Lue keskustelun säännöt.
Menetän kohta hyvän miehen, kun ei ole aikaa ja tilaa seurustelulle.
06.10.2021 |
Surullista, vaan koen etten voi mitään. Olen hyväksynyt tiiviin elämän lasten kanssa, töitä tehden ja iltaisin lapsiin keskittyen. Olen siis yh ja lapset kovin vähän isällään monesta syystä. Elämäni on hyvin täyttä, illat ruoka, siivous, läksyt, pelaaminen tms lapsiarki töiden päälle. Nukahdan kun lapsetkin.
Olen tavannut aiemmin ihanan miehen, jonka kanssa seurustelen, vaan hän on koko ajan tyytymätön ja surullinen koska minulla ei ole aikaa eikä tilaa parisuhteelle. Hän haluaisi olla meillä ja auttaa arjessa, vaan omat lapseni eivät häntä hyväksy arkeensa. Lapset haluavat, että ollaan vaan me. En tiedä mitä tehdä, suru on huomata että mies lipuu kauas ja kohta hän ei varmaan jaksa. Olen sitten totaaliyksin, mutta minkä tälle voin? Kuormittaa hänen odotukset ja pettymyksetkin. Vaan onko mukavaa olla vuosikaudet vaan arjen yksinäinen pyörittäjä..
Kommentit (18)
Minkä ikäiset lapset? Montako kertaa ovat tavanneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hän haluaisi olla meillä ja auttaa arjessa, vaan omat lapseni eivät häntä hyväksy arkeensa. Lapset haluavat, että ollaan vaan me"
Tässä on se ensimmäinen ratkottava ongelma, miten saada mies osaksi teitä, ei erilliseksi vieraaksi, jolle sinun täytyy luoda oma rajattu kolo elämässäsi. Mies kuulostaa mahtavalta, haluaa olla osa teitä ja auttaa. Minkä ikäiset lapset? Montako? Miten he tuovat esille halunsa siitä, että mies ei ole mukana kuviossa?
Jos haluat, että tämä suhde tulee toimimaan, jonkin täytyy muuttua.
Voi herranjumala taas mikäli ei ole provo kyseessä. Lapsi ei todellakaan päätä kenen kanssa vanhemmat seurustelee, eikä heillä ole siihen mitään sananvaltaa. Päättäkö teillä lapset muutenkin kaiken sinun elämässäsi? Järkyttävä tämä aloitus, toivottavasti provo.
Voit toimia niin, että lapsesi hyväksyvät miesystäväsi, tai voit jättää toimimatta - lopputulos lienee selvä.
Vai tietääkö lapset tuosta miehestä jotain mitä sinä et tiedä, kun eivät halua häntä omaan elämäänsä? Vaihtoehto jota ei kannata täysin hylätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat tarpeet on ihan yhtä tärkeitä, kuin muksujenkin.
Minulla on vähän samaan asiaan liittyvä ongelma. Seurustelen totaali-yh:n kanssa. Omia lapsia on minullakin mutta vuoroviikoin. Seurustelukumppanilla on aika vähän aikaa minulle ja kahdenkeskistä aikaa todella vähän, tai ainakin itse kaipaisin enemmän aikuisten välistä aikaa. Yhteinen aika kumppanin ja hänen lapsensa kanssa ja luona on raskasta, kun lapsi käyttäytyy välillä aika ikävästikin, kiukuttelee ja yrittää selvästi ajaa minua kauemmas. Lapseen olen suhtautunut ihan normaalin ystävällisesti ja neutraalisti eikä mitään henkilökohtaista syytä inhota minua pitäisi olla. Omien lasteni kanssa tällaisia ongelmia ei ole.
Lapset tietenkin kasvavat vähitellen, mutta kyllä mietin paljonkin, jaksanko tällaista suhdetta, joka antaa vähemmän kuin ottaa ja jossa joudun joustamaan paljonkin omista toiveistani. Kaikki aikataulut menevät aina kumppanin ja hänen lapsensa aikataulujen mukaan ja harvoin voidaan tehdä asioita, joita minä toivon. Jaksanko kärvistellä tässä tilanteessa pari vuotta ja ehkä sitten huomata, että mikään ei muuttunutkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama halu osallistua kumppanini arkeen kuin AP:n miehellä. Olisipa kumppanini ajatellut minusta ääneen noin kauniisti kuin AP miehestään tai osoittanut jotain huolta suhteestamme tai siitä, että koin jääväni ulos. Tottakai tiesin, että lapset olivat etusijalla ja niin sen pitää ollakin. Olisi jopa turn-off, jos nainen olisi pistänyt minut heidän edelleen.
Itse olet lapsesi hankkinut. Unohda seurustelu ja elä elämää, ilman vakituinen mies. Lopuu tressi siihen!Mieshän ei välitä sinun lapsista, sellaisen kanssa seurstelet. Häpeä! Asetat itsesi lasten edelle. Odota kun lapset ovat 18v. täysi ikäisiä ja ala etsii mies. Kun harvoin lapset isällä ja voit edes olla viikonlopun sinkkuna ota ilo irti ja yhden yö seurasta.Mitä pahaa siinä on? Monelle kelpaa litra maitoa, mitä sitä koko lehmällä tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä jo aikuiset lapset, joten en edes halua yrittää seurustella miehen kanssa, jolla alakouluikäisiä tai sitä nuorempia lapsia. Lapset nyt vaan menevät aina edelle. Näitä pikkulasten isiä on yllättävän paljon 40-50v miehissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyäykö sinulla ketään omia kavereita kylässä koskaan, miten lapset suhtautuvat heihin? Kouluikäiset osaavat jo puuhastella omia juttujaankin, eivät tarvi äitiä koko ajan. Jos eivät halua tiuhuta miehen kanssa, ei kait heidän tarvitse aktiivisesti olla mukana, voivat leikkiä keskenään sillä aikaa, kun sinä kahvittelet miehen kanssa tms. Jos lapset ovat muutenkin sinulla enimmäkseen, en näe, miksei sinulla voisi olla "oma vieras" parina iltana viikossa. Kait lapsillakin käy joskus kavereita? Itse en antaisi lasten päättää minun sosiaalisista suhteistani.
Minulla miehenä ei ole omia lapsia. Tässä on suuri syy miksi en koe voivani harkita yh naista seurusteluun, vaikka on toki muitakin kuten se ex. Sikäli harmillista että ikähaarukassani jokseenkin jokaisella naisella jonka muutoin voisin harkita, on jo omia lapsia. Noh, olen sitten sinkku, kaipa lopun elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai tietääkö lapset tuosta miehestä jotain mitä sinä et tiedä, kun eivät halua häntä omaan elämäänsä? Vaihtoehto jota ei kannata täysin hylätä.
Hyvin tyypillistä av paskaa että miehessähän se on vika oltava.
Vierailija kirjoitti:
Omat tarpeet on ihan yhtä tärkeitä, kuin muksujenkin.
ja näillä elämänarvoilla varustetut äidit "kasvattavat" sitten tulevat sukupolvet.
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen?
Pelaaminen juu, lautapelit sopii monenikäisen lapsen kanssa hyvin yksin. Kuten kokkaaminen, askartelu yms perus.
Ap
Pelaaminen?