Toivoimme kolmatta lasta, mutta nyt tuntuu...
että tuliko tehtyä iso virhe. Olen määräaikainen, joten työt päättyy sitten tähän. Olen nauttinyt työstäni ja ollut elämäni vedossa viime ajat, jotenkin löytynyt tasapaino elämässä. Jaksanut taas urheilla, tavata ystäviä ja keskittyä tietysti kahteen isompaan lapseen ja heidän kanssa touhuamiseen. Nyt sitten olo on.... rv8 ja jokainen työpäivä niin tuskaa. Pakko juoda kahvia että pysyy hereillä, mutta oksettaa. Iltaisin haluaisin ihan vaan nukkua, mikä ei lapsiperheessä ole mahdollista. Oli hieman yllätys, miten tämä raskaus vaikuttaa mielialaankin näin vahvasti, välillä itkettää niin, jännittää, ahdistaa, masentaa. Toisaalta tätä toivottiin ja on ihana asia, samalla pelkään miten minä jaksan taas valvomiset ja kotona olemisen. Ja nyt, miten jaksaa tämän työssäkäynnin...
Anteeksi valittamiseni, piti saada avautua.
Kommentit (19)
Ihan älytöntä tehdä kolmas tuohon tilanteeseen...
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 11:19"]
Ihan älytöntä tehdä kolmas tuohon tilanteeseen...
[/quote]
Minkälaiseen tilanteeseen se olisi hyvä tehdä?
Kuitenkin tuntuu, että nyt vielä jos joskus kolmannen haluaa - eli nyt tai ei ainakaan myöhemmin enää. Ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta on perhe mallillaan, isosisarukset odottavat kovasti pikkuista, toisaalta tuntuu että miten taas jaksaa ja putoaako itse taas syvälle, neljän seinän sisälle aktiivisesta elämästä. ap
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 09:40"]
Kuitenkin tuntuu, että nyt vielä jos joskus kolmannen haluaa - eli nyt tai ei ainakaan myöhemmin enää. Ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta on perhe mallillaan, isosisarukset odottavat kovasti pikkuista, toisaalta tuntuu että miten taas jaksaa ja putoaako itse taas syvälle, neljän seinän sisälle aktiivisesta elämästä. ap
[/quote]
Olisikohan tuota kannattanut miettiä ennen kuin hankkiutuu raskaaksi?
Ihmeellistä, miten heppoisin perustein jotkut näitä päätöksiä tekevät.
Eiköhän toi alkuraskauden väsymys helpota jossain vaiheessa! Mies lasten kanssa pihalle vielä illalla sillä aikaa kun sinä otat pikku päikkärit töiden jälkeen. Ja illalla nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa! Kyllä se siitä. Keskiraskaudessa voi ottaa sitten jo lisärautaa helpottamaan pahinta väsymystä, jos se jatkuu ja johtuu raudan puutteesta.
Eikö alkuraskaudessa saa syödä rautaa?
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 10:10"][quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 09:40"]
Kuitenkin tuntuu, että nyt vielä jos joskus kolmannen haluaa - eli nyt tai ei ainakaan myöhemmin enää. Ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta on perhe mallillaan, isosisarukset odottavat kovasti pikkuista, toisaalta tuntuu että miten taas jaksaa ja putoaako itse taas syvälle, neljän seinän sisälle aktiivisesta elämästä. ap
[/quote]
Olisikohan tuota kannattanut miettiä ennen kuin hankkiutuu raskaaksi?
Ihmeellistä, miten heppoisin perustein jotkut näitä päätöksiä tekevät.
[/quote]
Kannattaisiko sinun olla vastaamatta? Aika heppoisin perustein akat tulee räksyttämään.
Mulla oli sellainen mielikuva että ei ole suositeltavaa. Neuvolassa varmasti osaavat vastata tähän!
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 10:10"][quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 09:40"] Kuitenkin tuntuu, että nyt vielä jos joskus kolmannen haluaa - eli nyt tai ei ainakaan myöhemmin enää. Ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta on perhe mallillaan, isosisarukset odottavat kovasti pikkuista, toisaalta tuntuu että miten taas jaksaa ja putoaako itse taas syvälle, neljän seinän sisälle aktiivisesta elämästä. ap [/quote] Olisikohan tuota kannattanut miettiä ennen kuin hankkiutuu raskaaksi? Ihmeellistä, miten heppoisin perustein jotkut näitä päätöksiä tekevät. [/quote] Kannattaisiko sinun olla vastaamatta? Aika heppoisin perustein akat tulee räksyttämään.
[/quote]
Tottahan tuo on.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 10:56"]
Eikö alkuraskaudessa saa syödä rautaa?
[/quote]
Se väsymys ei ole anemiaa.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 10:59"][quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 10:10"][quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 09:40"] Kuitenkin tuntuu, että nyt vielä jos joskus kolmannen haluaa - eli nyt tai ei ainakaan myöhemmin enää. Ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta on perhe mallillaan, isosisarukset odottavat kovasti pikkuista, toisaalta tuntuu että miten taas jaksaa ja putoaako itse taas syvälle, neljän seinän sisälle aktiivisesta elämästä. ap [/quote] Olisikohan tuota kannattanut miettiä ennen kuin hankkiutuu raskaaksi? Ihmeellistä, miten heppoisin perustein jotkut näitä päätöksiä tekevät. [/quote] Kannattaisiko sinun olla vastaamatta? Aika heppoisin perustein akat tulee räksyttämään.
[/quote]
Tottahan tuo on.
[/quote]
Mistä kohtaa?
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 09:40"]
Kuitenkin tuntuu, että nyt vielä jos joskus kolmannen haluaa - eli nyt tai ei ainakaan myöhemmin enää. Ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta on perhe mallillaan, isosisarukset odottavat kovasti pikkuista, toisaalta tuntuu että miten taas jaksaa ja putoaako itse taas syvälle, neljän seinän sisälle aktiivisesta elämästä. ap
[/quote]
Olisikohan tuota kannattanut miettiä ennen kuin hankkiutuu raskaaksi?
Ihmeellistä, miten heppoisin perustein jotkut näitä päätöksiä tekevät.
[/quote]
Alkaa todella suututtaa tällaiset typerät kommentit! Niitä viljellään täällä av:lla tuon tuosta eikä lainkaan ymmärretä, miten pahalta nuo tuntuvat tai miten epäoikeudenmukaisia kommentteja ne ovat! Tässäkin tapauksessa Ap toivoi kolmatta lasta ja koki, että elämä on kohdallaan kolmannen lapsen tulla. Raskaushormonien myötä tunteet heittelehtivät ja se on ihan normaalia. Elämään kuulu tietty riskinotto ja arvaamattomuus, se ei tarkoita, että ihmisllä ei olisi kykyä suunnitella elämäänsä.
Minusta tuo kuulostaa ihan "normaalilta" eli kun olet jo raskaana niin enää et sitä voi "perua" niin tulee sellainen pikkupaniikki...mulla jokaisessa raskaudessa (3 lasta on) on näin käynyt vaikka kaikki ovat olleet suunniteltuja ja erittäin toivottuja lapsia. En mä ole ajatellut että siinä olisi mitään outoa.
Onnea raskaudesta!
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 09:40"]
Kuitenkin tuntuu, että nyt vielä jos joskus kolmannen haluaa - eli nyt tai ei ainakaan myöhemmin enää. Ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta on perhe mallillaan, isosisarukset odottavat kovasti pikkuista, toisaalta tuntuu että miten taas jaksaa ja putoaako itse taas syvälle, neljän seinän sisälle aktiivisesta elämästä. ap
[/quote]
Olisikohan tuota kannattanut miettiä ennen kuin hankkiutuu raskaaksi?
Ihmeellistä, miten heppoisin perustein jotkut näitä päätöksiä tekevät.
[/quote]
Alkaa todella suututtaa tällaiset typerät kommentit! Niitä viljellään täällä av:lla tuon tuosta eikä lainkaan ymmärretä, miten pahalta nuo tuntuvat tai miten epäoikeudenmukaisia kommentteja ne ovat! Tässäkin tapauksessa Ap toivoi kolmatta lasta ja koki, että elämä on kohdallaan kolmannen lapsen tulla. Raskaushormonien myötä tunteet heittelehtivät ja se on ihan normaalia. Elämään kuulu tietty riskinotto ja arvaamattomuus, se ei tarkoita, että ihmisllä ei olisi kykyä suunnitella elämäänsä.
[/quote]
Kommentissani ei ole mitään epäoikeudenmukaista. Vanhemmaksi ryhtyminen on vapaaehtoinen, monia riskejä sisältävä valinta. Sen huonot puolet ovat hyvin kaikkien tiedossa. Niistä valittaminen on vähän kuin valittaisi siitä, kuinka paljon bensaa urheiluato nielee tai kuinka K2-vuorella ei ole talvikunnossapitoa.
Ei sitä kaikkea saa ja joka paikkaan kerkiä, kun valitset jotain jätät samalla toisen vaihtoehtoisen asian tai elämäntavan valutsematta.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 09:40"]
Kuitenkin tuntuu, että nyt vielä jos joskus kolmannen haluaa - eli nyt tai ei ainakaan myöhemmin enää. Ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta on perhe mallillaan, isosisarukset odottavat kovasti pikkuista, toisaalta tuntuu että miten taas jaksaa ja putoaako itse taas syvälle, neljän seinän sisälle aktiivisesta elämästä. ap
[/quote]
Olisikohan tuota kannattanut miettiä ennen kuin hankkiutuu raskaaksi?
Ihmeellistä, miten heppoisin perustein jotkut näitä päätöksiä tekevät.
[/quote]
Alkaa todella suututtaa tällaiset typerät kommentit! Niitä viljellään täällä av:lla tuon tuosta eikä lainkaan ymmärretä, miten pahalta nuo tuntuvat tai miten epäoikeudenmukaisia kommentteja ne ovat! Tässäkin tapauksessa Ap toivoi kolmatta lasta ja koki, että elämä on kohdallaan kolmannen lapsen tulla. Raskaushormonien myötä tunteet heittelehtivät ja se on ihan normaalia. Elämään kuulu tietty riskinotto ja arvaamattomuus, se ei tarkoita, että ihmisllä ei olisi kykyä suunnitella elämäänsä.
[/quote]
Kommentissani ei ole mitään epäoikeudenmukaista. Vanhemmaksi ryhtyminen on vapaaehtoinen, monia riskejä sisältävä valinta. Sen huonot puolet ovat hyvin kaikkien tiedossa. Niistä valittaminen on vähän kuin valittaisi siitä, kuinka paljon bensaa urheiluato nielee tai kuinka K2-vuorella ei ole talvikunnossapitoa.
[/quote]
Tuolla periaatteella et voi valittaa itsekään jos lähdet ajamaan autoa, jäät rekan alle ja loukkaannut. Jokainen autolla ajavakin tiedostaa liikenteen vaarat, että vaikka miten varovaisesti itse ajaisia, jää silti paljon riskitekijöitä, joihin et voi itse vaikuttaa. Harkitse siis todella tarkkaan ennen kuin hyppäät seuraavan kerran ratin taakse tai pyörän selkään. Älä ainakaan tule tänne valittamaan.
Ja epäreilua, miten mies pääsee nyt helpolla ja mulla tällainen olo. Kamala olen.... ;) ap