Tyttö itkee ja suree kun ei saanut shleich joulukalenteria.

Minkä ikäisistä tässä on kyse? Meidän 5-ja 7-vuotiailla on kuvakalenterit. Ovat tyytyväisiä. 

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:10"]

Että voi jonkun elämä olla pikkumaista, jotain muovirompetta kun ei saa ja parkuu niin äiti ostaa irtotavarana. En ihmettele nykyajan nuorten mielenterveysongelmia enää yhtään.

[/quote]

Onkohan sun tarvinnut aiemminkaan niin ihmetellä... Tai ehkä sit on niin, että ei osaa katsoa sinne peiliin.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:18"][quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:10"]

Että voi jonkun elämä olla pikkumaista, jotain muovirompetta kun ei saa ja parkuu niin äiti ostaa irtotavarana. En ihmettele nykyajan nuorten mielenterveysongelmia enää yhtään.

[/quote]

Onkohan sun tarvinnut aiemminkaan niin ihmetellä... Tai ehkä sit on niin, että ei osaa katsoa sinne peiliin.
[/quote] eipä oo meillä mielenterveysongelmia, kiitos kysymästä :) eikä ton ikänen lapsi paru häiriintyneenä kun ei jotain asiaa saa.

Eipä oo enää lapsellista lasta joten ei tarvi ostaa lahjaa. Eiköhän se autokoulu käy lahjasta?

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:10"]

Että voi jonkun elämä olla pikkumaista, jotain muovirompetta kun ei saa ja parkuu niin äiti ostaa irtotavarana. En ihmettele nykyajan nuorten mielenterveysongelmia enää yhtään.

[/quote]

Onkohan sun tarvinnut aiemminkaan niin ihmetellä... Tai ehkä sit on niin, että ei osaa katsoa sinne peiliin.

[/quote]

Lainaamallasi kirjoittajalla on pointtia.

Opetetaanko lapsia enää kestämään pettymyksiä? Välillä tuntuu, että vanhemmat menevät vaikka läpi kiven saadakseen lapselleen tavaran, jota ilmankin voisi tulla toimeen.

Ilmiötä esiintyy myös jopa vappupalloissa. Kun niitä on ollut myymässä muutamana vuonna, niin ei voi kuin hämmästellä. Pitää olla se tietty kuvia, pari vuotta sitten Angry Birds oli ehdoton suosikki ja siitä ne tietyt hahmot. Kun näitä hahmoja esittävät pallot loppuivat (muita malleja oli siis pilvin pimein) niin vanhemmat vaativat selvittämään kissojen ja koirien kanssa, että onko edes jollakin saman yrityksen myyjällä vielä näitä palloja myytävänä. Ja uskomatonta kyllä: eräs isä lähti ajamaan lähes parinsadan kilometrin matkan hakemaan lapselleen sen tietyn kuvioisen pallon.

Vähän kyllä pisti miettimään, että missä vaiheessa ne pettymyskokemukset opetetaan?

Lapset ehtii kyllä pettyä sitten elämässäkin. Jouluna ei tartte.

Mä eka aattelin tietämättä koko kalenterista mitään, että hohhoijaa mitä valitusta yhdestä kalenterista. Mutta kun kävin katsomassa mistä ihmeen kalenterista nyt puhutaan, niin apua, ihana kalenteri, mäkin haluan!! T. Nainen 29v. :D

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 18:13"]Mitä tästä opimme. Aikainen lintu madon nappaa :).
[/quote]

Aikaisen madon lintu nappaa. Madolle olisi ollut parempi olla myöhemmin liikkeellä. :(

Joo. Keksi ja tee oma. Tee itse. Se on kiva. Joka aamu joku ylläri. Mö tein viime vuonna sellaisen, että keksin jonkun tonttu riimin ja siinä oli arvoitus...mistä paikasta ylläri löytyi. Ja sitten oli joku kiva pikku juttu siellä paikassa.. Lapset tykkäs.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:29"]

Lapset ehtii kyllä pettyä sitten elämässäkin. Jouluna ei tartte.

[/quote]

Niin. Pahempiahan ne pettymykset sitten ovat vanhemapana, kun ei pienenä ole totutettu.

Minäkin muuten halusin pikkutyttönä erästä lelukoiraa, joka haukkui ja käveli muutamia askelia (olisiko joku fluffy tjs ollut nimeltään). Vanhempien kanssa lähdettiin sitten joulun jälkeen sellaista ostamaan, mutta kyseinen lelu oli tuolloin niin uusi juttu, että kaikki oli myyty loppuun. Ei mistään lelukaupasta löytynyt. Minulle ostettiin sitten tilalle tavallinen pehmolelukoira. Olin tosi pettynyt, kun olin toivonut saavani tämän Fluffy-koiran ja mainoksessa se näytti niin kivalta ja houkuttelevalta.

Mutta selvisin mainiosti tämän pettymyksen yli ja olin lopulta tyytyväinen pehmoleluun, jonka sain tilalle. Että ei ne lapset siihen kuole, vaikka aina ei saa juuri sitä mitä haluaa.

...ja its on kiva tehdä...sen voi edellisenä iltana vaan rimmailla laittaa tai aamulla...ei ole kova urakka kerralla.

Kiva kuulla. Meidän 3-8-vuotiailla on yhteinen suklaakalenteri ja ovat siihen täysin tyytyväisiä. Kukin saa vuorollaan avata luukun. :) Lisäksi on partiolaisten kalenterit (ne kaikilla omat).

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:14"]

Minkä ikäisistä tässä on kyse? Meidän 5-ja 7-vuotiailla on kuvakalenterit. Ovat tyytyväisiä. 

[/quote]

Kiva kuulla. Meidän 3-8-vuotiailla on yhteinen suklaakalenteri ja ovat siihen täysin tyytyväisiä. Kukin saa vuorollaan avata luukun. :) Lisäksi on partiolaisten kalenterit (ne kaikilla omat).

Niin ja ihan kun muistaa, niin 70- Luvulla suklaa kalenterit olivat luksusta. Ihan kaikkina jouluina ei oikein keskiluokkaisessakaan perheessä ollut rahaa edes kuvakalenteriin, mutta tehtiin ne siskon kanssa itse.

Olisin kyllä sitä mieltä, että jos et ole luvannut lapselesi tiettyä kalenteria, niin tässä vaiheessa olisi parasta opetttaa lastasi käsittelemän pettymyksiä, niitä tulee vielä, esim. ihmissuhteissa.

Nimim: Paraskin sanoja.

Kato Kärkkäiseltä, sieltä ostin omalle tytölle. Oli heppaversio ja maatilaversio.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:25"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 21:10"]

Että voi jonkun elämä olla pikkumaista, jotain muovirompetta kun ei saa ja parkuu niin äiti ostaa irtotavarana. En ihmettele nykyajan nuorten mielenterveysongelmia enää yhtään.

[/quote]

Onkohan sun tarvinnut aiemminkaan niin ihmetellä... Tai ehkä sit on niin, että ei osaa katsoa sinne peiliin.

[/quote]

Lainaamallasi kirjoittajalla on pointtia.

Opetetaanko lapsia enää kestämään pettymyksiä? Välillä tuntuu, että vanhemmat menevät vaikka läpi kiven saadakseen lapselleen tavaran, jota ilmankin voisi tulla toimeen.

Ilmiötä esiintyy myös jopa vappupalloissa. Kun niitä on ollut myymässä muutamana vuonna, niin ei voi kuin hämmästellä. Pitää olla se tietty kuvia, pari vuotta sitten Angry Birds oli ehdoton suosikki ja siitä ne tietyt hahmot. Kun näitä hahmoja esittävät pallot loppuivat (muita malleja oli siis pilvin pimein) niin vanhemmat vaativat selvittämään kissojen ja koirien kanssa, että onko edes jollakin saman yrityksen myyjällä vielä näitä palloja myytävänä. Ja uskomatonta kyllä: eräs isä lähti ajamaan lähes parinsadan kilometrin matkan hakemaan lapselleen sen tietyn kuvioisen pallon.

Vähän kyllä pisti miettimään, että missä vaiheessa ne pettymyskokemukset opetetaan?

[/quote]

No eikö se että lapsi parkuu ole juuri pettymys? Meillä mies on sitä mieltä, että turhia pettymyksiä ei pidä aiheuttaa, niitä tulee lapsille kuitenkin. Jotenkin ratkaistaan se tilanne, ei vain sanota tylysti, että väärin parkua menetystä, aina koitetaan saada lapsille kuitenkin hyvä mieli, vaikkei se tarkoitakaan juuri sen antamista, mitä lapsi ekana ajatteli. Meillä on juuri lapsille ne kuvakalenterit. Ei vaan ole ollut heille pettymys. Mutta jos jokin asia on, emme suhtaudu tyyliin "teillä on kohta mielenterveysongelma". Toki välillä selitetään, että kaikkea ei voi saada. 

Meillä vielä 10-vuotiaskin halusi oman kalenterin, mutta ihan itse pyysi Prismasta kuvakalenteria, jossa on pukki, koira ja kissa. Tänään sieltä tuli lentokoneen kuva, ja voi jee poika jaksoi olla siitä tärinässä :)

Aiempina vuosina meillä on ollut tavarakalenteri, johon olen kerännyt esim. pyyhekumeja, karkkeja, pienen tiimalasin ja muuta vastaavaa pientä härpäkettä, toisinaan laiskuuttani laitoin joihinkin päiviin euron tai kahden kolikoita. Mutta siis pointti on, että tavarakalenterivuosien jälkeen kuvakalenteri kelpasi oikein hyvin. JEE!