Keinoja, joilla lapset kasvatetaan kohtuuttomuuteen. Huolehdi siitä, että heidän vatsaansa tupataan oikein täyteen!
Sitä varten, ajatteli hän, on olemassa alhainen rahvas. Hän luovutti
siis pikku Aattonsa heti tämän syntymän jälkeen vanhalle,
Sipilla-nimiselle imettäjälle sanoen: "Tässä annan teille Aaton, lasken
hänet teidän sydämellenne. Vaalikaa häntä, hoitakaa häntä kuin olisi hän
oma lapsenne. Minä voin kyllä korvata teille". Ja Sipilla, hyvä, kunnon
nainen, vaali todellakin pikku Aattoa ikäänkuin se olisi ollut hänen oma
lapsensa. Hän oli isoäidiltään kuullut, että pikkulapset eivät osaa
sanoa, mikä niitä vaivaa, eihän siis liioin saattanut tietää, milloin ne
olivat kylläisiä, ja siksi oli niille annettava ruokaa, kunnes ne olivat
pakahtua. Näin sai pikku Aatto alituisesti kolme kertaa niin paljon kuin
hänen pieni vatsansa vaati, minkä vuoksi se jo siihen aikaan paisui
melkoisen avaraksi. Kun hän alkoi puhua, oli hänen ensimmäinen sanansa
joka aamu: "Pullaa"! ja rouva Sipilla kiiruhti hankkimaan sitä hänelle.
Heti kun se oli syöty, meni hän isänsä luo, joka nyt jo kahviaan, antoi
hänelle suukon ja sai siitä - pari kupillista kahvia ja pari kolikkoa
vehnäsen ostoon. Sillä välin oli äiti noussut ylös; tämän luo pujahti
Aatto - suuteli hänen käsiänsä ja - välttämättä piti hänen juoda äidin
kanssa kaakaota ja syödä muutamia pikkuleipiä. Kun tämä oli tehty,
pistäytyi hän aamuvierailulla sukulaistensa luona, missä hänelle
kaikkialla tarjottiin jotain, minkä hän samaten nautti. Sillä välin tuli
päivällisaika. jolloin hän taas pisteli poskeensa hyvällä tavalla.
Iltapäivä kului samoin kuin aamupuolikin, ja nukkumaan mennessään oli
hänellä tapana syödä vielä hieman hedelmiä tai pari rinkilää. Tällä
tavoin kuluivat pikku Aaton ensimmäiset elinvuodet syömiseen ja ruoan
sulattamiseen, ja näin hän saavutti tässä puuhastelussa ihmeteltävän
taidon.