan köyhiä. Kukaan ei tule tervehtimään ja rauhaa sanomaan sinulle. Uskovaisen pitää olla terve, kaunis, hoikka, menestynyt työelämässä, muuten ei Jumala ole sinua siunannut.
Eikös Jumalan luokse saa tulla sellaisena kuin on? Kuulostaa niin maailmalliselta "terve, kaunis, hoikka, menestynyt työelämässä". Kaikki työ on siunattua, kun sen tekee Herralle. Tiedän syvältä pelastuneita ihmisiä. Kun he tulevat seurakuntaan, he laittavat kauluspaidan, se riittää. Villapaitakin kelpaa.
En ole huomannut halveksuntaa seurakunnassamme, olen helluntailainen. Ei Jeesus tullut kutsumaan terveitä vaan sairaita eikä hän tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä. Jokainen tosi uskova koettaa uskoa Raamatun Sanaan ja toteuttaa sitä. Raamatussa sanotaan, että jos rikas tulee seurakuntaan, hänelle ei tule antaa parempaa istumapaikkaa kuin köyhälle. Kaikki olemme yhtä Kristuksessa ja koetamme tulla Hänen kaltaisikseen, emme omilla avuillamme, vaan sitä myötävaikuttaa Jumalan armo.
Raamattu ei opeta, että kelvatakseen Jeesukselle, tulisi olla menestynyt. Päinvastoin, opetuslapset jättivät kaiken ja seurasivat Jeesusta. Jeesus myös puhui, kuinka vaikea rikkaan on päästä Jumalan valtakuntaan.
Kun menen seurakuntaan, pukeudun siististi ja huolehdin hygieniastani. Enemmän kuitenkin mietin sitä, kuinka voisin palvella Jumalaa. Rukoilen seurakunnan puolesta ja pyydän, että Pyhä Henki tulisi läsnäolevaksi kokoukseen. Muutenkin koetan enemmän rukoilla sielujen pelastusta kuin miettiä sitä, kuinka tulisin rikkaaksi. Jos kuitenkin rikastuisin, tapahtuisi se sen tähden, että voisin varoillani siunata muita, evankelioida ja auttaa taloudellisesti. Jeesus rakastaa kaikkia ja tahtoo kaikkia vetää parannukseen.
Puhut sekaisin sitä, mitä Raamattu sanoo uskosta ja uskovista, ja siitä, miten asiat ovat käytännössä. Tätähän varsinkin vapaiden suuntien edustajien on vaikea hahmottaa ja tunnustaa.
Kyllä siellä erotellaan selvästi, ketkä ovat 'pyhiä', ketkä vähemmän. Kun aviopari liittyy yhteisöön, kyllä ollaan maireita ja kyläkutsujakin satelee. Eronnut yksinhuoltaja jää näkymättömiin, ketään ei kiinnosta. Ei, vaikka hän on uskonsa tunnustanut ja saattaa olla henkisenkin tuen tarpeessa, miehensä hylkäämä ja tahattomasti jäänyt yksin. Miehet otetaan avosylin vastaan joka paikkaan, vaikka olisivat miten syvältä nostettuja.
Vapareilla ainakin ovat vielä nämä suvut eli monen sukupolven vapaakirkolliset, jotka ovat hierarkiassa ylinnä. Kyllä nämä ovat täysin Churchians, ei Christians.
Minä kaipaisin ehkä sellaista yhdessäoloa, joka ei nimenomaan tapahdu siellä kirkko/srk-kuntarakennuksessa. On kyllä kaikenlaista toimintaa, eläkeläisille, äideille, isille, lapsille, nuorille, sinkuille. Mutta jos ei ole mitään näistä? Jonkinlainen ajatus olisi esimerkiksi saada keskustella syvällisiä hengellisiäkin asioita esimerkiksi nuotion ääressä. Tai jokin muu käytännön tekeminen, ruuanlaitto? Mutta helposti näistä tipahtaa sitten se hengellinen puoli pois, jos ei pystytä pitämään yllä sitä ydintä, Jeesusta. Jeesuksesta puhuminen tuntuu olevan seurakunnassakin yllättävän vaikeaa, tarkoitan sillä tavoin omin sanoin, ei Raamatun kohtia siteeraten. Olisikohan sitten jonkinlainen hengellinen lukupiiri hyvä? Virittäisi keskustelua ja tutustuisi muihin. Se voisi olla helpompi askel sitten kohti raamattupiiriäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään nimessä ap sun ei kannata mennä ai ainakaan ns vapaisiin suuntiin eli helluntaiseurakuntaan tai vapaakirkkoon. Olen niissä ollut ja niissä halveksitaan köyhiä. Kukaan ei tule tervehtimään ja rauhaa sanomaan sinulle. Uskovaisen pitää olla terve, kaunis, hoikka, menestynyt työelämässä, muuten ei Jumala ole sinua siunannut.
Eikös Jumalan luokse saa tulla sellaisena kuin on? Kuulostaa niin maailmalliselta "terve, kaunis, hoikka, menestynyt työelämässä". Kaikki työ on siunattua, kun sen tekee Herralle. Tiedän syvältä pelastuneita ihmisiä. Kun he tulevat seurakuntaan, he laittavat kauluspaidan, se riittää. Villapaitakin kelpaa.
En ole huomannut halveksuntaa seurakunnassamme, olen helluntailainen. Ei Jeesus tullut kutsumaan terveitä vaan sairaita eikä hän tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä. Jokainen tosi uskova koettaa uskoa Raamatun Sanaan ja toteuttaa sitä. Raamatussa sanotaan, että jos rikas tulee seurakuntaan, hänelle ei tule antaa parempaa istumapaikkaa kuin köyhälle. Kaikki olemme yhtä Kristuksessa ja koetamme tulla Hänen kaltaisikseen, emme omilla avuillamme, vaan sitä myötävaikuttaa Jumalan armo.
Raamattu ei opeta, että kelvatakseen Jeesukselle, tulisi olla menestynyt. Päinvastoin, opetuslapset jättivät kaiken ja seurasivat Jeesusta. Jeesus myös puhui, kuinka vaikea rikkaan on päästä Jumalan valtakuntaan.
Kun menen seurakuntaan, pukeudun siististi ja huolehdin hygieniastani. Enemmän kuitenkin mietin sitä, kuinka voisin palvella Jumalaa. Rukoilen seurakunnan puolesta ja pyydän, että Pyhä Henki tulisi läsnäolevaksi kokoukseen. Muutenkin koetan enemmän rukoilla sielujen pelastusta kuin miettiä sitä, kuinka tulisin rikkaaksi. Jos kuitenkin rikastuisin, tapahtuisi se sen tähden, että voisin varoillani siunata muita, evankelioida ja auttaa taloudellisesti. Jeesus rakastaa kaikkia ja tahtoo kaikkia vetää parannukseen.
Puhut sekaisin sitä, mitä Raamattu sanoo uskosta ja uskovista, ja siitä, miten asiat ovat käytännössä. Tätähän varsinkin vapaiden suuntien edustajien on vaikea hahmottaa ja tunnustaa.
Kyllä siellä erotellaan selvästi, ketkä ovat 'pyhiä', ketkä vähemmän. Kun aviopari liittyy yhteisöön, kyllä ollaan maireita ja kyläkutsujakin satelee. Eronnut yksinhuoltaja jää näkymättömiin, ketään ei kiinnosta. Ei, vaikka hän on uskonsa tunnustanut ja saattaa olla henkisenkin tuen tarpeessa, miehensä hylkäämä ja tahattomasti jäänyt yksin. Miehet otetaan avosylin vastaan joka paikkaan, vaikka olisivat miten syvältä nostettuja.
Vapareilla ainakin ovat vielä nämä suvut eli monen sukupolven vapaakirkolliset, jotka ovat hierarkiassa ylinnä. Kyllä nämä ovat täysin Churchians, ei Christians.
Jumala näkee sydämeen. Jumala tietää, kuka on oikeasti lähellä häntä. Jokainen ihminen on vastuussa synneistään. Kirjoitin, että en ole huomannut erottelua seurakunnassani, että ei pitäisi yleistää. Jos haluamme saada ihmisiä tulemaan uskoon, herätyksen täytyy alkaa uskovien parannuksenteosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään nimessä ap sun ei kannata mennä ai ainakaan ns vapaisiin suuntiin eli helluntaiseurakuntaan tai vapaakirkkoon. Olen niissä ollut ja niissä halveksitaan köyhiä. Kukaan ei tule tervehtimään ja rauhaa sanomaan sinulle. Uskovaisen pitää olla terve, kaunis, hoikka, menestynyt työelämässä, muuten ei Jumala ole sinua siunannut.
Eikös Jumalan luokse saa tulla sellaisena kuin on? Kuulostaa niin maailmalliselta "terve, kaunis, hoikka, menestynyt työelämässä". Kaikki työ on siunattua, kun sen tekee Herralle. Tiedän syvältä pelastuneita ihmisiä. Kun he tulevat seurakuntaan, he laittavat kauluspaidan, se riittää. Villapaitakin kelpaa.
En ole huomannut halveksuntaa seurakunnassamme, olen helluntailainen. Ei Jeesus tullut kutsumaan terveitä vaan sairaita eikä hän tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä. Jokainen tosi uskova koettaa uskoa Raamatun Sanaan ja toteuttaa sitä. Raamatussa sanotaan, että jos rikas tulee seurakuntaan, hänelle ei tule antaa parempaa istumapaikkaa kuin köyhälle. Kaikki olemme yhtä Kristuksessa ja koetamme tulla Hänen kaltaisikseen, emme omilla avuillamme, vaan sitä myötävaikuttaa Jumalan armo.
Raamattu ei opeta, että kelvatakseen Jeesukselle, tulisi olla menestynyt. Päinvastoin, opetuslapset jättivät kaiken ja seurasivat Jeesusta. Jeesus myös puhui, kuinka vaikea rikkaan on päästä Jumalan valtakuntaan.
Kun menen seurakuntaan, pukeudun siististi ja huolehdin hygieniastani. Enemmän kuitenkin mietin sitä, kuinka voisin palvella Jumalaa. Rukoilen seurakunnan puolesta ja pyydän, että Pyhä Henki tulisi läsnäolevaksi kokoukseen. Muutenkin koetan enemmän rukoilla sielujen pelastusta kuin miettiä sitä, kuinka tulisin rikkaaksi. Jos kuitenkin rikastuisin, tapahtuisi se sen tähden, että voisin varoillani siunata muita, evankelioida ja auttaa taloudellisesti. Jeesus rakastaa kaikkia ja tahtoo kaikkia vetää parannukseen.
Puhut sekaisin sitä, mitä Raamattu sanoo uskosta ja uskovista, ja siitä, miten asiat ovat käytännössä. Tätähän varsinkin vapaiden suuntien edustajien on vaikea hahmottaa ja tunnustaa.
Kyllä siellä erotellaan selvästi, ketkä ovat 'pyhiä', ketkä vähemmän. Kun aviopari liittyy yhteisöön, kyllä ollaan maireita ja kyläkutsujakin satelee. Eronnut yksinhuoltaja jää näkymättömiin, ketään ei kiinnosta. Ei, vaikka hän on uskonsa tunnustanut ja saattaa olla henkisenkin tuen tarpeessa, miehensä hylkäämä ja tahattomasti jäänyt yksin. Miehet otetaan avosylin vastaan joka paikkaan, vaikka olisivat miten syvältä nostettuja.
Vapareilla ainakin ovat vielä nämä suvut eli monen sukupolven vapaakirkolliset, jotka ovat hierarkiassa ylinnä. Kyllä nämä ovat täysin Churchians, ei Christians.Jumala näkee sydämeen. Jumala tietää, kuka on oikeasti lähellä häntä. Jokainen ihminen on vastuussa synneistään. Kirjoitin, että en ole huomannut erottelua seurakunnassani, että ei pitäisi yleistää. Jos haluamme saada ihmisiä tulemaan uskoon, herätyksen täytyy alkaa uskovien parannuksenteosta.
Tässä keskustelussa ei ole varsinaisena aiheena uskoon tuleminen, vaan miten jo uskossa olevat, mutta seurakuntayhteyden ulkopuolella olevat voisivat löytää yhteyden toisiin uskoviin. Käytännössä kun se seurakuntaan meneminen ei ole kaikille niin helppoa, niin että tuntisi tulevansa oikeasti hyväksytyksi, eikä vain kuulisi kauniita korulauseita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään nimessä ap sun ei kannata mennä ai ainakaan ns vapaisiin suuntiin eli helluntaiseurakuntaan tai vapaakirkkoon. Olen niissä ollut ja niissä halveksitaan köyhiä. Kukaan ei tule tervehtimään ja rauhaa sanomaan sinulle. Uskovaisen pitää olla terve, kaunis, hoikka, menestynyt työelämässä, muuten ei Jumala ole sinua siunannut.
Eikös Jumalan luokse saa tulla sellaisena kuin on? Kuulostaa niin maailmalliselta "terve, kaunis, hoikka, menestynyt työelämässä". Kaikki työ on siunattua, kun sen tekee Herralle. Tiedän syvältä pelastuneita ihmisiä. Kun he tulevat seurakuntaan, he laittavat kauluspaidan, se riittää. Villapaitakin kelpaa.
En ole huomannut halveksuntaa seurakunnassamme, olen helluntailainen. Ei Jeesus tullut kutsumaan terveitä vaan sairaita eikä hän tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä. Jokainen tosi uskova koettaa uskoa Raamatun Sanaan ja toteuttaa sitä. Raamatussa sanotaan, että jos rikas tulee seurakuntaan, hänelle ei tule antaa parempaa istumapaikkaa kuin köyhälle. Kaikki olemme yhtä Kristuksessa ja koetamme tulla Hänen kaltaisikseen, emme omilla avuillamme, vaan sitä myötävaikuttaa Jumalan armo.
Raamattu ei opeta, että kelvatakseen Jeesukselle, tulisi olla menestynyt. Päinvastoin, opetuslapset jättivät kaiken ja seurasivat Jeesusta. Jeesus myös puhui, kuinka vaikea rikkaan on päästä Jumalan valtakuntaan.
Kun menen seurakuntaan, pukeudun siististi ja huolehdin hygieniastani. Enemmän kuitenkin mietin sitä, kuinka voisin palvella Jumalaa. Rukoilen seurakunnan puolesta ja pyydän, että Pyhä Henki tulisi läsnäolevaksi kokoukseen. Muutenkin koetan enemmän rukoilla sielujen pelastusta kuin miettiä sitä, kuinka tulisin rikkaaksi. Jos kuitenkin rikastuisin, tapahtuisi se sen tähden, että voisin varoillani siunata muita, evankelioida ja auttaa taloudellisesti. Jeesus rakastaa kaikkia ja tahtoo kaikkia vetää parannukseen.
Puhut sekaisin sitä, mitä Raamattu sanoo uskosta ja uskovista, ja siitä, miten asiat ovat käytännössä. Tätähän varsinkin vapaiden suuntien edustajien on vaikea hahmottaa ja tunnustaa.
Kyllä siellä erotellaan selvästi, ketkä ovat 'pyhiä', ketkä vähemmän. Kun aviopari liittyy yhteisöön, kyllä ollaan maireita ja kyläkutsujakin satelee. Eronnut yksinhuoltaja jää näkymättömiin, ketään ei kiinnosta. Ei, vaikka hän on uskonsa tunnustanut ja saattaa olla henkisenkin tuen tarpeessa, miehensä hylkäämä ja tahattomasti jäänyt yksin. Miehet otetaan avosylin vastaan joka paikkaan, vaikka olisivat miten syvältä nostettuja.
Vapareilla ainakin ovat vielä nämä suvut eli monen sukupolven vapaakirkolliset, jotka ovat hierarkiassa ylinnä. Kyllä nämä ovat täysin Churchians, ei Christians.Jumala näkee sydämeen. Jumala tietää, kuka on oikeasti lähellä häntä. Jokainen ihminen on vastuussa synneistään. Kirjoitin, että en ole huomannut erottelua seurakunnassani, että ei pitäisi yleistää. Jos haluamme saada ihmisiä tulemaan uskoon, herätyksen täytyy alkaa uskovien parannuksenteosta.
Tässä keskustelussa ei ole varsinaisena aiheena uskoon tuleminen, vaan miten jo uskossa olevat, mutta seurakuntayhteyden ulkopuolella olevat voisivat löytää yhteyden toisiin uskoviin. Käytännössä kun se seurakuntaan meneminen ei ole kaikille niin helppoa, niin että tuntisi tulevansa oikeasti hyväksytyksi, eikä vain kuulisi kauniita korulauseita.
Puhumme myös samasta asiasta. En ole huomannut erottelua seurakunnassani. Meillä jos seurakunnassa yksinäinen nainen tulee kokoukseen, yleensä joku tai useampikin vastaavanlaisista naisista menee juttelemaan. Itsekin olen tehnyt niin. Kukaan ei ole koskaan jäänyt täysin yksin, aina on vähintäänkin tervehditty ja jokainen pidempään seurakunnassa ollut on saanut kokea yhteyttä muihin. Voi toki olla, ettei riittävästi. Se on myös rukouksen paikka. Itse olen myös käynyt monissa seurakunnissa ja nainen olen, en mitenkään menestynyt. Jos menen uuteen seurakuntaan, rukoilen pitkään sen seurakunnan puolesta, johon olen menossa ja että löytyisi yhteys muihin ja aina on löytynyt. Yksinäisenä, kauan sitten eronneena naisena en odotakaan miehiltä kuin tervehdyksiä ja satunnaista parin sanan vaihtoa, kyllä ne siskoja ovat, joihin haluan tutustua. Luulen, että on paljon arkuutta seurakunnissa, kun tulee uusia. Siihenkin auttaa rukous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään nimessä ap sun ei kannata mennä ai ainakaan ns vapaisiin suuntiin eli helluntaiseurakuntaan tai vapaakirkkoon. Olen niissä ollut ja niissä halveksitaan köyhiä. Kukaan ei tule tervehtimään ja rauhaa sanomaan sinulle. Uskovaisen pitää olla terve, kaunis, hoikka, menestynyt työelämässä, muuten ei Jumala ole sinua siunannut.
Eikös Jumalan luokse saa tulla sellaisena kuin on? Kuulostaa niin maailmalliselta "terve, kaunis, hoikka, menestynyt työelämässä". Kaikki työ on siunattua, kun sen tekee Herralle. Tiedän syvältä pelastuneita ihmisiä. Kun he tulevat seurakuntaan, he laittavat kauluspaidan, se riittää. Villapaitakin kelpaa.
En ole huomannut halveksuntaa seurakunnassamme, olen helluntailainen. Ei Jeesus tullut kutsumaan terveitä vaan sairaita eikä hän tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä. Jokainen tosi uskova koettaa uskoa Raamatun Sanaan ja toteuttaa sitä. Raamatussa sanotaan, että jos rikas tulee seurakuntaan, hänelle ei tule antaa parempaa istumapaikkaa kuin köyhälle. Kaikki olemme yhtä Kristuksessa ja koetamme tulla Hänen kaltaisikseen, emme omilla avuillamme, vaan sitä myötävaikuttaa Jumalan armo.
Raamattu ei opeta, että kelvatakseen Jeesukselle, tulisi olla menestynyt. Päinvastoin, opetuslapset jättivät kaiken ja seurasivat Jeesusta. Jeesus myös puhui, kuinka vaikea rikkaan on päästä Jumalan valtakuntaan.
Kun menen seurakuntaan, pukeudun siististi ja huolehdin hygieniastani. Enemmän kuitenkin mietin sitä, kuinka voisin palvella Jumalaa. Rukoilen seurakunnan puolesta ja pyydän, että Pyhä Henki tulisi läsnäolevaksi kokoukseen. Muutenkin koetan enemmän rukoilla sielujen pelastusta kuin miettiä sitä, kuinka tulisin rikkaaksi. Jos kuitenkin rikastuisin, tapahtuisi se sen tähden, että voisin varoillani siunata muita, evankelioida ja auttaa taloudellisesti. Jeesus rakastaa kaikkia ja tahtoo kaikkia vetää parannukseen.
Puhut sekaisin sitä, mitä Raamattu sanoo uskosta ja uskovista, ja siitä, miten asiat ovat käytännössä. Tätähän varsinkin vapaiden suuntien edustajien on vaikea hahmottaa ja tunnustaa.
Kyllä siellä erotellaan selvästi, ketkä ovat 'pyhiä', ketkä vähemmän. Kun aviopari liittyy yhteisöön, kyllä ollaan maireita ja kyläkutsujakin satelee. Eronnut yksinhuoltaja jää näkymättömiin, ketään ei kiinnosta. Ei, vaikka hän on uskonsa tunnustanut ja saattaa olla henkisenkin tuen tarpeessa, miehensä hylkäämä ja tahattomasti jäänyt yksin. Miehet otetaan avosylin vastaan joka paikkaan, vaikka olisivat miten syvältä nostettuja.
Vapareilla ainakin ovat vielä nämä suvut eli monen sukupolven vapaakirkolliset, jotka ovat hierarkiassa ylinnä. Kyllä nämä ovat täysin Churchians, ei Christians.Jumala näkee sydämeen. Jumala tietää, kuka on oikeasti lähellä häntä. Jokainen ihminen on vastuussa synneistään. Kirjoitin, että en ole huomannut erottelua seurakunnassani, että ei pitäisi yleistää. Jos haluamme saada ihmisiä tulemaan uskoon, herätyksen täytyy alkaa uskovien parannuksenteosta.
Aivan. Ap on uskossa ja arkailee mennä mukaan seurakuntaan, kun kokee, että siellä aito kristillisyys ei näyttäydy eikä toteudu. Eli häntä ei hyväksytä joukkoon, eikä muutenkaan koe tulleensa kohdatuksi itsenään.
Sinä puhut, niinkuin uskovat jo olisivat (ihmisten) srk:n sisällä. Totta on, etteivät uskoa etsivät ihmiset löydä sitä seurakunnasta, jos siellä ei ole Jeesuksen seuraajia.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman. Puheiden lähtökohta on aina keskiluokkainen elämä. On kiirettä, perhettä ja työtä. Entä jos päivät ovatkin tyhjyyttä täynnä, näillä saarnaajilla ei ole sanottavaa ei ole mitään sanottavaa sellaisiin tilanteisiin. Maan hiljaisia ei ole näiden ihmisten maailmassa, vaikka he istuisivat ihan siinä etupenkissä (useimmiten kuitenkin takapenkissä).
Toinen ääripää onkin sitten äärimmäinen kääntymyskertomus (kerrotaan usein vapaissa suunnissa). On ryypätty ja rellestetty kaikin tavoin, kunnes tullaan uskoon. Ei tämäkään kertomus puhuttele tavallista yksinäistä, jonka arjen kohokohta on käynti kirjastossa.
Haluaisin myös löytää seurakuntayhteyden, mutta tuntuu vaikealta. Kaikissa kirkkokahvikeskusteluissakin ensimmäinen kysymys koskee useimmiten "minkäs alan ihmisiä olet" eli aina oletetaan että kaikki ovat töissä. Jospa joskus keskustelun voisi avata jollain toisella tavalla.
Puheiden lähtökohta on aina keskiluokkainen elämä...totta. Esim.joulun aikaan papit aina puhuvat kiireisistä, jouluostoksia tekevistä ihmisistä, jotka perheineen laittavat joulua. Mahdoton samaistua tuollaiseen. Minulle joulu on päivä muiden joukossa.
Minä uskon Jumalaan, mutta en edes kuulu mihinkään kirkkoon. Mennyt maku koko touhusta. Jos voisikin löytää paikan, johon voisi mennä omana huonona itsenään ja tulla hyväksytyksi.
En pidä siitä, että muutamalla sanalla tietyt seurakunnat tyrmätään. Ikäänkuin arvostelija olisi käynyt niissä kaikissa. Joukossa voi olla monia hyviä seurakuntia. Mikään ei ole täydellinen. Rohkeutta vain rukoilla ja löytää omansa.
Jumala voi parantaa hylkäämisestä. Hän rakastaa meitä ja hyväksyy meidät. Uusi identiteettimme on vanhurskas, olemme Jumalan rakkaita lapsia, pyhiä, Kristuksen kanssaperillisiä. Room. 8:17. Raamatussa on 30 000 lupausta, jotka uudestisyntynyt uskova saa omistaa itselleen, esim. Jes. 54:11-12; 61:1-3. Jumalan kirkkautta katselemalla, lukemalla Raamattua ja elämällä pyhityselämää, me muutumme kohti Hänen kaltaisuuttaan. Emme tule suuremmiksi vaan pienemmiksi. Joka tahtoo olla suurin, se olkoon kaikkien palvelija. Meillä on vastustaja, paholainen, mutta rukoilemalla ja Raamatun Sanaan vetoamalla saamme voiton hänen juonistaan.
Jumala kutsuu seurakuntaan, se on tarkoitettu jokaiselle. Menen rohkeana , koska tiedän, että Jumala haluaa minun käyvän siellä, vaikka kuka tai mikä vastustaisi. Olen iloinen, että olen mennyt sinne. Myrskyissä olen saanut Pyhän Hengen lohdutusta laulujen ja puheiden sekä ihmisten rukousten kautta.
Savesta astiaksi-lehti
Päätin jo aikaa sitten etten lähde mihinkään seurakunnan juttuihin. Koitan etsiä muualta tekemistä ja mukavia ystäviä.