Kaipaan 1990-luvun toiveikkuutta sekä kehityksen ja edistyksen tunnetta, sitä että tulevaisuudessa kaikki saattoi olla mahdollista

Olen itse syntynyt 1983, eikä meillä ollut läskistä lihaa ruokapöydässä. Lihaa kyllä oli, mutta mitään läskisoosia ei kyllä pöytään laitettu eikä sitä ollut kavereidenkaan kotona tarjolla. Ruokakaupassa oli pitkälti samoja tuotteita kuin tänäkin päivänä, toki vegaanivalmisteet kuten härkis ja nyhtökaura olivat tuntemattomia, mutta suurena puutteena en sitä osaa pitää. Esim. avokadot olivat 80-luvulla hetken jopa muodikkaita. Yläasteella luokallamme oli kaksi kasvissyöjää joille koulukeittiö teki omat ruuat. Lukion aloitin 1999, ja siellä heitä oli jo paljon enemmän.

Sanoisin että kulutuskriittisempiä olimme me 90-luvun teinit kuin nykyiset. Vastustettiin paljolti globaalia kapitalismia, turkistarhausta, boikotoitiin McDonaldsia, Euroopan teuraseläinkuljetuksista tehdyt dokumentit saivat meidät vaatimaan parempia oloja eläimille. Kulutusmyönteisinkään osa teineistä ei omistanut superkalliita luksuslaukkuja tai tuhannen euron (6000 mk) takkeja kuten nykyteinit, joiden kalliista vaateharrastuksista on kirjoitettu artikkeleitakin. Se oli täysin tuntematonta 90-luvulla. Kertakäyttöön ostettuja biletoppeja ei ollut. Samoja puhelimia ja tietokoneita käytettiin useita vuosia putkeen.

Kaipaan itse toisinaan 90-lukua sen puolesta välistä eteenpäin, nimenomaan sitä toiveikkuutta sekä kehityksen ja edistyksen tunnetta. Sitä, että tulevaisuudessa kaikki saattoi olla mahdollista. Internet yleistyi ja maailma aukesi entistä enemmän. Tuntui että kehitys on menossa parempaan päin kun ympäristöasioistakin alettiin huolehtia enemmän ja ympäristöystävällisyys tuli koko ajan enemmän osaksi arkielämää ja sen tuotteita. Nykyään tulevaisuus vaikuttaa epävarmalta ja synkältä, joten mieli kaipaa ilman muuta niitä toiveikkaampia aikoja jolloin tuntui siltä että asioille oli mahdollista vielä tehdä jotain, kulutuskulttuuri ei ollut niin karseaa kuin nyt ja keskinäinen kilpailu ja paineet olivat vähäisemmät ja ennen kaikkea matalillakin palkoilla tuli toimeen paremmin.