Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli myös päikyssä töissä ja suoraan sanoi, että osa tädeistä toimittaa tyhjää koko päivän. Että onpa kurja mennä sellaisen parin kanssa koko päiväksi töitä tekemään, joka ei viitsi mitään ja laiskottelee aina kun mahdollista. Ts toinen sitten hoitaa hänenkin hommansa ja pissattaa ja kakattaa minlä kerkeää.

Tuskinpa koko päivää, mutta itse ainakin toimitan tyhjää aina kun mahdollista. Äitisi kuulosta hurmaavalta, onko hän hiljattain jäänyt eläkkeelle vai joskus kauemman aikaa sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin helppoa kuin päikyn tädin ammatti. Siellä seisoivat aina kahvikuppi kädessä pihalla juoruamassa, kun lasta eskariin vein. Eskarin täti ei tiennyt osaako lapseni värit… kertoo päikyn tädin osaamisesta kaiken..

Kahvikuppi kädessä pihalla, kun ei ehdi kahvitaukoa pitämään. Niinpä.

Mua ei näe kahvikuppi kädessä pihalla. Olen niin röyhkeä, että ihan istahdan sisällä ja juon se kahvin. Minua ei kiinnosta mitä joku palstatrolli tästä ajattelee, kunhan haluaa provota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Lakkaa välittämästä.
2. Tee minimi työpanos.

Siinä selviämisopas varhaiskasvatuksesta pähkinänkuoressa.

Jos onnistut tuolla reseptillä pitämään lapsiryhmäsi hallinnassa niin, että se on turvallinen kaikille + tiimin toimintakykyisenä ja yhteen hiileen puhaltavana, niin kannatan ehdotustasi. Muussa tapauksessa en.

Se on huippua kun koko tiimi on aikalailla samalla fiiliksellä töissä. Sujuu yhteistyökin hyvin, kun ei ole joku hosuli säätämässä koko ajan jotain ylimääräistä ja täyttämässä jokaista rauhallista hetkeä jollakin mukatärkeällä tekemisellä, ku ei vaan itse ole koskaan oppinut siihen, että joskus voi ihan vaan istua alaskin ja rauhottua.

On muuten lapsetkin paljon rauhallisempia näin, selvästi kokevat olonsa turvalliseksi, kun työntekijöiden stressitasokin on matalammalla.

Päikyn täti on tyhmä ja laiska

Nyt ajsttelee, että hänen hetkensä on tullut. Yritä nyt imuroida se aamukahvi kotona ja tehdä töitä päikyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Lakkaa välittämästä.
2. Tee minimi työpanos.

Siinä selviämisopas varhaiskasvatuksesta pähkinänkuoressa.

Jos onnistut tuolla reseptillä pitämään lapsiryhmäsi hallinnassa niin, että se on turvallinen kaikille + tiimin toimintakykyisenä ja yhteen hiileen puhaltavana, niin kannatan ehdotustasi. Muussa tapauksessa en.

Se on huippua kun koko tiimi on aikalailla samalla fiiliksellä töissä. Sujuu yhteistyökin hyvin, kun ei ole joku hosuli säätämässä koko ajan jotain ylimääräistä ja täyttämässä jokaista rauhallista hetkeä jollakin mukatärkeällä tekemisellä, ku ei vaan itse ole koskaan oppinut siihen, että joskus voi ihan vaan istua alaskin ja rauhottua.

On muuten lapsetkin paljon rauhallisempia näin, selvästi kokevat olonsa turvalliseksi, kun työntekijöiden stressitasokin on matalammalla.

Mutta voi ei! Kun kaapissa on kaksi tavaraa ristikkäin ja pöydälläkin on 5 tavaraa jotka vois laittaa kaappeihin. Ja hirveää kun pöydän alla on leväinmuruja ja kyllä kai nyt alle 3v kanssa täytyy tehdä joku 10 vaiheinen askartelu mielellään 4 päivän aikana. Kengistäkin tuli hiekkaa matolle, miten hirveetä! Heti pitää imuri hakea. Ja mitenkä sitten ne pedagogiset tavoitteet, kyllähän lapselle nyt mitään vähintään 5 vartin tuokiota päivässä olla että opetellaan mikä on vihreä ja mikä ruskea. Ja nimetön vaate lattialla: Nyt kätetään vartti työaikaa oikein kolmeen pekkaan siihen, että arvuutellaan kenen se vaate on.

Tai sitten antaa vaan tavaroiden olla vähän hujanhajan, ne ruuamurut ei sieltä kimppuun hyökkää, askarteluksi riittää että lapsi malaa 30 sekuntia, todennäköisesti siinä ajassa kyllästyy jo muutenkin ja mitään muuta ei tarvi tehdä. Hiekkaa tulee vaikka mitä tekisit eikä se siitä matolta mihinkään karkaa ja värejä voi opetella ihan vaan istumalla alas miettimällä mitä värejä lapsen kädessä olevassa lelussa on. Laulaa voi vaikka samalla ku puetaan. Voi vaikka mennä selälleen lattialle ja nostaa jalat ylös/jumpata, lapset monesti tekee perässä.

Nimetön vaate menee löytötavaroihin, ei tarvi arvuutella.

Siinä esimerkki siitä ohjeesta, että lakkaa välittämästä ja tee minimi. Eikö olekkin kauhean kuuloista? Kaikenlaiset pedagogiset tavoitteet toteutu siellä ilman, että niiden eteen piti ponnistella yhtään ja tehdä asioita tarpeettoman hankalaksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä pidetään lapsille tiukka kuri näin alkusyksystä, kevätkausi on usein helpompi kun ovat oppineet tavoille. Sisällä ei huudeta tai juosta, se on sallittua ulkona.

Tämähän se. Mutta sitten, yhteisulkoiluissa, ne naapuriryhmien rajattomammat tapaukset terroririsoivat muitakin. Oman ryhmän aikuiset jossain kaukana.
Hoitakaa järjestys omaan ryhmäänne. Se on vastuullanne. Tekosyyt sikseen. Kasvattaja, joka ei osaa pitää kiinni edes omista rajoistaan (suojelemaan itseään, kunnioittamaan omaa fyysistä koskemattomuuttaan), kuinka hän osaisi muitakaan rajoja lapsille opettaa. Se on sitä "minimin tekemistä", jota täällä niin kannatetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pidetään lapsille tiukka kuri näin alkusyksystä, kevätkausi on usein helpompi kun ovat oppineet tavoille. Sisällä ei huudeta tai juosta, se on sallittua ulkona.

Tämähän se. Mutta sitten, yhteisulkoiluissa, ne naapuriryhmien rajattomammat tapaukset terroririsoivat muitakin. Oman ryhmän aikuiset jossain kaukana.
Hoitakaa järjestys omaan ryhmäänne. Se on vastuullanne. Tekosyyt sikseen. Kasvattaja, joka ei osaa pitää kiinni edes omista rajoistaan (suojelemaan itseään, kunnioittamaan omaa fyysistä koskemattomuuttaan), kuinka hän osaisi muitakaan rajoja lapsille opettaa. Se on sitä "minimin tekemistä", jota täällä niin kannatetaan.

Tämä on jo päiväkodissakin. Välillä kun käy eri talossa töissä ja lapset siellä alkaa mukiloimaan, ja minä karjasenki että "NYT LOPPUU!", tartun käsistä kiinni, kyykistyn ja sanon todella ankaralla äänellä että "Minua ei lyödä, anna olla viimeinen kerta kerta!". Niin voi niitten lasten ilmeitä, ihan ovat ihmeissään tästä uudesta kokemuksesta, että onkin ihminen joka ei vaan sano että "voisitko lopettaa" ja kaiva jotain kuvakorttia punaisesta ruksista esiin tai sarjakuvaa missä näytetään ettei saa lyödä.

Maksimissaan pari toistoa ja siihen loppuu, eikä lapset yleensä enää edes yritä lyödä minua.

Miksi ihmiset ei nimeä lastensa vaatteita? Mikä siinä on niin hankalaa? Todella raivostuttavaa ja lapset vielä levittää niitä nimettömiä vaatteita toistensa lokeroihin ja yritä siinä sitten arvailla mikä on kenenkin.

Löytötavaroihin jos laittaa, niin vanhempi vaan kaivaa sen sieltä eikä vieläkään laita nimeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin sähköinen järjestelmä hälyttää vanhemmalla sekä ilmoittamaan hoitoajat ajoissa, että näistä jos kyselyihin ei ole vastattu.

Ja silti osa vanhemmista feilaa tämän.

Niinku miten? Tuossa vaiheessa ei kyllä ole enää meidän ongelma.

No ehkä heille jotka ei sitä sähköistä asiointia käytä voi sen yhden jonkun muun tekemän lomakkeen antaa ja on sitten heidän asia vastaako vai ei.

Siten, että saavat tuoda lapsen hoitoon siitä huolimatta.

Me varhaiskasvattajathan ollaan hyvin perillä siitä mitä motivaatio tai sen puute saa aikaan: Jos kiellät lasta rikkomasta telkkaria ja hän rikkoo sen kuitenkin ja tilalle ostetaan vain uusi eikä mitään muuta siitä seuraa, niin miksi lapsi ei rikkoisi sitä uuttakin telkkaria?

Ikävät seuraukset auttavat muistamaan ja oppimaan. Kun ne siloitetaan, syntyy kaaos tai vastuu tapahtumista kasaantuu jollekkin toiselle.

Ja tämä varhaiskasvatussysteemi sallii tämän vanhemmalle: Ei tule seuraamuksia siitä ettei toimi sovitun mukaisesti. Tällöin vastuu kasaantuu niille ryhmän työntekijöille: Se on koko lapsiryhmältä poissa kun työntekijän pitää laittaa vanhempien puolesta hoitovarauksia ylös, se on lapsilta pois kun päivystyksessä on sitten liikaa lapsia ja työntekijät ylikuormittuu myöskin. Seuraukset eivät tällöin kaadu sinne minne niiden loogisesti pitäisi kaatua: Vanhemmille, jotka ei hoitaneet oman lapsensa asioita ajoissa.

Tämä! Ihan yleisessä tiedossa on sekä lasten ETTÄ vanhempien RAJATTOMUUS. Loputtomasti joustetaan ja ymmärretään. Sumplitaan ja paapotaan. 

Ja todellakin kaikille sattuu mokia joskus jne, mutta kun homma on mennyt ihan hulluksi eikä oteta vastuuta enää mistään (ei koske kaikkia vanhempia, mutta yhä useampaa). 

SuperNanny kotiin tekis terää monelle. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vanhemmat, kun tuotte limaräkäistä syvältä kumpuavaa yskää yskivät lapsenne joilla räkävana valuu koko ajan suuhun varhaiskasvatukseen, päivästä toiseen (vaikka asiasta sanottu).

Ei ihan ole edes syyskuu alkanut ja tautikierre nro1 menossa ja kuumemittarikin töissä esiin kaivettu, itselläni krooninen sairaus ja eilen alkoi tuntumaan kipua rintakehässä.

Jokseenkin raskas olo🥺.

Taas kiikutettiin viime viikolla kipeää lasta itkevänä hoitoon ja vaikka soitettiin hakemaan niin jo seuraavana päivänä tuotiin takaisin - edelleen kipeänä . ja taas soitettiin hakemaan se sama kipeä lapsi kotiin.

Tällä viikolla 2 aikuista ja 3 lasta sairaana.

Mitä sä näille voit kun eivät vaan välitä.

Tällä palstalla näkyy vahvasti se, miksi itse olen suuntautunut pois vaka-alalta. Nimittäin varhaiskasvatuksen työntekijöiden asenne ja negatiivissävytteinen työilmapiiri. Lapset on vakatyössä ihania, mutta kun työntekijät näkevät pääosin vikoja sekä lapsissa että vanhemmissa, niin sellaisessa ilmapiirissä en vain itse jaksa työskennellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vanhemmat, kun tuotte limaräkäistä syvältä kumpuavaa yskää yskivät lapsenne joilla räkävana valuu koko ajan suuhun varhaiskasvatukseen, päivästä toiseen (vaikka asiasta sanottu).

Ei ihan ole edes syyskuu alkanut ja tautikierre nro1 menossa ja kuumemittarikin töissä esiin kaivettu, itselläni krooninen sairaus ja eilen alkoi tuntumaan kipua rintakehässä.

Jokseenkin raskas olo🥺.

Taas kiikutettiin viime viikolla kipeää lasta itkevänä hoitoon ja vaikka soitettiin hakemaan niin jo seuraavana päivänä tuotiin takaisin - edelleen kipeänä . ja taas soitettiin hakemaan se sama kipeä lapsi kotiin.

Tällä viikolla 2 aikuista ja 3 lasta sairaana.

 

Mitä sä näille voit kun eivät vaan välitä.

Meidän yksiköstä ollut eilen ja tänään pois 7 kasvattajaa!! Ja itselläni kurkku "outo", aivastelen ja päänsärkyä eli olenkohan seur putoava...

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ei nimeä lastensa vaatteita? Mikä siinä on niin hankalaa? Todella raivostuttavaa ja lapset vielä levittää niitä nimettömiä vaatteita toistensa lokeroihin ja yritä siinä sitten arvailla mikä on kenenkin.

Löytötavaroihin jos laittaa, niin vanhempi vaan kaivaa sen sieltä eikä vieläkään laita nimeä.

Jälleenmyyntiarvo laskee kun laittaa nimen. Näin minulle kerrottu. Otetaan mielummin riski, että arvokkaampi vaate häviää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vanhemmat, kun tuotte limaräkäistä syvältä kumpuavaa yskää yskivät lapsenne joilla räkävana valuu koko ajan suuhun varhaiskasvatukseen, päivästä toiseen (vaikka asiasta sanottu).

Ei ihan ole edes syyskuu alkanut ja tautikierre nro1 menossa ja kuumemittarikin töissä esiin kaivettu, itselläni krooninen sairaus ja eilen alkoi tuntumaan kipua rintakehässä.

Jokseenkin raskas olo🥺.

Taas kiikutettiin viime viikolla kipeää lasta itkevänä hoitoon ja vaikka soitettiin hakemaan niin jo seuraavana päivänä tuotiin takaisin - edelleen kipeänä . ja taas soitettiin hakemaan se sama kipeä lapsi kotiin.

Tällä viikolla 2 aikuista ja 3 lasta sairaana.

 

Mitä sä näille voit kun eivät vaan välitä.

Ja sitten työntekijää syyllistetään siitä sairastumisesta. Tietenkin "miksi et pysy terveenä kun sairaat ihmiset yskii sun naamalle ja sun ruokaan?".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ei nimeä lastensa vaatteita? Mikä siinä on niin hankalaa? Todella raivostuttavaa ja lapset vielä levittää niitä nimettömiä vaatteita toistensa lokeroihin ja yritä siinä sitten arvailla mikä on kenenkin.

Löytötavaroihin jos laittaa, niin vanhempi vaan kaivaa sen sieltä eikä vieläkään laita nimeä.

Jälleenmyyntiarvo laskee kun laittaa nimen. Näin minulle kerrottu. Otetaan mielummin riski, että arvokkaampi vaate häviää. 

Ja tällä tiedolla vielä vähemmän käytän aikaa kaiken muun kiireen keskellä siihen, että kenen vaate mikäkin on.

Ihmisten itsekkyydellä ei sitten ole mitään rajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vanhemmat, kun tuotte limaräkäistä syvältä kumpuavaa yskää yskivät lapsenne joilla räkävana valuu koko ajan suuhun varhaiskasvatukseen, päivästä toiseen (vaikka asiasta sanottu).

Ei ihan ole edes syyskuu alkanut ja tautikierre nro1 menossa ja kuumemittarikin töissä esiin kaivettu, itselläni krooninen sairaus ja eilen alkoi tuntumaan kipua rintakehässä.

Jokseenkin raskas olo🥺.

Taas kiikutettiin viime viikolla kipeää lasta itkevänä hoitoon ja vaikka soitettiin hakemaan niin jo seuraavana päivänä tuotiin takaisin - edelleen kipeänä . ja taas soitettiin hakemaan se sama kipeä lapsi kotiin.

Tällä viikolla 2 aikuista ja 3 lasta sairaana.

 

Mitä sä näille voit kun eivät vaan välitä.

Ja sitten työntekijää syyllistetään siitä sairastumisesta. Tietenkin "miksi et pysy terveenä kun sairaat ihmiset yskii sun naamalle ja sun ruokaan?".

Antaspa potkut sairastelun takia: Ei tule karenssia ja sais kivat rahat kun joutuvat oikeudessa määrätyt korvaukset maksamaan laittomasta irtisanomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vanhemmat, kun tuotte limaräkäistä syvältä kumpuavaa yskää yskivät lapsenne joilla räkävana valuu koko ajan suuhun varhaiskasvatukseen, päivästä toiseen (vaikka asiasta sanottu).

Ei ihan ole edes syyskuu alkanut ja tautikierre nro1 menossa ja kuumemittarikin töissä esiin kaivettu, itselläni krooninen sairaus ja eilen alkoi tuntumaan kipua rintakehässä.

Jokseenkin raskas olo🥺.

Taas kiikutettiin viime viikolla kipeää lasta itkevänä hoitoon ja vaikka soitettiin hakemaan niin jo seuraavana päivänä tuotiin takaisin - edelleen kipeänä . ja taas soitettiin hakemaan se sama kipeä lapsi kotiin.

Tällä viikolla 2 aikuista ja 3 lasta sairaana.

 

Mitä sä näille voit kun eivät vaan välitä.

Ja sitten työntekijää syyllistetään siitä sairastumisesta. Tietenkin "miksi et pysy terveenä kun sairaat ihmiset yskii sun naamalle ja sun ruokaan?".

Ensimmäiset n.15v painoin niska limassa puolikuntoisenakin töihin, mutta nyt viimeiset muutamat vuodet en enää. Ei siitä kukaan palkintoa antanut eikä kiitosta kuulunut.

Siispä nyt jään kotiin potemaan matalalla kynnyksellä.

Terveys nro 1, ei työpaikalla sankarointi, se on aivan turhaa. En tapa itseäni tällä työllä, tarpeeksi raskasta se on muutenkin ja ihan terveenäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli myös päikyssä töissä ja suoraan sanoi, että osa tädeistä toimittaa tyhjää koko päivän. Että onpa kurja mennä sellaisen parin kanssa koko päiväksi töitä tekemään, joka ei viitsi mitään ja laiskottelee aina kun mahdollista. Ts toinen sitten hoitaa hänenkin hommansa ja pissattaa ja kakattaa minlä kerkeää.

Tuskinpa koko päivää, mutta itse ainakin toimitan tyhjää aina kun mahdollista. Äitisi kuulosta hurmaavalta, onko hän hiljattain jäänyt eläkkeelle vai joskus kauemman aikaa sitten?

Luultavasti harva todellisuudessa ehtii laiskotella töissä. Nepsy lapsia riittää ja ryhmät isoja. Ryhmätilat ovat kolkkoja ja kaikuvia, korviin särkee vaikka et tekisi mitään. Nukkarissakin on usein ainakin yksi lapsi, joka jaksaa häiritä toisia. 

Jos oikeasti kaikki tehtävät jäisi toiselle, niin silloin vaan yhteyttä johtajaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pidetään lapsille tiukka kuri näin alkusyksystä, kevätkausi on usein helpompi kun ovat oppineet tavoille. Sisällä ei huudeta tai juosta, se on sallittua ulkona.

Tämähän se. Mutta sitten, yhteisulkoiluissa, ne naapuriryhmien rajattomammat tapaukset terroririsoivat muitakin. Oman ryhmän aikuiset jossain kaukana.
Hoitakaa järjestys omaan ryhmäänne. Se on vastuullanne. Tekosyyt sikseen. Kasvattaja, joka ei osaa pitää kiinni edes omista rajoistaan (suojelemaan itseään, kunnioittamaan omaa fyysistä koskemattomuuttaan), kuinka hän osaisi muitakaan rajoja lapsille opettaa. Se on sitä "minimin tekemistä", jota täällä niin kannatetaan.

Tämä on jo päiväkodissakin. Välillä kun käy eri talossa töissä ja lapset siellä alkaa mukiloimaan, ja minä karjasenki että "NYT LOPPUU!", tartun käsistä kiinni, kyykistyn ja sanon todella ankaralla äänellä että "Minua ei lyödä, anna olla viimeinen kerta kerta!". Niin voi niitten lasten ilmeitä, ihan ovat ihmeissään tästä uudesta kokemuksesta, että onkin ihminen joka ei vaan sano että "voisitko lopettaa" ja kaiva jotain kuvakorttia punaisesta ruksista esiin tai sarjakuvaa missä näytetään ettei saa lyödä.

Maksimissaan pari toistoa ja siihen loppuu, eikä lapset yleensä enää edes yritä lyödä minua.

Lasten kanssa pitää olla kyllä todella napakka. Alalla näkee paljon ihmisiä, joiden yli lapset kävelee, kun lässytetään vaan, eikä opita sitten kunnioittamaan mitään eikä ketään. Toki monelta ei vaan tule luonnostaan tämä.