Aina ollaan vaatimassa ja ne viimeisetkin energiarippeet nyhdetään

Lapset vaatii, mies vaatii. Lapset vielä ymmärrän, mutta en sitä, kun kasvotusten sanon miehelle, että OLEN VÄSYNYT ja esitän toiveen, että saisin edes yhtenä iltana olla osallistumatta lasten iltapala-iltapesu-nukkumaanlaitto rumbaan ja voisin mennä saunaan. YKSIN. Toiveeni menee kuin kuuroille korville ja joka helvetin ilta mies pakenee töidensä pariin juuri silloin, kun pitäisi aloittaa iltahommat lasten kanssa.

Minun mielestä pieni pyyntö, joka olisi miehen helppo toteuttaa. Mutta ei.

Sitten mies ihmettelee, miksi menen nukumaan aikaisin, seksi ei kiinnosta ja mies lähinnä vain ällöttää.

Eilen kilahdin totaalisesti ja raivosin naama punaisena miehelle, kun istua nakotti sohvalla, kun minä laitan lapsille iltapalaa, teen iltapesut ja laitan lapset nukkumaan. Huusin niin vihaisena, että "aina pitää olla antamassa ja vaatimassa. Itse perkele en saa yhtään mitään. Pillua sinäkin vain  haluat, mutta en vittu sitä sulle enää anna." 

Nukuin eri huoneessa ja heräsin hiukan pirteämpänä, kun kuopus ei möyrinyt yötä kainalossani, vaan miehen kanalossa vaihteeksi. 

Olen puhunut. Nyt menen aamukahville. Kiitos, että sain avautua.