Ärsyttää kun en osaa pysyä vihaisena

Vaikka olisi syytäkin. :D Olen muutenkin jotenkin yltiöpositiivinen ja iloinen ihminen, mutta tämä piirre ottaa päähän eniten.

Jos joku tekee oharit tai muuten kohtelee minua töykeästi, saatan kiehua raivosta kun olen yksinäni. Mietin päässäni että näin minä sille sitten sanon suorat sanat kun seuraavan kerran nähdään, pysyn vihaisena kauan että oppii läksynsä.

Pyyyh. Etenkin miesystävän kohdalla kaikki se viha, turhautuminen ja suuttumus purkautuu kun sen toisen näkee. Jotain saatan ehkä ääni täristen höpöttää ja mököttää muutaman minuutin.

Jotenkin en vain osaa vihoitella ihmisille tuollaisista pikkuasioista, vaikka juuri sillä hetkellä ne suututtaisivat ihan suunnattomasti. :D Entisiä koulukiusaajiani "vihaan" kyllä edelleenkin, mutta heitäkin vain välttelen, en raivoa kenellekään päin naamaa.

Muutenkin yritän selvittää riidat mahdollisimman diplomaattisesti, vihaan sitä jos joku korottaa ääntään minulle, koska se saa minussa aikaan jonkun primitiivisen reaktion ja alan itkemään. Tämä on vähän noloa, enkä oikein tiedä mistä tämä johtaa juurensa. :D

Harmittaa vaan kun kukaan ei koskaan ota suuttumistani vakavasti, kun lepyn kummiskin ihan äärettömän nopeasti.