Kamalin joulumuisto?

Voi kamala, millaisia kokemuksia. Tsempit teille kännäämisistä, tappeluista ja muista vastaavista kärsineille! Mulla on oikeastaan vain hyviä joulumuistoja. Äitini on jouluihmisiä ja jotenkin ne kaikki lapsuuden joulut olivat täynnä hyvää tunnelmaa. Ihan huono omatunto on siitä, että noin 10-vuotiaana pahoitin mieleni vähistä lahjoista. Perheeni kärsi lama-ajan työttömyydestä ja lahjat olivat tiukilla. En tätä ääneen tietenkään sanonut, vaan nielin pettymykseni. Tajusin vasta myöhemmin, kuinka tiukilla olimme taloudellisesti. Äiti kuitenkin panosti kaikkeen muuhun, minä olin vain typerä kakara.

Mulla ihan samoja kokemuksia hullusta väkivaltaisesta isästä, joka kilahteli milloin mistäkin. Ei ole edes vanhemmiten muuttunut. Viime jouluna oli pakko lähteä yön selkään miehen kanssa. 

Ikäviä muistoja on nyt kolmekymppisenä, kun äitini kanssa ollaan oltu kahden. Olen ylipainon rajoilla, joten äitini on saanut oikeutuksen arvostlla syömisiäni. Erityisesti pahalta tuntuu kun jouluna pitää arvostella ja kiertovittuilla myös, jotta en pysty sanomaan että älä puutu syömisiini.

Yhdessä tehtiin jouluruokia ja sitten kun niitä sai syödä aattona, piti arvostella jos otin jopa kerran santsia. Itkin sitten illan vierashuoneessa ja äitini tuijotti televisiota olohuoneessa sanomatta mitään koska oli niin "huolissaan että saan diabeteksen" jos lihon. Vaikka olin juuri sokeriarvotkin käynyt mittauttamassa ja diabeteksestä ei tietoakaan. Tällasella äidillä varustettuna on suoranainen ihme, ettei minulla ole minkäänlaista syömishäiriötä...

jatkossa olen jouluni kaukana siitä naisesta.

Onhan niitä ikäviä jouluja koettu. Viime joulu ikävin juttu oli se, että luulin poikani ottaneen yliannostuksen.

Sisko haukkui huoraksi, isä ajoi kotoa ulos/antoi tämän jälkeen aikaa hetken lähteä menemään kun sanoin vastaan. Sanoi äpäräksi vaikka ihan yhteiset vanhemmat ovat. Jouluna haukkujen ja uhkailujen alla lähdin.

Entinen poikaystävä lähti baariin, herätti jouluaattoyönä käymällä kimppuun pahoinpitelemällä ja mursi nenän. Menin töihin nenä vinossa ja naama mustelmilla.

Nuo kaksi surkeaa ihmistä...Jokaista joulua ennen on henkisesti paha olla vaikka vuosiin en noiden kanssa tekemisissä ole ollut. En tunne muuta kuin halveksuntaa heitä kohtaan.

Sain joulupöydässä juomat kasvoilleni lasin kera entiseltä mieheltäni.

Kun isä yritti ampua minut.

Mulla myös se, että en muista ainuttakaan joulua jolloin vanhempani olisivat olleet selvinpäin.

Kun isä kuoli aivan yllättäen.

Viimeinen joulu ennen kuin vanhemmat erosivat. Isä itki ja äiti oli ihan kylmä. Minä itkin huoneessani ja yritin leikkiä uusilla leluilla.

Toinen ikävä joulu oli, kun lasten isoisoisä kuoli jouluaattona. 

Joulu mummolassa. Mökki on siinä ihan naapurissa. Olin 13v. En saanut yhtään toivomaani lahjaa. Vanhemmat veivät sitten mut ja sisarukseni mummolaan, jotta saavat paneskella rauhassa.

Kiva jouluaatto.

Mä en ikinä olisi noin itsekäs.

Kaikki lapsuuden joulut olivat samaa paskaa: vanhemmat kännissä, riitelivät, isä hakkasi äitiä ja ajoi hankeen. Äiti huusi meitä ala-asteikäisiä lapsia apuun. Tosin samanlaista se oli joka päivä lukuun ottamatta kesää, kun ei ollut hankea (ajoi järveen).

Lähes kaikki elämäni joulut ja uudet vuodet, mistähän sitä aloittaisi:

- lapsuuden joulut kun kaikista paketeista paljastui jotain mistä ei pitänyt ja sama myös toisin päin muillakin, yleensä lahjaksi tuli sukulaisilta sellaista roskaa jota he eivät itse tarvinneet tai löysivät jostain eurolla ha hakusivat kierrättää tavaransa muille. Olessani 6-15 vuotias lahjoista löytyi mm. jalkaraspi, mummu jalkojenhoitotarvikkeita rupisille jaloille, kova ja karhea pesusieni, marmelaadeja joita en syönyt yms. Jonkun mielestä lahjoja ei saa haukkua mutta ihan oikeasti mieluummin en ota yhtään mitään lahjoja kuin sellaisia lahjoja mitä en tarvitse, ainiin lahjoista lasten sydänmeikkipaletti ja karseat läpinäkyvät alusvaatteet lähes unohtui, tuli siis lahjaksi ollessani noin 18v. Joillekin ihmisille joulu on jokin pilailupäivä että katsotaan ja nauretaan kun toiset eivät pidä lahjoista, ehe ehe.

- Joulu etäsuhteessa niin että exä paljasti pari päivää ennen joulua että aikoo muuttaa ja ei tarvitse tyttöystävää koska hän voi kyllä käydä huorissa, jätin hänet ja oksetti koko ihminen.

- Joulu ulkomailla niin että erään toimiston työntekijät juoksuttivat turisteja hoitamassa erilaisia heidän työnkuvaan kuuluvia asioita niin ettei ehtinyt kauppaan ostamaan jouluruokia eikä mitään muutakaan. Päivä valui hukkaan turhaan edes takas juostessa. Jouluna ei myöskään ollut nettiä ja patteri lakkasi toimimasta, vessa myös hajosi.

- Joulu kodittomana kun vuokranantaja sulki puhelimensa ja odotin häntä juna-asemalla 8 tuntia lähes tuhlaten turhaan satoja euroja junalippuihin. Hän sai jo rahansa eikä vuokraaminen enää kiinnostanut, jouluiloa.

Ps. jouluinnolla odotan tulevien vuosien p'skajouluja, taidan vaihtaa uskontoa ja lopettaa joulun vieton kokonaan, helpompi niin.