Miten pystytte tekemään töitä mitkä ei kiinnosta?

Pakko vaan tehdä, sillä en halua olla yhteiskunnan elätti ja elää muiden varoilla.

En pystykään. Siksi olen pitkäaikaistyötön. Vain pari kertaa elämässäni olen ollut ilmaiseksi harjoittelussa, jossa olisin viihtynyt, ja tein töitä innoissani, ylpeydellä ja paljon. Harmi vaan, että nämä työt oli niin pienelle marginaalille, että palkkatöitä niistä ei ole irronnut. En halua tehdä mitää, millä ei ole itselleni mitään merkitystä ja intohimoa.

Minua ei ole koskaan mitenkään kiinnostanut oma työni (it, ohjelmointi). Totta kai pystyn sitä silti tekemään, kuten pystyn hoitamaan monet muutkin asiat jotka pitää vaan hoitaa vaikkei kiinnosta: siiivous, pyykit, hampaiden pesu, lasten arkirutiinit, auton huollattaminen jne.  

Minua motivoi raha ja kaikki mitä sillä voi tehdä. Voin kyllä mielelläni antaa 8 h päivästä 5 kertaa viikossa tylsälle, mutta ei "kamalalle" työlle, jotta kuittaaan 5800 euron palkkani. Toissiijaisest hieman motivoi myös arvostus ja itsensä haastaminen: haluan olla kova osaaja muiden silmissä. 

Ei tarvi muuta kuin sanoa sisäiiselle kitinälle: "hiljaa, nyt hoidetaan asialliset hommat", heti jos alkaa marinaa siitä miten en halua tehdä tätä, on tylsää, ahdistaa jne. 

Aivot narikkaan työnajaksi ja konemaista suoritusta kunnes aika tulee palata oikeasti mielenkiintoisten aiheiden pariin.

Tutkinnon suoritettuani tein viiden vuoden ajan erilaisia alan töitä. Yleensä määräaikaista pätkää. Sitten opiskelin lisää ja vaihdoin ammattia. Totta työssä kävin, mutta sanotaan nyt että oli paljon asioita, joita piti hoitaa pelkällä sisulla ja hammasta purren. Rahan takia tietysti. Alkoi se opintolainan takaisinmaksukin jossain vaiheessa.

Olen ehkä sitten lammas. Sopeudun hyvin työhön kuin työhön.

Olen tehnyt sitä paskinta hommaa ikinä. Raskasta ja likaista. Olin jopa hyvä siinä. Asiakaspalveluakin olen monilla eri aloilla tehnyt, nopeasti alan jipot sisäistänyt ja aivan vakuuttava ollut työssäni. Työt ovat olleet aina minulle vääriä mutta ei sitä kukaan ole huomannut. En ole mokaillut tai lusmuillut enkä kiukutellut. Olen jopa nauttinut kun saa esiintyä uuden alan ammattilaisena

Palkkapäivää odotellessa aika on mennyt hyvin.

Vierailija kirjoitti:

En pystykään. Siksi olen pitkäaikaistyötön. Vain pari kertaa elämässäni olen ollut ilmaiseksi harjoittelussa, jossa olisin viihtynyt, ja tein töitä innoissani, ylpeydellä ja paljon. Harmi vaan, että nämä työt oli niin pienelle marginaalille, että palkkatöitä niistä ei ole irronnut. En halua tehdä mitää, millä ei ole itselleni mitään merkitystä ja intohimoa.

melkein kaikki joutuu tekemään työtä jolla ei ole itselle merkitystä eikä siihen ole mitään intohimoa, jopa päinvastoin, siksi pitäisi ollakin ihan eri sana kuin "työ" erilaisille kutsumusammateille, tuo on juuri sitä työntekoa jonka voisi suomentaa "sellaisen väkisin tekeminen josta en hyödy mitään enkä tekisi päivääkään jos saisin rahaa muualta"

raha raha ra ja sitten raha, raha ja vielä raha raha. Tarpeeksi kun tein, voin jättää työelämän kokonaan ja nykyisin tehdä ihan mitä haluan niillä rahoilla ja jokapäivä tulee lisää.

Pistän vain jalkaa toisen edelle, enkä jää miettimään turhia. Hoidan homman ja lähden kotiin.

Olen vuosia hokenut, että kouluissa pitäisi paremmin opettaa millaista erilaisten töiden tekeminen ihan käytännön tasolla oikeasti on. Kerrottaisiin missä saa mitäkin lisiä ja missä joutuu tekemään töitä iltaisin-pyhäpäivinä-viikonloppuina-öisin jne.

Näin voisi järkevämmin kouluttautua kiinnostavalle alalle, ei sitä nuorena ymmärrä töistä ja kouluista mitään. Minä ja kaverikin luulimme että yliopistossa jatkuu kaikki uskonnot-matikat-hissat-ym kuten peruskoulussa, kertonee siitä ohjauksen/tiedotuksen heikkoudesta.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole koskaan mitenkään kiinnostanut oma työni (it, ohjelmointi). Totta kai pystyn sitä silti tekemään, kuten pystyn hoitamaan monet muutkin asiat jotka pitää vaan hoitaa vaikkei kiinnosta: siiivous, pyykit, hampaiden pesu, lasten arkirutiinit, auton huollattaminen jne.  

Minua motivoi raha ja kaikki mitä sillä voi tehdä. Voin kyllä mielelläni antaa 8 h päivästä 5 kertaa viikossa tylsälle, mutta ei "kamalalle" työlle, jotta kuittaaan 5800 euron palkkani. Toissiijaisest hieman motivoi myös arvostus ja itsensä haastaminen: haluan olla kova osaaja muiden silmissä. 

Ei tarvi muuta kuin sanoa sisäiiselle kitinälle: "hiljaa, nyt hoidetaan asialliset hommat", heti jos alkaa marinaa siitä miten en halua tehdä tätä, on tylsää, ahdistaa jne. 

Meneekö sulla hampaiden pesuun 10h päivässä ja joudutko rasittamaan päätä siinä hommassa?

Nää kiinnostamiset on kyllä jotenkin niin first world juttuja... Ei maailmassa eläimillä eikä ihmisilläkään suurelta osin ole mitään varaa valita mitä kiinnostaisi tehdä. "Työ on sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä". Jos joku metsän peto päättäisi että saalistus ei kiinnosta sitä, eikä se halua semmoista tehdä niin siitä vaan, mutta nälkään kuolee. Itse asiassa se nälkä tosin jo kauan ennen kuolemaa on niin kamala tuntemus, että alkaakin todennäköisesti saalistus motivoida. Ei siksi että se olisi itsessään jotenkin kivaa tai kiinnostavaa, vaan koska se on pakko elossa pysyäkseen ja ikäviä tuntemuksia vältelläkseen. 

Eikä köyhät ihmiset kehitysmaissa hekään useimmat saa valita mikä heitä kiiinnostaa. Synnyt johonkin maalaiskylään, niin siinäpä sitten viljelet maata ja hoidat elikoita, vaikkei se kiinnostaisi yhtään. Tai jos synnyt kaupunkislummiin, teet eloon jäädäksesi mitä työtä saat. 

Länsimaissa meillä toki on enemmän vaihtoehtoja ja se on hienoa. Jos on jotain unelmia, niitä saa tavoitella. Mutta siihen ei pitäisi olla oikeutta, että loisii toisten tienaamilla rahoilla vain siksi, että "ei huvita, ei kiinnosta" joku työ. Ei meitä muitakaan suurinta osaa kiinnosta, ihan perustunnollisuudella teemme työmme, koska on pakko, eikä koska kiinnostaa. Jopa vaikka valitsisi rakkaan harrastuksen työkseen, kyllä se todennäköisesti ammattina on sitten parin vuoden päästä pelkkää puurtamista koska on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole koskaan mitenkään kiinnostanut oma työni (it, ohjelmointi). Totta kai pystyn sitä silti tekemään, kuten pystyn hoitamaan monet muutkin asiat jotka pitää vaan hoitaa vaikkei kiinnosta: siiivous, pyykit, hampaiden pesu, lasten arkirutiinit, auton huollattaminen jne.  

Minua motivoi raha ja kaikki mitä sillä voi tehdä. Voin kyllä mielelläni antaa 8 h päivästä 5 kertaa viikossa tylsälle, mutta ei "kamalalle" työlle, jotta kuittaaan 5800 euron palkkani. Toissiijaisest hieman motivoi myös arvostus ja itsensä haastaminen: haluan olla kova osaaja muiden silmissä. 

Ei tarvi muuta kuin sanoa sisäiiselle kitinälle: "hiljaa, nyt hoidetaan asialliset hommat", heti jos alkaa marinaa siitä miten en halua tehdä tätä, on tylsää, ahdistaa jne. 

Meneekö sulla hampaiden pesuun 10h päivässä ja joudutko rasittamaan päätä siinä hommassa?

Ei, mutta kyllä kaikkiin lapsiperheen äidin ns. pakollisiin kotihommiin tunteja menee. Päätä se ei pääosin rasita kauheasti toki, rutiinilla menee. Itselleni älyllinen haaste olisi tosin mieluisampi kuin rutiinin hoitaminen.

Mutta jos sinulle juuri pään rasittaminen on se erityisen inhottava asia, niin onhan paljon töitä jotka ei alkuoppimisen jälkeen ole kovin päätä rasittavia. Itselleni inhottavin olisi sosiaalinen työ koska olen erakkoluonne, joten olen valinnut yksin suurelta osin tehtävän työn. On ihan ok että on joitain tällaisia voimakkaita vastenmielisyyksiä, mutta yleensä niitä sisältäviä töitä pystyy välttämään ja tekemään jotain muuta. Tosin: jos itselläni ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin tehdä inhottua sosiaalista työtä, tekisin kyllä sitäkin, pyrkien toki koko ajan toisenlaisiin töihin. Ei vaan moraali anna periksi syödä leipää työtä tekemättä, jos ei terveydentila tai työpaikan saamisen mahdottomuus siihen pakota.

Nyt olen onneksi omalla, kiinnostavalla alalla töissä vaikka palkka ei päätä huimaa ja jää alle sekä mediaanin että keskiarvon, mutta pysyn hengissä ja saan laskut maksettua.

Epäkiinnostavia töitä on tullut tehtyä, niissä motivoi vain ja ainoastaan raha (sekä viikonloput, jolloin pystyi irroittelemaan kunnolla). Ei mitään kiinnostusta olla "uskollinen työnantajalle". Kävinkin salaa työhaastatteluissa, kerroin uudesta työpaikasta vasta kun aloitukseen oli irtisanomisajan verran aikaa.

Nälkä on hyvä ja kova konsultti. Kaikki vaan ei halua, pysty, kykene olemaan loisena. Vaan haluaa elättää itse itsensä.

Samaa alan pikkuhiljaa miettiä. Vielä olen töissä ja teen työtä joka ei yhtään kiinnosta, koska mulla on niin suuri pelko köyhyyttä kohtaan. Vaikka yhteiskunnan tukiverkot on hyvät, niin haluan varmistaa parhaani mukaan, etten joutuisi missään vaiheessa elämää suuriin taloudellisiin ongelmiin. Olen myös niin mukavuudenhaluinen että haluan tietyn elintason, mikä ei edes ole hurjan korkea, mutta jos tyytyisin vielä matalampaan niin olisi siitä helppoa että voisi jättäytyä vaikka työkkärin listoille pysyvästi.

Asiakaspalvelutyö kaupassa on pa##aduunia ja työtä tehdään vain rahasta. Työllä ei ole sen kummempaa merkitystä. Työstä maksetaan palkkaa ja epämukavista työvuoroista - illat, lauantait, sunnuntait ja juhlapyhät - maksetaan vuorolisiä.

Työtä pystyy tekemään rahan takia. Monet työt ovat raskaita, ikäviä ja haasteettomia eivätkä kiinnosta. Vanhainkodissa, hoitokodissa ja palvelutalossa siivotaan virtsaa ja ulosteita vanhusten vaipoista. Muistisairaat vanhukset uhkailevat, raapivat, sylkevät, tönivät, purevat, lyövät ja potkivat.

Olen aina tehnyt lähinnä suorittavia töitä (hetken olin ärrällä ja meinasin seota :D), kuuntelee vaan radiota ja kuvittelee mielessään miten jokaisen tunnin jälkeen lätkäistään reilu kymppi käteen.

Työkavereilla/yleisellä ilmapiirillä on mulle oikeastaan suurempi merkitys kuin itse työllä. Olen huomannut, että vaikkei työ olisi ihan sitä itselle mieluisinta, hyvä työporukka tekee työssä käymisestä mieluista. Toisaalta taas vaikka olisi mieluinen työ, ei välttämättä olekaan niin mieluista jos on huonot ja tympeät työkaverit.

Jos saisin valita itselleni oikeasti mieluisan työn, hoitaisin työkseni eläimiä. Siinä hommassa vaan palkkaus on selvästi huonompi kuin nykyisessä hommassa ja jollain sitä vaan on elettävä kuitenkin. Eläintenhoito olisi kuitenkin ehdottomasti kutsumushommaa toisinkuin nykyinen työ jota teen vain rahan takia.

Olen ollut viimeiset melkein 7 vuotta sihteerin työssä joka on periaatteessa myös hanttityö koska tähän ei vaadita koulutusta.

Fiilikset työstä on neutraalit. Jotain työtä on tehtävä ja tämä on se vähiten huono vaihtoehto.

Taloudellinen tulevaisuus on turvattu muilla keinoin jo 10 vuoden sisällä.