Oletko parantunut ahdistuksesta tai masennuksesta?

mutta väliäkö sillä, olen tottunut olemaan yksin jo kohta yli 30vuotta. Sitten ihmiset vaan haukkuu ja sanoo että olen niin inhottava ja luuseri ettei mun kanssa olla. eikä mulle puhuta. mutta joo näin se menee aina. 

Siis oikeastiko joku haukkuu sinua oikeassa elämässä sanomalla, että olet inhottava luuseri? Jos näin on, niin ensimmäinen askel ahdistuksesta parantumiseen on tuollaisista ihmissuhteista irtautuminen.

Minulla oli keskivaikea masennus, jotta terapia tuotti tulosta, oli minun raivattava tie auki ilkeilevistä ihmisistä. Siinä meni niin naapurin akat ku sukulaisetkin. Aloitin pienin askelin uuden elämän. Minulla oli myös vastuu pienestä lapsesta. Olin yh. Valoa alkoi näkyä synkkien pilvien raosta. Selätin masennuksen, nyt minulla on aviopuoliso ja neljä lasta. Olin 30v, kun sain diagnoosin. Masennuksen takana oli traumat. Traumojen käsittely vei pidempään kuin masennuksen selättäminen.

Uskon, että selviät hyvän avun tuella❤️

Olen parantunut molemmista täysin. Psykoterapia auttoi lapsena ja nuorena kokemani vakavan väkivallan aiheuttamiin vaurioihin.

Itse olen hakenut apua masennukseeni äskettäin, olen 29 v. Minulla on elämäni varrella, etenkin lapsuudessa, traumaattisia kokemuksia, jotka olen erityisherkkyyteni vuoksi kokenut todella voimakkaasti. Oli hylkäämistä, ulkopuolisuutta ja mitätöintiä. Koko aikuisikäni olen ollut tämän vuoksi epäluuloinen, ahdistunutja kokenut itseni epämiellyttäväksi. Odotan innolla, että terapia pääsee kunnolla vauhtiin ja saan traumani oikeaan käsittelyyn. Minulla on onneksi ihana aviomies, joka tukee minua.

Tärkeää on päästää irti myrkyllisistä ihmissuhteista, tähän neuvon myös ap:ta. Se ei vahingoita sinua, päinvastoin.

Olen nyt keski iässä vapaa vuosikymmeniä kestäneestä mielialan aaltoilusta ja ahdistusherkkyydestä.

Kyllä vaan aika parantaa haavoja. Siihen tarvittiin myös terapiaa ja ihmissuhteita. Suosittelen jatkamaan, elämä tod näk tulee sinullakin helpottamaan vielä.