Mitä totuuksia elämästä opit asuessasi kerrostalossa?

No en erityisemmin mitään. Yläkerrassa asuu kaupunginjohtaja ja alakerrassa yksi suomen tämän hetken suosituimmista muusikoista.

Naapurit ovat ihania, ristiriidat ratkaistaan heti ja kaikki pitävät yhtä.

Täysin sama kokemus kuin ap:lla. Muksulle alettiin pitää unikoulua noin 8 kk iästä ja sitä saatanan huutoa saimme kuulla reilun vuoden joka helkutin yö. Joka ilta käytiin unille tunnin huutokarjunnan kanssa ja samaten öisin sitten lapsi heräsi huutamaan aivan järkyttävää huutoa useaan otteeseen, jopa tunnin putkeen.

Kysyimme toisen naapurin kanssa, mikä on hätänä, kyllä menimme soittamaan ovikelloa. Unikoulu oli vastaus. Ja meno jatkui samanlaisena oikeasti yli vuoden. Naapurit vain mulkoilivat meitä, emme enää sen jälkeen olleet puheväleissä ja meiltä meni vuodeksi koko perheeltä nukkuminen. Meillä oli identtiset asunnonpohjat, asuimme päällekkäin ja muksua huudatettiin siinä pienessä pienessä makkarissa, johon ei mahtunut edes parisänky. Ja huuto "pysyi paikoillaan" eli varmasti huusi pinnasängyssä. Toinen makkarihuone oli niin iso, johon mahtui parisänky ja sieltä huuto ei  ikinä kuulunut. Aivan posketonta touhua. Muutimme pois ja nyt siunaan meidän vanhusnaapureita, joista ei lähde pihaustakaan.

Ihmiset on perseestä. Sen opin.

Muusikon naapurina oppii kaikkea. Olen esim. oppinut että on ok säveltää bassokuvioita kello 2 yöllä pikkulasten nukkuessa ja lähteä 4 kk kiertueelle ja jättää äiti yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Jotenkin tähän on jo tottunut, että kun herra taiteilija on kotona niin niitä ääniä kuuluu.

Että jos hississä ja naapurin ovessa on verta ja oksennusta niin naapuri on selvinnyt baarista kotiin.

Että me lapsiperheet olemme hyvin pitkälti samankaltaisia. Sekä ylä että alakerrassa asuu perheet joissa molemmissa suht samanikäisiä lapsia kuin meillä. Armollista. Emme ole ainoat joista lähtee ääntä. :)

onneks äänieristys on kuitenkin suht hyvä ja nuo äänet eivät häiritse. Eivätkä varmaan sit meiltäkään kuuluvat.

Että suurin osa ihmisistä ei käsitä, että kerrostalossa on vaan siedettävä se tosiasia, että talossa asuu muitakin. Käyttäydytään kuin jotkut helvetin diktaattorit, ja kyylätään ikkunasta lajitteleeko se naapuri roskansa oikein, kenen kanssa se liikkuu tällä kertaa, voi voi nyt taisi koira haukahtaa, onhan se kello jo kahdeksan illalla! Muutan korpeen kunhan voitan lotossa.

Minä viihdyn kun on ihmisiä ympärillä. Se luo jotenkin turvaa. Rivitalossa sai olla jo vähän liiankin omassa rauhassa.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 21:54"]Että suurin osa ihmisistä ei käsitä, että kerrostalossa on vaan siedettävä se tosiasia, että talossa asuu muitakin. Käyttäydytään kuin jotkut helvetin diktaattorit, ja kyylätään ikkunasta lajitteleeko se naapuri roskansa oikein, kenen kanssa se liikkuu tällä kertaa, voi voi nyt taisi koira haukahtaa, onhan se kello jo kahdeksan illalla! Muutan korpeen kunhan voitan lotossa.
[/quote] taitaa alas peukuttaja olla juuri noita kyttääjiä! Paljastit itses tollo.

Jos ei osaa huolehtia koirastaan niin ei osaa todennäköisesti myöskään lapsestaan tai edes itsestään

Klassisen laulun harjoittelu kuuluu naapuriin liesituulettimesta. Laulettiin naapurin kanssa edestakaisin, osataan kumpikin :)

Että muidenkin lapset tappelee ja kiukuttelee ja huutaa kovaa. Myös sen, että älä muuta pianistin ylä- tai alakertaan, varsinkaan jos teet yötöitä ja haluat nukkua päivisin, kun pianisti treenaa!

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:02"]Jos ei osaa huolehtia koirastaan niin ei osaa todennäköisesti myöskään lapsestaan tai edes itsestään
[/quote]mihinköhän tuolla viittaat? Minulla ainakin on koira, hyvin on pidetty vaikka silloin tällöin leikkiessään saattaa päästä haukahdus. Hui!

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:02"]Jos ei osaa huolehtia koirastaan niin ei osaa todennäköisesti myöskään lapsestaan tai edes itsestään
[/quote]

Turhaan alapeukutatte. Tein ilmoituksen nälkiintyneestä paskaisesta koirasta ja asunto paljastui niin likaiseksi ja vanhemmat humalaisiksi, että lapsi lähti heti sos.työntekijöiden mukaan. Kukaan talossa ei ollut tiennyt lapsen olemassaolosta vaikka perhe oli asunut monta kuukautta

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:07"][quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:02"]Jos ei osaa huolehtia koirastaan niin ei osaa todennäköisesti myöskään lapsestaan tai edes itsestään
[/quote]mihinköhän tuolla viittaat? Minulla ainakin on koira, hyvin on pidetty vaikka silloin tällöin leikkiessään saattaa päästä haukahdus. Hui!
[/quote]

Sitä tietenkin että jos potkit koiraasi etkä anna sille ruokaa niin tuskin olet hyvä vanhempi. Kolkuttiko omatunto?

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:13"][quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:07"][quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:02"]Jos ei osaa huolehtia koirastaan niin ei osaa todennäköisesti myöskään lapsestaan tai edes itsestään
[/quote]mihinköhän tuolla viittaat? Minulla ainakin on koira, hyvin on pidetty vaikka silloin tällöin leikkiessään saattaa päästä haukahdus. Hui!
[/quote]

Sitä tietenkin että jos potkit koiraasi etkä anna sille ruokaa niin tuskin olet hyvä vanhempi. Kolkuttiko omatunto?
[/quote]eipä kolkuta, laps jo aikuinen ja hyvin pärjää maailmalla. Mutta kiitos huolenpidosta.

Että yhteisöllisyys, toisten arvostaminen ja kunnioittaminen, vuorovaikutus mutta toisaalta tilan antaminen on valtavan arvokas ja hieno asia. Esimerkki elo/syyskuulta: Lämpimässä pimeässä syysyössä ulkona tulen ääressä kymmenien naapurien kanssa grillaten, viiniä nauttien ja aivan laidasta laitaan aiheista keskustellen. Vastaavia järjestettyjä tai spontaaneja tapahtumia joitain vuodessa, satunnaisia keskusteluja viikoittain.

Olen oppinut, että kerrostalossa saa olla rauhassa ja elää omaa elämäänsä. En kaipaa maaseudun kylä- tai oikeammin kyyläyhteisöä.

Että kun on Ässät-Lukko -peli niin ääntä lähtee etenkin jos naapurissa asuu nuoria miehiä :)