Anoppi hoiti lapsiamme viikonloppuloman ajan. Han oli vaihtanut kukkaruukkuihin multia tms ja ostanut Tiimarista tai muusta vastaavasta
aivan järkyttäviä ruukkuja. Siis oli vaihtanut meidän muutaman kasvimme hirveään ruukkuun ja lisäksi toi kotoaan pistokkaita ( ihan kiva sinänsä) ja istutti ne ostamiinsa mauttomuuden huipentuma-ruukkuihin, jotta saisimme vähän " lämpöä" kotiimme.
Ollaan muutettu vähän aikaa sitten ja kaikki pienet tilpehööri-kasvisysteemit puuttuivat. Voi kiesus. Ruukkusysteemejä on jotain 7 ja ne on ripoteltu ikkunoille. Ruukut ovat hirveitä; anopilla on aivan erilainen maku. Siis kaikki ruukut on erilaisia ja tyyliltään ovat halpiskaman näköisiä , siis ikävällä tavala halpiksen näköistä. Esim. posliinia, jossa kissanpentu leikkii lankakerällä, mummotyylisiä kukkajuttuja yms sekasotkua. Mitä mä teen niille? En suostu pitämään niitä esillä. Jonkun voi laittaa lastenhuoneisiin, mutta anoppi varmaan suuttuu. Ajatus oli kaunis, mutta.....Anoppi toi myös ristipistotaulut meille tuparilahjaksi. Käsityötä ja sinänsä kiva et nähny vaivaa, mutta ne on tyyliä " tuhkimo" ja siis en voi ajatellakaan seinälle...
Kommentit (37)
Tauluongelma ratkeaa helposti sillä, että pidätti Tuhkimoita seinällä vain silloin, kun anoppi käy kylässä, ja muulloin samassa naulassa jotain samankokoisia itseänne miellyttäviä tauluja.
Minäkin pidän vain omasta tyylistäni, enkä halua mitään " riitasointuja" . Saatiin appivanhemmilta häälahjaksi mun mielestä hirveä taulu. Pidettiin sitä seinällä n. 3 vuotta (voi sitä kärsimystä, mutta en kertakaikkiaan raaskinut olla pitämättä) ja sitten muutossa se jotenkin " unohtui" varastoon. Toi yksi vinkki olikin hyvä, että taulu seinälle vain kun anoppi tulee kylään...
Mutta noista ruukuista: pari lasten huoneeseen ja loput vain vaihdat oman tyylisiksi.
Meidän äiti aikoinaan hoiteli lastamme, kun oltiin reissussa. Se oli leikkinyt täällä kotia ihan tosissaan. Osti mm. kirppikselta meille olkkariin (omasta mielestään) hienon maton ja järjesteli huonekalut uusiksi.
Oli meinaan raivokohtaus aika lähellä, kun aikaerorasitusten jälkeen palattiin kotiin. Paitsi, ettei näyttänyt yhtään meidän kodilta. Aika äkkiä (samana iltana) rullasin puuskassani maton ja järkkäsin paikat omalla tavallamme.
Kaappiin piiloon -periaate ei valitettavasti oikein sovi valoa kaipaaville kasveille eikä siinä tapauksessa, että anopilla on tapana käydä yllätysvierailulla.
jos hävität anopin tuomat ruukut.
Jos sinut on hyvin kasvatettu, kiität kauniisti ja nielet kiukkusi.
Jätät lastenhuoneeseen pari niinkun joku sanoi
Siis anoppi on huomannut että mulla on aika tarkka maku niin ei ole koskaan antanut mitään sisustukseen liittyvää lahjaksi. Äitini sen sijaan joskus onnistuu ja välillä ostaa jotain älytöntä.
Mielestäni anoppisi oli ajattelematon. Kiitä, mutta tee sitten omalla tavallasi. Ei kenenkään kohteliaisuussyistä tarvitse omassa kodissaan katsella noin montaa tavaraa, joista ei pidä.
Mullakin anoppi on tuonut lahjoja, esimerkiksi maljakoita, jotka ovat hänen maullaan ostettuja. Samoin lastenvaatteet. Kiva ajatus, mutta kun maut todellakin ovat erilaisia. Sitten kyselee, missäsä se ostamani maljakko olikaan. En haluaisi kuitenkaan ikimaailmassa loukata.
kai niitä ruukkuja nyt voi vaihtaa vähitellen uusiin.
Vie heti varastoon ja jos ruukkuja ei voi maalata yms, vaihda mullat ja heitä roskiin tai myy kirppiksellä.
SUN KOTI = SÄ PÄÄTÄT
Vaikka anoppi loukkantuisikin.
kyllä ne siitä tipahtaa ja voi kun sääli et menivät rikki ja samanlaisia et löytäny mistään
ja ostaisin omanlaisia tilalle, kukat siis pitäisin.
Lisäksi mies sai palautetta huonosta siivoamisestaan ;) Olin oikein ilahtunut , toivottavasti pääsen pian uudestaan viikonloppulomalle miehen kanssa ;)
Siksi appivanhempia ei voikaan pyytää omin nokkineen auttamaan. Äitini sentään tajuaa rajat.
Jos hän ei muuten ole tunkemassa elämäänne ja näin halusi auttaa, anna ruukkujen olla. Osta isommat ja vaihda seuraavalla vaihtokerralla kukat niihin. Ketä voi kukkaruukut noin häiritä?
muukaan perheemme ulkopuolinen tulisi sorkkimaan kotiimme. Kuvottava ajatuskin.