Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden vanhemmat pakotti lukioon?
05.12.2014 |
Onko muilla käynyt samalla tavalla? Ihan pienestä asti oli painotettu hyvän työn merkitystä. Kumminkin tiesin jo aika nuoresta asti, että halusin joko valokuvaajaksi tai puutarhuriksi.
Yhdeksännellä luokalla, kun tuli aika valita hakupaikat, totesivat vanhemmat, että haeppas sinne ja sinne lukioon. Kerroin, etten halua lukioon vaan olin ajatellut jotain ihan muuta. Siitå se riemu sitten ratkesi.
"Jaaha, luuletko että me maksetaan mistään paskaopiskelusta, josta ei edes töitä saa?"
"Älä suotta kinua rahaa, kannattaa totutella siihen työttömyyteen jo ajoissa!'
No minähän sitten kärvistelin kaksi hyvin turhaa vuotta lukiossa, ennen kuin sain kerättyä rohkeutta ja lähdin pois.
Tavallaan ymmärrän, että vanhempani ajattelivat vain tulevaisuuttani, mutta olen katkera siitä, että minun omia tulevaisuuden haaveita ei tuettu yhtään.
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:10"]No oisko kumminkin kannattanu käydä niin oisit saanu kunnon koulutuksen ? Kumminkin amiksesta ei saa hyväpalkkasia töitä
[/quote]
ammattikoulusta saa hakea samoihin paikkoihin kuin lukiosta. Itse voisin hakea lääkikseenkin jos kiinnostusta olis. Ei tarvi lukiota siihen. Ammattikoulussa järjestetään preppauskursseja yliopistoon ja ammattikorkeaan hakeville.
T. Tuleva putkiasentaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei suoranaisesti pakotettu, mutta oma äiti alkoi kyllä pillittämään kun sanoin harkitsevani merkonomi opintoja :D
Ei pakottaneet. Kannustivat siihen mitä oikeasti halusin. Kyllä se kannattaa panostaa siihen mikä kiinnostaa. Työkin on mukavampaa, kun saa tehdä niitä hommia mitkä kiinnostaa. Aina sillä palkallakaan ole niin väliä, kunhan työ on mieluisaa.
T: amiksen käynyt 2200e/kk netto
No juu. Mulla ei ole ns.lukupäätä yhtään ja halusin työelämään jo nuorena. Ysillä en vaan tienny vielä mille alalle. Sanoin äidille (kasvatusalan ammattilainen), etten haluaisi lukioon. Keskustelu opintoasioistani päättyi lyhyeen: "hah, ethän sinä edes osaa mitään!?!" ja lukioon menin.
Se 3 vuotta oli ihan turhaa aikaa... Valmistuin amiksesta ja yhä tyytyväinen "uravalintaani".
Täällä myös yksi joka lukioon "pakotettu". Amikseen olisin hakenut, mutta kun vanhemmat kuulivat suunnitelmat niin kiristys oli niin valtava ja myös miellyttämisen halu, että lukioon sitä tuli sitten mentyä ja käytyä myös loppuun, koska valkoinen lakki oli se pääasia vanhemmilleni. Ja kiristyksellä tarkoitin huomattavaa etua valmistumisesta kun valkoisen lakin saa, jota ei sitten olisi saanut amiksesta valmistumisesta. Turha oli koko lukio ja amiksesta olisin saanut paremman pohjan nykyiselle ammatilleni. Jatko opinnoissa nämä amiksen käyneet pärjäsivat ammattiaineissa paljon paremmin kun minä toki pärjäsin yleisissä aineissa paremmin. Mutta niillä ei niin tee nyt yhtään mitään työelämässä, kun tehdään töitä. Harmittaa vieläkin ja olen mieleni kyllä ilmaissut vanhemmilleni, että turhaa oli koko lukio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin halunnut lukioon, mutta äitini (isä kuollut) oli ilmeisesti päättänyt jo päiväkoti-iässä että kenestä sisaruksistani tulee ylioppilas. Minut sanoi laiskaksi ja tyhmäksi etten saa mennä lukioon, oikea syy oli kuitenkin se ettei hän halunnut ostaa lukiokirjoja kuin vain sille suosikilleen. Menin sitten amikseen ja koko se aika oli tuskaa. Nyt aikuisena työttömyskierteen kokeneena ostin itse omat lukiokirjat ja menin lukioon. Enpä olisi uskonut minusta kympin oppilasta mutta niinpä ne koetulokset näyttää.
Minun perheessäni ei erityisemmin puhuttu vain lukiosta vaan koko ajan puhuttiin siitä hyvästä koulutuksesta ja rahasta. Äitini suri jatkuvasti sitä miten ei ollut saanut nuorena koulutusta koska ei ollut varaa ja oli joutunut tekemään huonoja töitä. Valitettavasti tämä aiheutti sen että työ ja koulutus-asiat muuttuivat pakkomielteiksi. Se oli käytännössä ainoa keskustelun aihe hänen kanssaan. Hän jopa sanoi minulle lapsena että jos en opiskele tai tee töitä niin hän heittää minut ulos. Minä menin sekaisin, koska minusta tuntui että se oli ainoa asia joka tekee minusta arvokkaan. Sen sijaan että olisin opiskellut hullun kiilto silmissä tai edes miettinyt mitä minä haluan, niin kaikki opiskeluni epäonnistuivat. Hän halusi että minulle ei käy yhtä huonosti kuin hänelle, ymmärrän sen nyt, mutta lopulta minä päädyin työttömäksi mielenterveysongelmien kanssa ilman kunnollista koulutusta. Surullista ja ironista samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua nyt ehkä suorastaan pakotettu, mutta vahvasti kyllä painostettiin menemään lukioon. Itse olisin halunnut kokkikouluun. Ensin siitä riideltiin, sitten vanhempani vaihtoivat sellaiseen "tuo nyt on niin typerä idea ettei siitä kannata enempää edes puhua" -tyyppiseen tuhahteluasenteeseen. Lopulta en edes oikein tiedä kenen päätös se oli että menin lukioon, olin siinä loppuvaiheessa kai jo niin aivopesty että valitsin puolivapaaehtoisesti lukion itse... Tosin edelleen kyllä ajattelin että hankkiudun ravintola-alalle sitten lukion jälkeen.
En voi tietää oliko valinta minun tulevaisuuteni kannalta oikea vai väärä, koska ei minusta koskaan kokkia tullut. Olen yliopiston jälkeen ollut ihan muilla aloilla asiantuntijatehtävissä. Olen ollut ihan kohtuutyytyväinen työuraani ja tienannut pitkään jo varsin hyvin, mutta kieltämättä edelleen tykkään ruuanlaitosta ja ravintoloista.
Minua taas harmittaa se, ettei kukaan aidosti kannustanut minua opiskelemaan ja tähtäämään korkealle. Ja ollut kiinnostunut ja tukenut koulunkäyntiäni. Jotenkin tuntui koko ajan siltä, ettei esim. lääkikseen kannata edes haikailla, kun se on niin eri maailmaa. Ei ollut esimerkkejä lähipiirissä, kaikki tavan duunareita, jotka eivät ymmärtäneey ns. parempia ihmisiä. Maailma kun olisi pyörinyt paljon paremmin ilman niitä ikäviä pomoja, jotka eivät osanneet tehdä mitään ja joiden käskyille naurettiin selän takana. Lukioon kyllä työnsivät, että saivat olla suvun ensimmäisen ylioppilaan ylpeitä vanhemmat.
Yliopistoon kuitenkin lähdin, kun mikään 8-16 konttori- tai kauppatyö ei kiinnostanut yhtään. Ja nyt olen teknisellä alalla töissä, hyvin toimeen tuleva, mutta ihan omilla ansioillani olen tämän aikaan saanut. Vanhemmat elää ihan eri maailmassa. Vähän kuitenkin kaivelee se, että olisinko sittenkin päässyt ja pärjännyt myös lääkiksessä. Nyt tuntuu, että varmasti olisin, mutta silloin nuorena olisin kaivannut vähän tukea ja työntöäkin. Lapsille pitäisi näyttää, että heille on kaikki mahdollisuudet auki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä... ja meninkin pitkin hampain kunnes toisena päivänä kävin sanomassa opolle että "moi ja hei". Kävelin kauppikseen ja aloitin siellä seuraavana päivänä. Mutsin kanssa oli melkoinen välirikko mutta kyllä se siitä rauhottui...
P.S. Nykyinen peruspalkkani on 4200 eur/kk.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:10"]No oisko kumminkin kannattanu käydä niin oisit saanu kunnon koulutuksen ? Kumminkin amiksesta ei saa hyväpalkkasia töitä
[/quote]
Älä yleistä.
Terveisin amis, netto palkka yli 3500€