Miten 10 lapsen äidillä riittää rakkautta kaikille lapsille?

Kyllä sitä vaan riittää. Minulla on 10 sisarusta. Osalla kyllä suuret ikäerot. Mutta minun kokemukseni on että äiti välitti, huolehti, antoi jokaiselle jakaamatonta huomiota, oli läsnä ja rakasti.

Jaetaanko tollaisessa suurperheessä yleensä sitten huolet ennemmin sisarusten kanssa kuin äidin?

Rakkauden riittävyyttä en kyseenalaista, mutta ajan yms "fyysisen huolehtimisen".

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 21:28"]Kyllä sitä vaan riittää. Minulla on 10 sisarusta. Osalla kyllä suuret ikäerot. Mutta minun kokemukseni on että äiti välitti, huolehti, antoi jokaiselle jakaamatonta huomiota, oli läsnä ja rakasti.
[/quote]
Miten se on mahdollista, kun lapsia noin paljon? Itselläni on kolme lasta ja välillä poden huonoa omaatuntoa pystynkö huomioida kaikkua tasapuolisesti.

Rakkauden riittämisestä en todellakaan olisi huolissani, aivan kummallinen huolenaihe sulla. Pikemminkin ajan riittämisestä olisin.

Varmasti sitä rakkautta riittää, mut riittääkö voimia ja aikaa huolehtia jokaisesta yksilöllisesti, se minuakin askarruttaa. Ihminen on rajallinen, eikä vuorokauteen tule yhtään tuntia lisää, tai ihminen tarvitse yhtään vähemmän unta vaikka olisi kuinka monta lasta.

Omassa kaveripiirissä isojen perheiden esikoiset ovat sillä tavalla kuormittuneita, mitä lapsen ei pitäisi olla. Joskus tuntuu, että esikoisen lapsuus on loppunut melko lyhyeen, ja näiltä esikoisilta vaaditaan aivan hurjasti, kun perheessä on monta pikkuista joiden kanssa tarvitaan apuja.

Ei niillä riitäkään. Mun lapsen kaveri oli meillä vielä ilta yhdeksältä (arkena) ja soitin sen äidille että haetteko te milloin tuon teidän 9-vuotiaan. Äiti oli hiljaa ja sitten älähti: Herrajumala sielläkö se on? Enhän minä tiennyt kun lähti iltapäivällä vaan kauppaan. Sano vaan että tulee kotiin.

Sattuuhan näitä.

Varmaan rakkautta riittää, mutta läheisyyttä ei.

Kyllä siitä riittää. Tietysti se jakautuu pienempiin osiin mitä enemmän lapsia on. Kannattaa tehdä vaikka excel kaavio ja kun absoluuttinen rakkauden määrä on 100 % niin jakaa sen sitten lapsien kesken niin kuin itsestä tuntuu. Excelistä on helppo muuttaa aina rakkauden määrää kun joku lapsista alkaa ärsyttämään.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 21:34"]

Ei niillä riitäkään. Mun lapsen kaveri oli meillä vielä ilta yhdeksältä (arkena) ja soitin sen äidille että haetteko te milloin tuon teidän 9-vuotiaan. Äiti oli hiljaa ja sitten älähti: Herrajumala sielläkö se on? Enhän minä tiennyt kun lähti iltapäivällä vaan kauppaan. Sano vaan että tulee kotiin.

Sattuuhan näitä.

[/quote]

Ai niin ja niillä siis 10 lasta.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 21:31"][quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 21:28"]Kyllä sitä vaan riittää. Minulla on 10 sisarusta. Osalla kyllä suuret ikäerot. Mutta minun kokemukseni on että äiti välitti, huolehti, antoi jokaiselle jakaamatonta huomiota, oli läsnä ja rakasti.
[/quote]
Miten se on mahdollista, kun lapsia noin paljon? Itselläni on kolme lasta ja välillä poden huonoa omaatuntoa pystynkö huomioida kaikkua tasapuolisesti.
[/quote]

No meidän perheessä vanhimmalla ja nuorimmalla on ikäeroa yli 20 vuotta. Joten kerralla ei ole ollut kovin montaa pientä. Minulla ainakin oli onnellinen lapsuus js mielestäni sain huomiota, en koskaan epäillyt etteikö äiti ja isä rakastaisi. Luotin ja luotan heihin 100%:sesti. T.2

Aina riitti omalla äidillä (ja isällä). Mikä tuntuu ihmeeltä kun meitä niin monenluontoista sisarusta oli..... :) Rakkautta oli ja on silti aina meille jokaiselle riittänyt <3

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 21:30"]Jaetaanko tollaisessa suurperheessä yleensä sitten huolet ennemmin sisarusten kanssa kuin äidin?
[/quote]

Minä jaoin äidin, isän, isoveljieni ja isosiskoni kanssa, pääsäntöisesti kavereiden kanssa ainakin teini-iässä.

Ihmettelen vain miten te pidätte isoja perheitä kylminä, jossa lasten ja vanhempien välillä ei ole juurikaan vuorovaikutusta. Tiedän kotikunnastani toki paljonkin isoja perheitä, joista lapsista ei huolehdita (ihan oikeasti), mutta meillä ainakin äiti välillä huolehti liikaakin. T. 2

Ja kakkonen jatkaa: Tiedän myös pieniäkin perheitä joissa ei vanhemmat näytä juuri välittävän.

Oman kokemukseni mukaan riittää. Minulla on 10 sisarusta ja olen aina kokenut olevani rakastettu vanhempieni taholta.
Huoleni jaoin yleensä äitini kanssa.
Lempilapsi-kysymykseen en osaa vastata. En ainakaan huomannut lapsuudessa sellaista. Nuorimmat sisarukset olivat kaikkien vanhempien sisarusten lellikkejä.

Tutussa perheessä kymmenen lasta. Ihailen vanhempien kykyä kohdella lapsiaan yksilöinä, erilaisina ihmisinä ja persoonina. Rakkautta ei tunnu puuttuvan keneltäkään. Toki näin suuressa perheessä jokaisella lapsella on omat vastuualueet, kykyjen ja taitojen mukaan kodin ylläpidossa, muutenhan homma ei toimisi lainkaan:)