Lue keskustelun säännöt.
Mitä minun pitäisi tehdä parisuhteeni kanssa?
02.12.2014 |
Rakastan miestäni ja meillä on 3 vuotias tytär. Nykyään meillä menee ihan hyvin mutta aiemmin mies on ollut väkivaltainen (kolme kertaa) minua kohtaan ja uskoakseni pettänyt ainakin kerran. Nämä teot hän on kaikki tehnyt suutuspäissään. Sanomattakin selvää siis että hänen vihan hallinta keinot ovat aika alkeelliset.
Arjen sujuessa meillä kuitenkin on ihanaa ja hän on maailman paras isä tyttärellemme. Ajat ovat rauhoittuneet mutta nuo menneet asiat vaivaavat minua. Toisaalta koen etten voi olla oma itseni koska pelkään mieheni reaktiota suutuspäissään. Etenkin mustasukkaisuudestani hän saa takuu varman raivokohtauksen. Jos jokin vaivaa mieltäni joudun pidättelemään itseäni ja ohittamaan mieltä painavan tilanteen sen sijaan että siitä puhuttaisiin.
Olen alkanut pohtia että olenko todella sellainen nainen joka antaa tällaiset asiat anteeksi? Voinko olla varma, ettei hän jonain päivänä raivostu muitakin kuin minua kohtaan? Toisaalta asiat ovat nykyään huomattavasti paremmin kuin muutama vuosi sitten ja riitelemme todella harvoin. En tiedä onko syy siinä että mies on muuttunut vai siinä että minä olen alistunut.
Kommentit (14)
Olen varmasti säälittävin nainen koskaan mutta eniten minua huolettaa miten mieheni pärjäisi ilman perhettään. Olisiko välit tyttäreen hyvät eromme jälkeenkin? Pystyisikö tasapainoiseen elämään omillaan?
Mieheni kuulostaa kirjoitukseni perusteella kieltämättä varsinaiselta hirviöltä mutta nytkin häärää keittiössä valmistamassa minulle hedelmäsalaattia. Hän on tnormaalilla tuulella ollessaan mielettömän ihana ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen viesti siis minulta.
-ap
Jos mies suostuu parisuhdeterapiaan, saattaisin jäädä. Seuraavasta lyönnistä ero.
Pelätä ei kenenkään kuulu. Kannattaa mennä keskustelemaan johonkin.
Millaisia nämä väkivallanteot ovat olleet? Lähinnä tarkoitan että onko ollut joku tönäisy vai ihan pahoinpitely?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveessä ihmissuhteessa ei tarvitse olla varuillaan. Käy puhumassa esim. perhetyöntekijän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä isä lapselle, jos arvostaa lapsen äitiä niin paljon että pettää? Jätä mies, ei se siitä muutu miksikään.
Täällä on jo monikin sanonut, että parisuhteesi ei ole terveellä pohjalla. Pelkäät miestä ja joudut kontrolloimaan käytöstäsi miehen reaktioiden pelosta. Pelkäät miehen väkivaltaisuutta. Hän on käyttänyt fyysistä ja henkistä väkivaltaa sinua kohtaan.
Huomasit itsekin, että olet enemmän huolissasi miehesi voinnista kuin omasta tai lapsen voinnista. Millaisia vaikutuksia miehen väkivallanuhka tekee teihin? - Ei kovin hyviä. Parasta sinulle ja lapsellesi olisi, että voisit erota miehestäsi ja rakentaa erossa kestävä itsetunto. Nyt sinä kuulostelet miestäsi "mistä tänään tuulee, onko hän kenties pahalla tuulella, en kai minä vain ärsyttänyt häntä?" -tyyppisesti.
Tiedän kyllä, että eroaminen on vaikeaa, kun toinen on jo onnistunut nitistämään itsetuntosi maanrakoon (juuri se miehesi kuulosteleminen, varuillaan oleminen). Voi kestää tovin jos toisenkin, ennen kuin olet valmis eroamaan. Päätös on yksin sinun, kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi. Sinun pitää haluta jättää miehesi. Sinun pitää haluta aloittaa uusi elämä ilman häntä. Sinun kannattaa käydä juttelemassa jollekin ammattiauttajalle, joka osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Puhu pettämisestä ja väkivallasta yhtälailla. Puhu myös omista peloistasi. Sinulla pitää olla mahdollisuus purkaa omaa pahaa mieltäsi jollekulle, joka jaksaa kuunnella sinua hermostumatta (vertaa miehesi).
Tämän lisäksi voisi olla hyvä käydä pariterapiassa, mutta vasta sitten, kun olet jutellut ensin oman terapeutin kanssa.
Päätät mitä tahansa, erota tai jäädä, päätös on sinun. Jäämispäätöksenkin voi pyörtää myöhemmin, mikäli yhdessäoleminen ei ole sinulle ja lapselle terveellistä. Pidä puolesi, nainen. Pidä huolta itsestäsi ja lapsestasi. Miehesi kyllä pärjää. Hän on aikuinen mies ja osaa huolehtia itsestään. Hänen on aika ottaa vastuu omasta käytöksestään, myös väkivallasta ja pettämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 21:13"]
Olen alkanut pohtia että olenko todella sellainen nainen joka antaa tällaiset asiat anteeksi? Voinko olla varma, ettei hän jonain päivänä raivostu muitakin kuin minua kohtaan? Toisaalta asiat ovat nykyään huomattavasti paremmin kuin muutama vuosi sitten ja riitelemme todella harvoin. En tiedä onko syy siinä että mies on muuttunut vai siinä että minä olen alistunut.
[/quote]
Vaikutat alistuneelta naiselta. Tiedän kokemuksesta, mitä on pelätä puolisoa ja elää jatkuvasti varuillaan. Se ei ole terveellistä. Minä masennuin ja ahdistuin. Ahdistus väistyi vasta erottuani ja muutettuani pois entisestä kodistani. Nyt on parempi olo yksin. En halua vanhaa elämää takaisin.
Pettääköhän enemmänkin? Yleensä pettäjät kilahtavat toisen pienestäkin utelusta tai mustasukkaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä sä jatkat tommosessa suhteessa?
Mulla on sama tilanne paitsi meillä ei ole lasta, vielä. Mieheni ei myöskään ole pettänyt minua. Ennen en ole ollut mikään roikkujaihminen vaan elänyt oman tahtoani mukaan vapaasti ja villisti. Nykyisen parisuhteen myötä olen alkanut miettimään mikä minulla on, koska olen erittäin riippuvainen miehestäni ja meillä onkin erittäin ihanaa, sillon kun miehellä on hyvä päivä. Jos häntä ärsyttää joku, siitä kuulevat kyllä kaikki, etenkin minä koska olen aina läsnä. Mieheni suuttui jostain viikonlopun jälkeen, eikä ole puhunut oikein mitään moneen päivään. Jos kysyn jotain, hän hermostuu. Tänään itkin miehelleni tilannetta että onko kaikki hyvin niin hänen mielipiteensä oli että minun pitäisi saada luonnetta eikä ottaa kaikkea itseeni. Kuka sanoo rakastamalleen ihmisille noin? Ei lohduttanut, ei selittänyt mikä hänellä on, vaan totesi noin. En todellakaan ennen ole alistunut kenenkään tahtoon tai ollut miellyttäjä-tyyppiä ja myönnän, tottakai ero pelottaa, ja mietinkin joka päivä että mitä tehdä.
Hae apua, lähde ajoissa.