Näitkö tai kuulitko turvattomuutta lapsena?

Kyllä niin paljon...,alkoholisoitunut isä. Vietin paljon yksinäni aikaa, jo ihan varhaislapsuudessa. Perusturvallisuuteni on huono ja minun on vaikea luottaa ihmisiin.

Isän huutoa ja raivoamista ihan pikkujutuista, vanhempien riitelyä jne. Turvattomuuden tunnetta aiheutti myös koko perheen vaikeus käsitellä tunteita, mistään ei vaan puhuttu. Nykyään pidän ehdottoman tärkeänä että vanhempi osaa suhtautua lapsen tunteenilmauksiin kuten AIKUINEN, esim. jos lapsi on jostakin vihainen tai turhautunut ja raivoaa, ei aikuinen saisi menettää malttiaan vaan selvittää, mistä vihaisuus johtuu.

Olin aika herkkä lapsi, enkä osannut ilmaista tunteitani "oikein", lopulta tuntui ettei kukaan välitä tai kuuntele. Tuloksena ahdistunut nuori, joka vetäytyy omiin oloihinsa, eikä kykene uskoutumaan edes kavereilleen.

Nyt sitten aikuisena selvittelen tunteitani, välit vanhempiin ovat katkolla kun tajusin etten ole enää vanhemmistani taloudellisesti riippuvainen ja voin sanoa suorat sanat. Jatkuva turvattomuuden tunne varjostaa vieläkin elämääni, terapiaa kaipaisin, mutta ei ole varaa.

up

Näin kyllä. Isäpuolen väkivaltaa Äitiä kohtaan fyysisesti ja henkisesti. Jatkuva pelon ilmapiiri kotona tuon alkoholin takia kun mietti milloin napsahtaa taas. Kavereita ei voinut tuoda kylää ja harrastukset jäi. Jatkuvia muuttoja. Ruokaa ei ollut kotona koskaan. Ja kyllä. Tämä kaikki tapahtui 2000-luvulla.