Kaksi alle 2 vuotiasta, onko yhtä helvettiä?

Ihan helppoa oli, isä hoiti puolet hommista ja ylikin. Isompi nukkui kuin tukki 12h eikä ollut mustasukkainen. Ihanaa aikaa.

No oli se alkuun.
Mutta ajanmittaan helpotti, muutti lopulta helpoksi. En kadu meidän lasten vuoden ikäeroa, vaikka ekat vuodet yhtä selviytymistaistelua olikin.

Nyt nuo sisarukset ovat 12- ja 13-vuotiaat.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 20:28"]Kertokaahan te, joilla on tai on ollut vauva, sekä 1-2 vuotias lapsi samaan aikaan. Miten arki pyörii käytännössä ja kuinka rankkaa mahtaa olla? Onko tuplarattaat ehdoton hankinta? Miten saatte esikoisen viihtymään esim kun imetätte vauvaa yms?
[/quote]
Oli todella kammottavaa aikaa! Nyt jos voisin kelata taaksepäin jättäisin ikäeroa min. 4 vuotta. Koen edelleen, että elämästäni meni 4 vuotta "hukkaan", koska elin sumussa. Yritin vain selviytyä päivästä toiseen, ja parasta päivässä oli kun lapset menivät nukkumaan

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 20:32"][quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 20:28"]Kertokaahan te, joilla on tai on ollut vauva, sekä 1-2 vuotias lapsi samaan aikaan. Miten arki pyörii käytännössä ja kuinka rankkaa mahtaa olla? Onko tuplarattaat ehdoton hankinta? Miten saatte esikoisen viihtymään esim kun imetätte vauvaa yms?
[/quote]
Oli todella kammottavaa aikaa! Nyt jos voisin kelata taaksepäin jättäisin ikäeroa min. 4 vuotta. Koen edelleen, että elämästäni meni 4 vuotta "hukkaan", koska elin sumussa. Yritin vain selviytyä päivästä toiseen, ja parasta päivässä oli kun lapset menivät nukkumaan
[/quote]
Kuulostaa tutulta. Nyt lasten ollessa vähän vanhempia nautin elämästäni huomattavasti enemmän. Toki jos lastenhoito on juuri se mihin haluat päiväsi käyttää niin ei ongelmaa

On aikalailla helvettiä. Toki rakkaita ovat ja välillä voi hetken hengähtää.

On. Kannatti silti. Nyt isompana menevät kivasti samassa elämänvaiheessa.

Imettäessä isompi kuunteli satuja, joita luin. Tuosta kasvanut vauva ei olisi siihen pysähtynyt. Onneksi meni noin päin.

Oli helppoa aikaa, esikoinen oli 1v 5kk kun toka syntyi. Halusi auttaa vauvanhoidossa eikä ollut yhtään mustasukkainen. Vauva ei nukkunut päiväunia melkein ollenkaan, vain 10min pätkiä, siinä se pötkötteli vieressä kun touhuttiin esikoisen kanssa. Nyt lapset reilu 3v ja kohta 2v, tulevat keskenään hyvin toimeen. Ensi kesänä onkin sitten 3 alle 4 veetä.. Vähän jännittää kyllä :D Kovastihan se riippuu siitä millaiset lapset ovat. Niin ja miehestä oli ja on tietty iso apu, lähti esikoisen kanssa aina pihalle iltaisin ja sain itse imetellä vauvaa rauhassa.

Meidän lapsilla ikäeroa 1v 3kk. Ja mielestäni mennyt paremmin kuin hyvin. En ole kokenut mitenkään raskaaksi tätä eloa. Isompi nukkuu yöt heräämättä joten pienen kanssa ainoastaan heräillään syömään. Päivät menee yhteisissä puuhissa, esikoinen tykkää hirmuisesti siskostaan eikä mustasukkaisuusta ollut missään vaiheessa. Nyt siis esikko 2,5v. Meille tää ikäero oli ainakin loistava ratkaisu. Olen yllättynyt miten helppoa kahden pienen kanssa oli. :)

Meillä oli 3 alle 2v5kk kasta. Hyvin meni.

Ikäeroa nuorimmilla 1v3kk ja mies juuri muisteli kuinka helposti niiden pikkuisten kanssa oikeastaan meni. Tuttavaperheen äiti sanoi joka kerta tavatessamme, että kohta teillekin tuler vaikeaa. Noh, ei ole vielä tullut, lapset nyt 11v ja 12v ja iltatähti tulossa ;)

Esikko my ass

Meillä 2v. ja 6kk. Alkaa pikku hiljaa helpottaa, mutta rankkaa on ollut, koska esikoinen on todella vilkas. Parisuhde katkeamispisteessä, saattaisi se olla muutenkin, mutta molemmilla on kyllä hermot kireällä univelan ym. vuoksi.

Meidän lapsilla ikäeroa on 1v 9kk. Ei minusta ollut mitenkään rankkaa. Esikoinen on aika rauhallinen tyyppi, ja kun hänelle sanoi, että äiti imettää nyt vauvaa, niin hän leikki makuuhuoneen ulkopuolella ihan rauhassa kun imetin. Ovi oli tietysti auki.

Meillä oli tuplarattaat, vauva pötkötti kantokopassa ja toinen tyyppi istui. Käytiin joka päivä koiran kanssa yksi kunnon lenkki. Käytiin myös muskarissa niin, että sihtailin vauvan nukkumisen aina sopivasti, ja vauva nukkui joko muskarin ikkunan luona ulkona tai sitten kaukalossa sisällä sen aikaa kun leikittiin ja laulettiin. Käytiin myös perhekerhossa. Eli järkkäsin "isommallekin" tekemistä, ettei elämä ollut ihan pelkkää vauvan huomiointia.

Aluksihan vauva nukkuu paljon, joten aikaa jäi toiselle lapselle mukavasti. Sitten kun vauvan päiväunet vakiintuivat myöhemmin kaksiksi, minulla oli päivässä kaksien päikkäreitten verran aikaa vain isommalle, ja hänen uniensa aikana sitten vain vauvalle.

Molemmat lapset ovat olleet aina huippunukkujia, ja aluksi tehtiin niin, että mies nukkui isomman kanssa lastenhuoneessa joitain kuukausia, jottei lapselle tullut hyljättyä tai syrjään työnnettyä oloa. Itse nukuin vierekkäin vauvan kanssa, ja imetin aina kun tyyppi heräsi pyytämään ruokaa. Ja nukuttiin heti uudelleen. Kaikki nukkuivat siis hyvin.

Itselleni oli jotenkin mukavinta aikaa tuo aika, pidin siitä tosi paljon!

Oli raskasta. Lapsilla on ikäeroa 1v5kk ja vaikka en jälkikäteen tekisikään toisin, raskasta oli silti. Molemmat oli huonoja nukkujia öisin ja nuorempaa saa nukutella monta tuntia päivälläkin. Allergioita oli molemmilla, ja nuorin oli ja on edelleen itkuinen ja pahantuulinen lapsi. Sekin oli raskasta kun oli kaksi uhmaikäistä samaan aikaan. Esikoinen oli vilkas lapsi, joka kyllä sukkelaan ehti kiipeillä kaapeille kun äiti imetti vauvaa.

Me saimme vielä kolmannen lapsen pienellä ikäerolla. Kolmannen kohdalla vauva-aika oli helpompaa vaikka olikin kaksi pientä lisäksi. Vauva oli vain niin tyytyväinen tapaus. Heräilikin vain 4-5krt/yö (tosin molemmat vanhemmat lapset heräilivät myös). Ensimmäinen puoli vuotta oli silloin tosi seesteistä ja jäi mieleeni hyvin onnellisena aikana. Arki vaikeutui kun kolmas lähti liikkeelle ja alkoi sairastella. Helpottui kun kuopuskin viimein ohitti uhmaiän. 

Vauva määrittelee todella paljon sitä, millaiseksi arki useamman lapsen kanssa muodostuu. On ihan eri asia jos lapsi on tyytyväinen köllöttelijä ja nukkuja kuin että valvoo kaiket yöt ja päivisin viihtyy sylissä. Ihan pienetkin jutut vaikuttaa niin paljon arkeen kuten esim. se, tarviiko lasta imettää kerralla 1h vai hotkaiseeko hän napansa täyteen 10 minuutissa. Jos kävelette paljon esim. leikkipuistoon, tuplarattaat on kätevät. Jos taas ette tarvitse muualla kuin kaupungilla, sillon kantoreppu on mielestäni kätevämpi. 

Tähän hetkeen verrattuna helppoa kuin heinän teko. Alle kouluiässä väsynyttä toki ja tuntui raskaalle. Alakouluikä ihan ok. Nyt 2 murkkua ja ikävä sitä taaperoikää!! Kannattaa muistaa ettei ne ole pieniä aina, tähän turvaudun ja ajattelen et murkkuaikakin menee sitten kertarytinällä ohi.

En tiedä. Mutta on varmasti..Helvettiä.
Sitähän sä kysyit.

vuosi ikäeroa ja ihan hyvin mennyt. oma asenne se isoin vaikuttaja....

Sehän on oma valinta. Jos on kaksi alle 2-vuotiasta, on itse sen halunnut. Ehkäisyt opetetaan jo alakoulussa.

Helvettinä pitäminen on todella noloa asioiden näin ollessa.

Oli rankkaa aikaa. Ikäeroa 1v9kk. Lapset nukkuivat päiväunia eri tahtiin ja aina kun toisen sai viimein unille, oli toinen täysin pirteä. Meni pitkään, että sain heidät samaan rytmiin. Joten en saanut itse levättyä päivisin lainkaan. Öisin pienempi valvotti 5-10 kertaa yössä 2v:ksi asti, isompi oli aina parempi nukkumaan yöt. Olin sen 2 vuotta kuin zombie, en muista juuri mitään, törttöilin autolla pikkujuttuja, mutta niin että vakuutusten bonukset laski, kaikki piti kirjoittaa ylös, jotten unohtanut asioita jne. Isompi ei todellakaan kuunnellut satuja, kun imetin pienempää, vaan keksi kaikkea kepposta saadakseen huomiota: oppi avaamaan lapsilukot, joten pääsi roskikselle, piti narulla köyttää tuolit pöydän ympärille tai nousi pöydälle, tyhjensi vaatekaapin alimmat hyllyt jne. Muuten oli kiltti lapsi isompikin, mutta imetys oli yhtä tuskaa. Toisinaa laitoin isomman valjailla syöttötuoliin katsomaan DVD:tä, jotta pienempi saisi edes joskus syödä rauhassa kerralla loppuun asti ilman keskeytyksiä. Riittämättömyyden tunne oli jatkuvasti itsellä kova.

Siitä ajasta selvittiin. Nyt ovat 4v ja lähes 6v. Tappelevat kyllä, mutta touhuavat yhdessä paljon ja ovat toistensa tukena jännissa tilanteissa. Ihan hyvä ikäero. Nyt saan nukkua täydet yöt, joten touhut ja riidat ei rasita, kuten väsyneenä ollessa.