Tässä teille maailman kamalin lasten kirja!!!!

Ja tarina alkaa...



LEIDI ja MUUT

Malachy Doyle - Angelo Rinaldi



Helteisenä kesäpäivänä Leidi ja muut ovat laitumella.



On aikainen aamu. Päivä sarastaa. Kuuluu lintujen laulua ja isännän viheltelyä, kun hän tulee tietä pitkin.



Leidi nousee hitaasti jaloilleen kosteasta maasta. Se löntystää muiden mukana aitauksen portille muhkeat utareet jalkojen välissä keinahdellen.



Lehmät kulkevat ohi lampaiden, jotka lepäilevät laitumellaan, ja sikojen, jotka torkkuvat karsinoissaan, ohi hanhen, joka pitää vahtia, ja ohi maatalon, jossa lapset nukkuvat. (huomaa pilkkujen käyttö...)



Leidin sorkat kopsuvat pihamaata vasten, ovi aukeaa, ja se astuu navettaan.



Leidi saa rehua ja kumartuu syömään. Isäntä puhdistaa varovasti sen utareet, ja lypsykone alkaa lypsää lämmintä, ravitsevaa maitoa.



Sitten lehmät palaavat laitumelle. Ohi kanalan, ja ohi talon, jossa lapset juuri heräävät.



Leidi nyhtää ruohoa ja märehtii liikutellen leukojaan puolelta toiselle. Se työntelee ruokaa edestakaisin paksulla, kostealla kielellään yhä uudestaan ja uudestaan tunnista toiseen.



Koulukyyti tulee hakemaan lapset ja meijeriauto maidon. Vähitellen aamu vaihtuu päiväksi.



Alkaa olla kuuma, ja Leidinkin hengitys käy kosteaksi ja raskaaksi. Se kävelee joenrantaan ja juo ahnaasti raikasta, viileää vettä.



Keskipäivän auringon porottaessa Leidi lepää puun varjossa. Sen ruskeat silmät painuvat raukeina kiinni. Silloin tällöin se huiskaisee kärpäsiä korvillaan ja pitkällä tupsupäisellä hännällään.



Iltapäivä kuluu madellen, ja lapset palaavat koulusta. He juoksevat joelle keikkumaan puunoksalle - ja molskis- putoavat veteen.



Illansuussa Leidi ja muut kokoontuvat portille odottamaan. Kaikki haluavat päästä ensimmäisenä lypsylle, sillä utareet ovat täpötäynnä.



Ne ammuvat äänekkäästi, kun näkevät isännän, ja tungeksivat kohti vilpoisaa navettaa - vihdoinkin!



Lypsyn jälkeen Leidi ja muut viedään laitumelle. Aurinko on mennyt mailleen, kärpäset kaikonneet, ja pitkä, kuuma päivä kääntyy kohti iltaa.



Ne syövät ja märehtivät ja lepäävät.

Sellainen on lehmän päivä.





:D Tekstiä on aina nuo pari riviä aukeamalla ja kuvat ovat kyllä todella kauniita aivan kuin maalauksia. Paitsi yksi, jossa on suuri kuva (mistäs muusta kuin) utareista! :)

Saatin tuo kirja tuttavalta kun heidän lapsi ei sitä ollut oikein lukenut, miksiköhän :) Jää kyllä meilläkin varmasti aika vähälle käytölle :)