Vähän aikaa imettäneet,miten teihin suhtauduttu?

Mä imetin esikoista 1v6kk, siitä ei tullut napinaa.
kuopusta imetin noin 9kk ("lopetti" itse), ja tätä ovat jotku hämmästelleet. Kamala tivaaminen "oletko yrittänyt sitä ja tätä ja vielä keinoa x, että imetys onnistuisi".. öö en ole missään vaiheessa kokenut imetyksen EPÄONNISTUNEEN eikä minulla tarvetta yrittää väkisinkään imettää. Tämä ottaa aivoon että oletetaan äidin olevan murheen murtama ja lapsesta tulevan oppimishäiriöinen, jos imetys lopetetaan ennenkuin lapsi täyttää vuoden.

En vaan ole törmännyt fanaatikoihin. Enkä toisaalta pidä meteliä omasta elämästäni, jotta kukaan ulkopuolinen imetyksestäni tietäisi mitään. Kolmanneksi muiden mielipiteet ei kiinnosta, joten saatan ohittaa kommentit, joita toiset märehtii henkilökohtaisena loukkauksena viikkotolkulla, ihan vaan toteamalla "a-ha".

Imetin esikoista vain synnärillä, pumppasin kuukauden kunnes vähät maidot tyrehtyivät kokonaan. Toista imetin n. 4kk. Itsellä ei ole jäänyt mitään hampaankoloon eikä suuremmin ole muutkaan mitään sanoneet vaikka tuttavapiirissä on useita reilun vuodenkin imettäneitä. Varsinaisia fanaatikoiksi tunnustautuneita/huomattuja en tunne joten siinä lienee minun onneni :) olen avoimesti kyllä kertonut syistä ja pituuksista niin neuvolassa kuin tuttavillekin.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:24"]En vaan ole törmännyt fanaatikoihin. Enkä toisaalta pidä meteliä omasta elämästäni, jotta kukaan ulkopuolinen imetyksestäni tietäisi mitään. Kolmanneksi muiden mielipiteet ei kiinnosta, joten saatan ohittaa kommentit, joita toiset märehtii henkilökohtaisena loukkauksena viikkotolkulla, ihan vaan toteamalla "a-ha".
[/quote]

Juuri näin!!

Mä olen törmännyt fanaatikkoihin, imetin 2 viikkoa. Tai oikeastaan vauvani ei koskaan imenyt tissistä mutta pumppasin tissimaitoa hänelle kunnes maito loppui. Korviketta ostaessani on tullut sellaisia ihmisiä vastaan jotka ovat suoraan kommentoineet minulle ostoksiani ja ihmetelleet miksi en imetä. 

Olen imettänyt puoli vuotta ja törmännyt imetysfanaatikoihin jotka tyrkyttäneet milloin mitäkin uutisjuttua imetettyjen lasten paremmuudesta verrattuna korviketta juoviin. 

Täysimetin lasta 2vk ja paino putosi jatkuvasti joten neuvolassa käskivät ottamaan järjen käyttöön ja antamaan myös pullomaitoa. Tästä pikkuhiljaa siirryimme täysin pulloruokintaan ja tissiin vauva ei enää suostunut koskemaan 1,5kk iässä.

Imetyksen loppuminen harmitti minua mutta olin myös todella helpottunut, imettäminen oli ollut minulle todella vaikeaa, lapsi ei koskaan löytänyt oikeaa imuotetta ja minusta tuntui että en saanut häneen mahaansa täyteen ennen kun annooin maitoa pullosta. Pulloruokinta näytti hyvältä vaihtoehdolta, kunnes aloin saada aika paskaa palautetta ystäviltäni jotka olivat "onnistuneet" imettämisessä hankaluuksistaan huolimatta. Loputtomat ihmettelyt ja vinkit ja "kai sä vielä imetät?" kysymykset sekä ihmettelyt että kuinka aiot muodostaa pieneen vauvaasi yhteyden ja kuinka annat hänelle läheisyyttä ja monet muut rasittavat kyselyt alkoivat ahdistamaan ihan urakalla, loppujen lopuksi havahduin asiaan kun yritin saada lastani uudelleen imemeään ja pumppasin tyhjiä rintoja itkun kanssa. 

Vittumaisimpia kyselijöitä olivat lähimmät ystäväni ja välimme on nyt hieman tulehtuneet tämän asian kanssa. Olen tuntenut paljon epävarmuuden tunteita oman ensimmäisen lapseni kanssa, ja sen sijaan että nämä ystäväni olisivat tukeneet minua äitiyden ekoilla viikoilla niin he romuttivat ainoastaan itsevarmuuttani ja saivat oloni todella paskaksi. Olen ollut itse nyt todella tarkkana mitä sanon ystävälleni joka on viimeisillään raskaana ja olen kertonut moneen kertaan kaikille että lapseni vaikuttaa ihan mukavalta typyltä pulloruoinnasta huolimatta :)

Ei ketään vaikuta kiinnostavan mun asiani. Olis ihan kiva, jos joku joskus kysyisikin jotain, vaikka imetyksestä.

Itselle oli kova paikka kun oma maito ei riittänytkään ja korviketta jouduttiin antamaan. Sairastin pahan rintatulehduksen molemmissa rinnoissa kun vauva oli viikon ikäinen, sen jälkeen ei vaan tullut tarpeeksi ja vauvan paino putosi. Ennen rintatulehdusta keräsi painoa vallan mainiosti. Monet itkut siinä itkin että olen huono äiti kun en edes pysty lastani ruokkimaan kunnes sitten vertaistuen avulla aloin olla armollisempi itselleni. Sitä varten ne korvikkeet on ettei lapselle nälkä jää.

Vauva on nyt 4kk ja imetän edelleen sen minkä pystyn, eipä näistä kauheasti maitoa tule kun syö mielummin pulloa varsinkin kun on kova nälkä. Ei kärsivällisyys riitä siihen että rintaa jaksaisi siinä vaiheessa kun tietää että helpommalla pääsee. Ja pullosta annan herkästi, ei toista voi pakottaa siihen rinnalle.

En ole varsinaisesti imetysfanaatikkoihin törmännyt muuta kun näin internetissä, oikeassa elämässä ovat kaikki olleet tukemassa. Mikä on hyvä sillä imetyksen epäonnistuminen on edelleen minulle arka aihe. Ja kyllä, koen että olen tässä epäonnistunut. Siinä ei sitten auta kun toiset kertovat vinkki vitosia miten saada imetys sujumaan kun kaikkea on kokeiltu. Ja usen ne fanaatikot unohtavat sen että imetykseen vaaditaan se kaksi ihmistä, ei ole vain äidistä kiinni se onnistuminen.

Kasille: olen todella pahoillani että ystäväsi eivät sinua tukeneet, voin vain kuvitella omalta osaltani miten rikki olisin ollut jos näin olisi minulle myös käynyt.

Mä imetin esikoista 3,5 kk, kuopusta 4 kk. Ja mulle on aina ollut yksi hailee mitä muut ovat olleet siitä mieltä.

Ystäväni teki jo raskausaikana tietoisen päätöksen olla imettämättä lainkaan, ja kyllä sitä lähipiiri vähän ihmetteli mutta ystävä ei tähän yleensä kommentoinut millään lailla.

Sain esikoiseni 2000-luvun alussa, tällä palstalla oli aivan järkyttävä fanaatikko, joka höyrysi korvikevauvojen äideistä pitäisi tehdä rikosilmoitus ja kaikkea muuta kamalaa. Joku täydellinen riemuidiootti. Imetin n 2 vk, pumppasin kunnes maito vain tyrehtyi, neuvolasta en saanut apua, joten siirryin täysin korvikkeeseen. Ainoastaan netissä törmäsin näihin hulluihin, en oikeassa elämässä. Olin todella pettynyt kun imetys ei sujunutkaan, ja hormonihouruissa luulin että minut suunnilleen kivitetään... Jälkeenpäin hullua, lapsikin on kasvanut teiniksi, kovin laiha hän kyllä on, vaikka nykyään syökin ihan tavallista ruokaa korvikkeen sijasta:)

Imetin molempia kuukauden. En ole kuullut paheksuntaa, koska en koe asian kuuluvan yleiseen tietoon sen enempää kuin muutkaan yksityisasiani.