Lue keskustelun säännöt.
Lasten kanssa töitä tekevät
29.11.2014 |
Leipiintyykö työhön pidemmän päälle niin ettei jaksa innostua lasten jutuista? Lapsissakin kun on nin omia persoonia ja heillä on hauskoja juttuja, nin jaksaako ne enää millään tavalla huvittaa? Nouseeko sieltä joukosta persoonat vai pidetäänkö kaikkia samana massana?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat parhaimmillaan ihania, valloittavia ja energiaa antavia. Kun lapsi tulee juttuineen luokseni, innostun usein itsekin. Jotkut lapset ovat niin ujoja, ettei meinaa kontaktia saada vaikka miten yrittäisi. Toisilta ei taas meinaa puheenvuoroa saada, ja jutut ovat lennokkaita, ihan mitä vaan voi tulla. Jokainen lapsi on persoonansa ja aina kemiat eivät kohtaa joidenkin kanssa, ihan samalla tavalla kuin isompienkin ihmisten kanssa. Teen usein vuosikausia töitä saman lapsen kanssa ja tapaan heitä viikoittain yksin.
Työ on hyvin väsyttävää. Vaihdoin alaa muutama vuosi sitten. Ryhmät ovat aivan liian suuria, jotta työstä pystyisi nauttimaan. Persoonia toki löytyy niin hyvässä kuin pahassa.
Lasten energia nujertaa aikuisen.Ikävä kyllä.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 10:31"]
Lasten energia nujertaa aikuisen.Ikävä kyllä.
[/quote]
Väärällä alalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa ettei nelonen tiedä mistä puhuu. Vaikka miten olisit "unelmahommassasi" niin näillä resursseilla mitä nykyään on, työ on todella rankkaa. Minusta tuo kolmosen kirjoitus tiivistää asian aika hyvin.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 12:14"]
Huomaa ettei nelonen tiedä mistä puhuu. Vaikka miten olisit "unelmahommassasi" niin näillä resursseilla mitä nykyään on, työ on todella rankkaa. Minusta tuo kolmosen kirjoitus tiivistää asian aika hyvin.
[/quote]
Eikö se ole toisinpäin? Aikuinen voi nujertaa lapsen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se rankkaa. Pidän lapsista ja alussa jaksoin leikkiä ja temmeltää heidän kanssaan. Nyt en enää jaksa, energia menee siihen että lapset saa pidettyä jotenkin poissa pahanteosta. Ja se meteli... Saisi olla muistuttamassa 5 minuutin välein, että nyt voluumia pienemmälle.
Teen työtä, jossa lapsiryhmät vaihtuvat viikottain. Välillä on oikein mukavia ja rauhallisia lapsia, mutta yksikin häirikkö siinä ryhmässä aiheuttaa kyllä sen, että kaikki hoitajat ovat ihan leipiintyneitä koko hommaan.
Pahimpia ovat häiriköivät vanhemmat, jotka eivät pysty käsittämään että suuren lapsiryhmän kanssa juuri HÄNEN lapselleen olisi tarjottava erikoiskohtelua ja erityishuomiota. Joku toivoo aamulla, että pelatkaa jalkapalloa. Jalkapallosta ei tule mitään jos ryhmä on sellainen, että hädin tuskin uskaltaa viedä porukkaa pihalle. Puhumattakaan metsäretkistä.
Sitten me olemme joustamattomia ja laiskoja, kun ei edes tuon vertaa jakseta tehdä. Ainiin ja niitä lapsia ei parane komentaa, siitäkin tulee joskus sanomista.
No harvemmin aikuinen ainakaan ammattikasvattaja lasta nujertaa ehkäpä vanhemmat ennemminkin. Kasvava ja integroitu erityislastenjoukko sen sijaan uuvuttaa päiväkodin työntekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seiskan kirjoitus on niin totta! T.8
En minä innostu lasten jutuista enkä pääsääntöisesti huvitu niistä. Mutta työssä minä olenkin enkä millään stand-up-keikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 12:20"]
Onhan se rankkaa. Pidän lapsista ja alussa jaksoin leikkiä ja temmeltää heidän kanssaan. Nyt en enää jaksa, energia menee siihen että lapset saa pidettyä jotenkin poissa pahanteosta. Ja se meteli... Saisi olla muistuttamassa 5 minuutin välein, että nyt voluumia pienemmälle.
Teen työtä, jossa lapsiryhmät vaihtuvat viikottain. Välillä on oikein mukavia ja rauhallisia lapsia, mutta yksikin häirikkö siinä ryhmässä aiheuttaa kyllä sen, että kaikki hoitajat ovat ihan leipiintyneitä koko hommaan.
Pahimpia ovat häiriköivät vanhemmat, jotka eivät pysty käsittämään että suuren lapsiryhmän kanssa juuri HÄNEN lapselleen olisi tarjottava erikoiskohtelua ja erityishuomiota. Joku toivoo aamulla, että pelatkaa jalkapalloa. Jalkapallosta ei tule mitään jos ryhmä on sellainen, että hädin tuskin uskaltaa viedä porukkaa pihalle. Puhumattakaan metsäretkistä.
Sitten me olemme joustamattomia ja laiskoja, kun ei edes tuon vertaa jakseta tehdä. Ainiin ja niitä lapsia ei parane komentaa, siitäkin tulee joskus sanomista.
[/quote]
Siis tarkoitin että vanhemmat jotka eivät ymmärrä, ettei juuri hänen lapselleen ole mahdollista tarjota erityiskohtelua yms. Typerä ajatusvirhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiire ja suuret lapsiryhmät tekee sen, ettei työstä ehdi eikä jaksa samalla tavalla nauttia kuin silloin, jos lapsia on erityisen vähän paikalla tai ne koväänisimmät sattuvat olemaan pois. Ilman päivälepoaikaa tulisin varmaan hulluksi. Haluaisin olla päivittäin nukkarissa edes osan aikaa, ja huomaan, jos monena päivänä joudunkin hiljaisena aikana johonkin palaveriin enkä saa sitä hetken hiljaisuuslepoa.
Mulla on itsellänikin lapsia, joten todellakin kaipaan sitä omaa aikaa ja rauhaa. Mukavinta työni on sellaisina päivinä, kun tehdään jotain kivaa, mistä sekä lapset että aikuiset nauttivat. "Liian kiva" taas tekee lapset todella levottomiksi eivätkä he tahdo päästä siitä tunnetilasta pois. Rauhallisia päiviä ei kauheasti ole, koska silloin usein joku henkilökunnasta pitää vapaapäiviä tai toimistopäiviä, jolloin lapsiryhmään jää vähemmän aikuisia. Niin kiva kuin olisikin olla pienellä porukalla ihan rauhassa, se ei ole mahdollista, koska liian pieniin käyttöprosentteihin puututaan ylemmältä taholta.
Pidän lapsista. Kaikki ovat omia persooniaan. Joka päivä lapsilta saa ihania kommentteja ja sutkautuksia, joiden voimlla tätä työtä jaksaa.( esim. "ooh! Sä oot yhtä hyvä luisteleen kuin Kiira Korpi." Oikeasti olen ylipainoinen ja tein luistimilla pienen piruetin.)
Joka päivä lapset löytävät iloa ja riemua pienistä asioista; leppäkertusta, lumisateesta, kuralätäköstä....
Tietysti on myös haastavia lapsia ja rankkoja päiviä ja hankalia vanhempia (vaativat omalle lapselleen erityiskohtelua, ettei heidän lasten tarvitse noudattaa yhteisiä sääntöjä).
Olen ollut alalla 25 vuotta ja haluaisin tehdä tätä työtä eläkeikään asti. Mutta en jaksa. Lapsiryhmät ovat aivan liian suuria ja lapset tarvitsevat enemmän aikuisen läsnäoloa ryhmään. Lapsen yksilölliset tuen ja aikuisen tarpeet pitää huomioida nykyistä paremmin. Max.15-18 YLI 3 v. Lasta/3 aikuisen ryhmäi olisi ihanne. Nyt lapsia on 21-26. Ja tilat ovat ahtaat.Sijsisia ei lyhyisiin poissaoloihin yleensä saada ja jos lapsia on jonain päuvänä jostaim syystä vähemmän, henkilökuntaa siirretään muualle.
Päättäjien ar vostus lasten ja perheiden tukemisessa ja päivähoidon nykyistä huomattavasti parempina resursseina olisi satsausta suomen ja lasten tulevaisuuteen.
Seiskan hoitoon en kyllä lastani laittaisi... Huh.. Paras olisi varmaan tuo 14..
Aina ei jaksa. Parasta työssä ovat pienryhmätuokiot. Ehtii kuunnella lasta. Mutta kiire ja resurssipula näitäkin syövät.
Hyvätkin hoitajat uupuvat tänä päivänä tai tukevat ainakin välinpitämättömiksi. Ryhmäkoot, kiire, henkilökunnan sairauslomat ja lapsiaines pitävät tästä huolen. Sanon tämän anonyymiinä täällä, että säilytyspaikkoja ovat päiväkodit tänä päivänä.
Mitä teet työksesi numero 20? Puheterapeutti, psykologi, toimintaterapeutti? Et kuitenkaan työskentele lapsiryhmässä?
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 12:20"]No harvemmin aikuinen ainakaan ammattikasvattaja lasta nujertaa ehkäpä vanhemmat ennemminkin. Kasvava ja integroitu erityislastenjoukko sen sijaan uuvuttaa päiväkodin työntekijöitä.
[/quote]Juuri näin.Hyvä ammattikasvattaja ei nujerra lasta.Mutta työntekijänä väsyy liian suuriin ryhmiin.Vaikka sä olisit miten koulutettu ja itse halunnut alalle niin yllätys yllätys-sulla on vaan kaksi kättä ja apua tarvitsevia joka pv enemmän kun sais lain mukaan olla.Lastenhoitajat eivät ole koneita.He eivät myöskään pysty olee monessa paikasa yhtäaikaa.