Lue keskustelun säännöt.
Dysfaatikko lapsen huono käytös
30.11.2014 |
Lapseni on 1.luokkalainen dysfaatikko, jonka kanssa on ajoittain todella hankalaa. Pienestä asti hajottanut kaikkea mm.televisioita, auton laseja ja muuta pienempää. Tilanteisiin yleensä liittynyt raivokohtaus tai äkkipikaisuus hermostuessa. Koulussa tai vastaavassa ei uskalla näyttää raivoaan niin voimakkaasti, joten niissä ei rikkomista tapahdu.
Tuntuu, että ärsyttää tahallaan mm.kiroilemalla, huutelee tuntemattomille. Viimeksi kaupassa myyjä sanoi minulle keskiksen näyttelystä, kuinka epäkohteliasta. Olin sitä ennen estellyt lasta, mutta korostunut kieltäminen vain pahentaa tilannetta. Lapsi ei kestä yhtään mm.juhlia, isoja ihmismääriä, tarttuu heti negatiivisiin ärsykkeisiin. Menee ihan"sekaisin", mm.hautajaisissa yritti potkia setäni arkkua.
Tekee herkästi päättömyyksiä, saattaa juosta tielle varomatta autoja. Toisaalta kun pitäisi yksin käydä esim. kaupassa ei meinaa uskaltaa mennä tien yli. Huutelee tuntemattomille, mutta sitten toisessa tilanteessa uusiin ihmisiin tutustuessa taas ujostelee hirveästi puhumalla hiljaa ja katsomalla alas.
Pelkää yksin jäämistä tosi paljon. Varmistelee usein, ettei tarvitse olla yksin.
Yleensä kun on ainoana lapsena paikalla, on fiksu, kohtelias ja rauhallinen. Kukaan ei varmasti uskoisi millainen on toisinaan. Halailee, haluaa syliin, suukottaa. On tosi avulias.
Sisarusten kanssa riitelee melko usein, jos asiat ei mene oman mielensä mukaan. Kavereita usein mielistelee ja tekee näiden toiveiden mukaisesti. Sisarukset välillä häpeävät häntä ja eivät lähde hänen kanssaan tiettyihin paikkoihin.
Lapsestani saan jatkuvasti palautteita ja ihmiset päivittelevät jopa hänelle itselleen miten on tuollainen, onpas ilkeä jne. Hermostuessani olen sanonut itsekin joskus ärsyttäväksi, tuhmaksi ja maininnut että käytöksellään joutuu vielä lastenkotiin.
Mitä tässä tekisi? Lääkitys vai mikä? Parhain lääke olisi olla varmaan perheen ainokainen, jolloin saisi täyden huomion. Toisaalta sisarussuhteet kasvattavat.
Kohtalotovereita?
Kommentit (15)
Ei kohtalotoveri, mutta olisiko tunteiden sanoittamisesta apua? Eli kun raivokohtaus tulee, niin oletko yrittänyt kertoa lapselle (tarvittaessa tunnekuvien avulla), että ymmärrät, että hän on nyt todella vihainen. Monesti se, että tunteet sanoitetaan, auttaa.
Sanoit, että lapsellasi on kielellinen erityisvaikeus - liittyvätkö raivaritilanteet mahdollisesti sellaisiin kommunikointitilanteisiin, joissa ei joko ymmärrä tai tule ymmärretyksi? Voisiko asiaa jotenkin vielä auttaa, vaikka teillä varmasti on jo puhetta tukevat kommunikointikeinot käytössä (mikäli hän siis niitä tarvitsee)?
Oikein paljon jaksamista sinulle! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:12"]No ainakaan mitään ei saa tehdä spontaanisti, aina kuvat ja keskustelut etukäteen siitä, millainen tilanne on tulossa. Dysfaatikoista on kokemusta mutta hehän ovat jokainen erilaisia, dysfasia ei määrittele käytöstä juurikaan. Kiinnostava aihe kommentoikaa lisää.
[/quote]
Tämä on kyllä totta. En muistanut kerran sanoa terapiasta aikaisemmin mitään ennenkuin samaisena aamuna. Lapsi iski heti jarrun. Itkien sanoi ettei suostu, vaikka paikan päällä olimme jo. Viikon päästä seuraavalla kerralla kaikki meni hyvin, kun tilanne oli tehty tutuksi.
Ap
Vaikuttaa myös ad/hd-oireistolta ja /tai vielä vaikeaoireiselta. Joka tapauksessa veisin lapsen heti neuropsykologille ja myöskin lastenpsykiatrille. Ei tuo käytös ole lähellekään enää pikkuvaiva vaan lapsesi tarvitsee paljon apua! Älä usko ajan korjaavan ja lääkärien vähättelyä!
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:18"]Vaikuttaa myös ad/hd-oireistolta ja /tai vielä vaikeaoireiselta. Joka tapauksessa veisin lapsen heti neuropsykologille ja myöskin lastenpsykiatrille. Ei tuo käytös ole lähellekään enää pikkuvaiva vaan lapsesi tarvitsee paljon apua! Älä usko ajan korjaavan ja lääkärien vähättelyä!
[/quote]
Ei pitäisi olla ad/hd-oireilua foniatrian tutkimusten perusteella.
Tilanne on syksyllä pahentunut, koska mukaan on tullut potkiminen, läpsiminen ja nipistely. Epäilen, että stressaa koulua, kouluun lähtöä jne. Varmaan viha kohdistuu minuun, koska en voi olla työn vuoksi laittamassa/hakemassa koulusta tai vastaamassa puhelimeen aina kun on asiaa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:23"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:18"]Vaikuttaa myös ad/hd-oireistolta ja /tai vielä vaikeaoireiselta. Joka tapauksessa veisin lapsen heti neuropsykologille ja myöskin lastenpsykiatrille. Ei tuo käytös ole lähellekään enää pikkuvaiva vaan lapsesi tarvitsee paljon apua! Älä usko ajan korjaavan ja lääkärien vähättelyä! [/quote] Ei pitäisi olla ad/hd-oireilua foniatrian tutkimusten perusteella. Tilanne on syksyllä pahentunut, koska mukaan on tullut potkiminen, läpsiminen ja nipistely. Epäilen, että stressaa koulua, kouluun lähtöä jne. Varmaan viha kohdistuu minuun, koska en voi olla työn vuoksi laittamassa/hakemassa koulusta tai vastaamassa puhelimeen aina kun on asiaa. Ap
[/quote]
Eikös foniatri ole nimenomaan puhevaikeuksiin erikoistunut lääkäri. Ad/hd taas enemmän niemenomaan neurologin ja lastenpsykiatrian alaa? Itselläni on dysfaattinen lapsi ja kuvailemasi käytös oli siinä vaiheessa ajankohtaista, kun lapsi ei vielä osannut puhua, siis 3v. eteenpäin. Mutta meni kyllä ohi. Siinähän tavallaan oli kyvyttömyys itseilmaisuun puheen avulla, ymmärtämisen heikkous ja uhmaikä samaan aikaan, mikä on aika raju cocktail kerraallaan. Puheterapialla ja muilla toimenpiteillä (lapsi oli tuetussa erityisryhmässä tarhassa) tilanne rauhoittui.
Itsekin vähän olisin taipuvainen uskomaan, että koska lapsesi oireilee vielä ekaluokkalaisena noin vahvasti, että hänellä on dysfasian lisäksi vielä jokin muu neurologisperäinen häiriö. Ehdottomasti otat yhteyttä lastenpsykiatriin, että lapsesi tutkitaan perusteellisesti. Kuntoutustuki ja vammaistukihakemukset kelaan, että lapsesi saa puheterapiaa ja muuta tarvittavaa terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi oireilee jotain hyvin vahvasti. Hänellä on paha olla eikä hän tee asioita sinua tai muita perheenjäseniä kiusatakseen, vaan siksi että hän kärsii jatkuvasti.
Tarvitsette tukea myös vuorovaikutustaitojen opetteluun. Vaikka lapsesi olisi autistinen- hänen pitää oppia sietämään kieltoja, Ei-sanaa ja pettymyksiä. Vaikka arki usean lapsen perheessä on kiireistä, teidän pitää nyt pysähtyä erikseen tämän lapsen kohdalla, sopia yhteiset pelisäännöt, joista ei luovita. Hän tarvitsee selvämmät rajat kuin muut lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Foniatrialla sanoivat, etteivät näkisi tarpeelliseksi tutkia ad/hd ongelmia ja ainoastaan kielellinen puoli oli pahin huoli. Lapsella on menossa vuorotellen puheterapia ja toimintaterapia jonojen mukaan.
Ap
Foniatrian henkilöt eivät ole päteviä lausumaan lasten neurologiasta mitään. Sori vaan. Ei aina edes lasten psykiatri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska lapsen oirehdinta painottuu käyttäytymisen puolelle, oikea osoite on lastenpsykiatri, joka tarvittaessa tekee kyllä laajan kartoituksen, osoittaa tutkimuksiin neurolle, otetaan aivosähkökäyrät, foniatrintutkimukset jne. Foniatri vastaa puheenkehityksen ongelmiin ja vaikka foniatri on sitä mieltä, että sillä puolella on paljon häikkää ei se sulje pois sitä, etteikö häikkää olisi paljon myös jossain muualla. Ehkä olet itse ymmärtänyt foniatrin puheet väärin? Ihmeellistä, että foniatri haluaisi rajata ongelmaa noin kapea-alaisesti, kun näissä tapauksissa yleensä käydään perusteellisesti läpi kaikki mahdolliset ongelma-alueet?
Ap:n mainitsemat ongelmat ovat suoraan kuin jostain lastenpsykiatrian ongelmakartoituskaavakkeesta.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:23"][quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:18"]Vaikuttaa myös ad/hd-oireistolta ja /tai vielä vaikeaoireiselta. Joka tapauksessa veisin lapsen heti neuropsykologille ja myöskin lastenpsykiatrille. Ei tuo käytös ole lähellekään enää pikkuvaiva vaan lapsesi tarvitsee paljon apua! Älä usko ajan korjaavan ja lääkärien vähättelyä!
[/quote]
Ei pitäisi olla ad/hd-oireilua foniatrian tutkimusten perusteella.
Tilanne on syksyllä pahentunut, koska mukaan on tullut potkiminen, läpsiminen ja nipistely. Epäilen, että stressaa koulua, kouluun lähtöä jne. Varmaan viha kohdistuu minuun, koska en voi olla työn vuoksi laittamassa/hakemassa koulusta tai vastaamassa puhelimeen aina kun on asiaa.
Ap
[/quote]Foniatri on puheopettaja ei psykologi tai psykiatri! Vie lapsesi oikealle asiantuntijalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 12:58"][quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:23"][quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 11:18"]Vaikuttaa myös ad/hd-oireistolta ja /tai vielä vaikeaoireiselta. Joka tapauksessa veisin lapsen heti neuropsykologille ja myöskin lastenpsykiatrille. Ei tuo käytös ole lähellekään enää pikkuvaiva vaan lapsesi tarvitsee paljon apua! Älä usko ajan korjaavan ja lääkärien vähättelyä!
[/quote]
Ei pitäisi olla ad/hd-oireilua foniatrian tutkimusten perusteella.
Tilanne on syksyllä pahentunut, koska mukaan on tullut potkiminen, läpsiminen ja nipistely. Epäilen, että stressaa koulua, kouluun lähtöä jne. Varmaan viha kohdistuu minuun, koska en voi olla työn vuoksi laittamassa/hakemassa koulusta tai vastaamassa puhelimeen aina kun on asiaa.
Ap
[/quote]Foniatri on puheopettaja ei psykologi tai psykiatri! Vie lapsesi oikealle asiantuntijalle!
[/quote]Foniatri siis äänen tuottamiseen ja ongelmiin keskittynyt lääkäri. Korjaan.
Tuo käyttäytyminen ei liity mitenkään dysfasiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Foniatrit yleensä siirtää lapset neuron puolelle jos on jotain poikkeavaa. Ja kyllä, heillä on myös tietoa lasten neurologisista vaikeuksista.
No ainakaan mitään ei saa tehdä spontaanisti, aina kuvat ja keskustelut etukäteen siitä, millainen tilanne on tulossa. Dysfaatikoista on kokemusta mutta hehän ovat jokainen erilaisia, dysfasia ei määrittele käytöstä juurikaan. Kiinnostava aihe kommentoikaa lisää.