Apuja esiintymiskammoon?

Tuohon esitelmääsi et ehdi, mutta sen jälkeen marssi lekurille ja pyydä se Propral tms. resepti. Kyse ei ole rauhoittavasta, vaan verenpainelääkkeestä. Ei sekään täysin vie oireita pois, mutta kun sydän ei hakkaa kahtasataa, etkä sen vuoksi tärise holtittomasti pystyt keskittymään aika tavalla paremmin :) Sitten vaan harjoittelua, pidä esitelmä jokaisella kurssilla missä se on mahdollista. Yhtäkkiä huomaat, ettet etukäteen jännitäkään niin paljon ja pääset irti lääkkeestäkin!

Hyviä esityksiä jatkossa!

Kärsin myös kovasta esiintymiskammosta ja itselläni auttaa parhaiten se, että valmistautuu todella hyvin etukäteen. Alku on pahinta ja tuntuu kuin pyörtyisi, mutta hetken päästä rentoutuu. Koita olla vain rento ja oma-itsesi. Tee varmuuden vuoksi vaikka joku lunttilappu? Tsemppii

Olisit päässyt miljoona kertaa helpommalla kun yksi käynti lääkärissä: resepti propralia, joka vie kaikki jännityksen fyysiset oireet pois.

Kiitos, en tunne oikein täkäläistä terveydenhuoltosysteemiä, enkä muutenkaan haluaisi vajota lääkkeisiin asti. Muutenkaan se ei poista ongelmaa. Työelämässä todennäköisesti kuitenkin joudun alallani esitelmiä tekemään, joten paras vaan tottua. 

Kiitos tsempeistä, lunttilappuja onkin jo tehtynä, mutta pelkään silti ihan vaan huomion keskipisteenä olemista.

Ei missään tapauksessa alkoholia. 

Rentoudut ja ajattelet itsesi joksikin roolihahmoksi, joka sopii sen esitelmän luonteeseen. Leikit siis, että olet joku joka tietää asiasta ja osaa esiintyä, mutta voi omata samoja ongelmia kielen kanssa. Mieti kieliasiat ihan niinkuin mietit niitä normaalisti. Toimi ainakin minulla aluksi.

Lisäksi mieti etukäteen, aloituslause. Kerro yleisölle suoraan, että olet tehnyt töitä päästäksesi heidän eteen. Älä kuitenkaan missään nimessä vähättele itseäsi ja esiintymistaitoa, koska se voi mielessä kääntyä sinua vastaan. Ylipäätäänkin on hyvä alustaa työ jollain joka keventää omaa mieltäsi ja yleisö ymmärtää, että siinä on tehty töitä.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 19:06"]

Kiitos, en tunne oikein täkäläistä terveydenhuoltosysteemiä, enkä muutenkaan haluaisi vajota lääkkeisiin asti. Muutenkaan se ei poista ongelmaa. Työelämässä todennäköisesti kuitenkin joudun alallani esitelmiä tekemään, joten paras vaan tottua. 

Kiitos tsempeistä, lunttilappuja onkin jo tehtynä, mutta pelkään silti ihan vaan huomion keskipisteenä olemista.

[/quote]

Voi sua. Esiintyvät ihmiset käyttää laajalti propralia, koska se ei vaikuta itse suoritukseen. Mutta kärsi toki jos siltä tuntuu.

Mä itse kärsin vuosikausia maailman pahimmasta esiintymiskammosta ja sen aiheuttamista fyysisistä oireista enkä edes kyennyt esiintymään, nykyisin rakasta esiintymistä koska lääkkeen avulla opin esiintymään ja hallitsemaan tilanteen :) Mutta ei pakolla tietenkään.

Mä todella tiiän minkälaista se on kärsiä pahasta esiintymispelosta. Ihan alkuun, niin kliseeltä kun tää kuulostaaki, ei ne muut nää sitä jännittämistä niin selkeesti miten sä sen tunnet! ja no toisaalta mitä välii vaikka muut näkiskin että vähän jännittää? se on ihan luonnollista, kaikkia jännittää ihan yhtä lailla.

Harjotus tekee mestarin. Mitä enemmän esiintyy sitä luontevammaks se muuttuu. Nyt meet sinne ja näytät nille! vakuuta muut sun esityksellä. Äläkä oo  niin ankara itelles :)

Mä ite sain avun beetasalpaajista propral on lääkkeen nimi voit netistä lukee saa siis reseptillä. Niitähän sä nyt et voi huomista varten ehi hankkimaan mutta tulevaisuutta ajatellen voi niitäki harkita kokeilevansa.

Hengittele rauhassa ja tsemppaa ittees. Ajattele että sä pystyt siihen. Ja mä todellakin tiedän mistä mä puhun. Ja monilla muillakin on samanlaisia kokemuksia. Mua ainakin joskus helpotti kun sain esiintyä heti ensimmäisenä. sillon ei tarvinnu niin pitkään jännittää sitä  omaa vuoroa. Tsemppiä sulle hyvin se menee ! :)

Juu lääkkeet ei ole ratkaisu vaan kannattaa vain ottaa esiintymistilanteita enemmän mukaan vaikka kamalalta tuntuu. Matkan varteen tulee mahtumaan niin epäonnistumisia kuin onnistumisia, mutta jokaisesta pienestäkin onnistumisesta oma itseluottamus kasvaa ja myös esiintymiskokemus. Jos sinua hermostuttaa, niin voithan kertoa sen esiintymisen aluksi - niin minä monesti teen ja se helpottaa minua hieman. Osaan nauraa myös omille mokilleni, mutta aina ei näin ole ollut. Olen ollut todella kova esiintymisjännittäjä ja mokia jännityksen takana on monia, mutta eivät ne olleet maailman loppuja vaan oppimiskokemuksia :). Ei kukaan meistä ole täydellinen ja jos esityksen aikana sanot jotain väärin  mitä sitten - voit korjata sen myöhemmin. Jos joku esittää vaikean kysymyksen, niin ei sekään haittaa - voit sanoa palaavasi asiaan myöhemmin :) 

Vielä tarkennukseksi eli tosiaan itse kärsin kovasta esiintymispelosta eikä vain jostain jännityksestä - nykyään pystyn esiintymään ja toki tietyt tilanteet jännittävät edelleenkin kovasti. Silti niistä kaikista olen selviytynyt huonommin tai paremmin.

Tsemppiä!

En tarkoituksella teilannut lääkettä, en vain ollut aikaisemmin kuullut ja tiennyt että se on noin yleistä. Täytyypä sitten kokeilla seuraavalla kerralla sitten. 

Olen myös kuullut rescue redemystä joka auttaa hallitsemaan hermoja, onko kellään kokemusta? Sitä saisi alakerran apteekista reseptivapaana, joku luonnontuote. Aika tyyristä kyllä näin opiskelijalle, joten en viitsi jos se ei olekaan hyvä. 

Kiitos tsempeistä ja vinkeistä, kiva kuulla että on ihmisiä jotka päässeet yli esiintymiskammosta. Toivottavasti minäkin vielä joku päivä :)

Eivät ne siellä yleisössä edes kuuntele sinua. Niillä on mahakipuja huonosta lounaasta, pissahätä, pierettääkin ja oliskohan flunssa tulossa. Sitten se eilisiltainen kundi, mikäköhän sen nimi mahtoi olla, kehtaisko soittaa sille? Hitto kun hampaanvälissä on jotain eikä tullut hammastikkuja mukaan. Perä puutuu penkissä muttei kehtaa kiehnätäkään jatkuvasti, kun se yksi siellä esiintyy ja se olisi sitten epäkohteliasta. Tuolla toisessa penkkirivissä istuvalla on tukka ihan lättänästi, tosi huono hiuspäivä...

Juuri näin :-)

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 19:31"]

Eivät ne siellä yleisössä edes kuuntele sinua. Niillä on mahakipuja huonosta lounaasta, pissahätä, pierettääkin ja oliskohan flunssa tulossa. Sitten se eilisiltainen kundi, mikäköhän sen nimi mahtoi olla, kehtaisko soittaa sille? Hitto kun hampaanvälissä on jotain eikä tullut hammastikkuja mukaan. Perä puutuu penkissä muttei kehtaa kiehnätäkään jatkuvasti, kun se yksi siellä esiintyy ja se olisi sitten epäkohteliasta. Tuolla toisessa penkkirivissä istuvalla on tukka ihan lättänästi, tosi huono hiuspäivä...

[/quote]

Ainoa asia, joka saa esiintymiskammon aikaan, on muut ihmiset. Mitä he ajattelevat ja tuntevat, sekä tietynlainen hylätyksi tulemisen pelko.

Olisiko se muka maailmanloppu, jos niin kävisi, että sattuisitkin sekoamaan sanoissa tai muuta vastaavaa? Mieti esitystä jonkin toisen ihmisen näkökulmasta. Jos sama kävisi luokkatoverisi ollessa esiintymässä, mitä ajattelisit siitä? Itse en ainakaan kiinnittäisi sellaiseen edes huomiota ja yleensä ne "mokat" tuntuvat itselleen suuremmilta kuin muut sen näkevät. Itse pidin juuri hiljattain puheen luokan edessä. Olen jännittäjä, ääneni värisee, poskiani kuumottaa ja kädet tärisevät. Ajatus kuitenkin siitä, että jokainen on samassa veneessä ja jännittää omalla tavallaan helpotti paljon. Jännitystä ei kannata ajatella negatiivisella tavalla, se voi joskus myös auttaa selviytymään esityksestä paremmin. Itse huomasin kesken puhettani, että ei tämä nyt olekaan niin kamalaa. Takeltelin sanoissani viimeisessä lauseessa ja puheeni päätyttyä valittelin sitä kaverilleni; hän ei ollut edes huomannut sitä, eikä kukaan muukaan reagoinut siihen mitenkään. Kannattaa suunnata katseensa päiden yläpuolelle niin se näyttää kuitenkin siltä, että pidät katsekontaktia yllä. 

Muista hengittää, muuten loppuu happi. Pieniä taukoja puheessa on hyvä ja kannattaakin pitää. Kannattaa valmistautua hyvin, se on kaiken a ja o. Ja jos vaikka pieni black outtikin tulisi, että kaiken unohtaisi, ei sitäkään kannata jäädä hermoilemaan. Se miten korjaa tilanteet on se ratkaisu, ei se, että tuleeko niitä tilanteita. Jokaiselle tulee niitä joskus. Mutta ainoa ihminen, joka muistaa ne onnistuneet tai epäonnistuneet puheet ja esitykset, olet sinä itse, muista se.

Tsemppiä!  

Esiintymiskammoon annetaan aina se sama vanha ohje; harjoittele, harjoittele, harjoittele. 
Itsekin olen esiintymiskammoinen, ties kuinka monta esitelmää olen pitänyt yksin tai ryhmissä, aina se jännittää, kuumottaa, tärisyttää.

Punastumiseen kuulemma auttaa, että "viilennät" itseäsi ennen esitystä. Käy siis ulkona vähän liikkumassa(rentoudut myös hieman), juo paljon vettä ja huuhtele vaikka kasvosikin kylmällä vedellä. 

Jos katsekontakti hermostuttaa, älä katso ketään suoraan silmiin, vaan heidän päidensä yli takaseinään. Kukaan ei huomaa eroa.

Itselläni parhaiten on auttanut se, että en ajattele koko tilannetta ennen esitystä, mutta jos se jostain pilkahtaa mieleen niin sitten vain tsemppaat itseäsi hokemalla "mä pystyn siihen, mä oon hyvä, tässä ei oo mitään hätää!" 

Luultavasti ainoa hermostumiseesi huomiota kiinnittävä henkilö on sinä itse. Yritä siis olla hermostumatta, keskity vain esitykseen, älä missään nimessä ajattele, että mitähän muut ajattelevat sinusta. 

Muuten, yritä myös hymyillä paljon! Se rentouttaa ja helpottaa myös omaa oloa :)
Tsemppiä, hyvin se menee! :)

En näe pahana vaikka ottaisit pari lasia viiniä/siideriä, sekin rentouttaa :)

Lue Juhani Mattilan kirja: "Herkkyys ja sosiaaliset pelot" (googlaa)

Löydät uusia näkökulmia asiaan.

Kärsin myös esiintymiskammosta ja työssäni joudun esiintymään paljon. Ota yksi valeriaana (rohdosvalmiste, ei lääke). On siis ihan käsikauppatavaraa ja saa apteekeista ja ulkomailla myös varmaan muistakin kaupoista. Toimii minulle hyvin, eli 1 tabeltti noin tunti ennen esitystä. Ja harjoittele esityksesi niin hyvin, että osaat sen varmasti ulkoa.

Itse joskus harjoittelin esityksen 20 kertaa läpi, niin en seonnut sanoissa jännityksen takia. Se helpotti. Mutta ei sitä jaksanut noin montaa kertaa harjoitella joka esiintymiskerralle. Sittemmin sain minäkin Propral-reseptin, ja se on kyllä tosi hyvä, kun se vie jännityksen ulkoiset oireet pois.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 19:36"]

Juuri näin :-)

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 19:31"]

Eivät ne siellä yleisössä edes kuuntele sinua. Niillä on mahakipuja huonosta lounaasta, pissahätä, pierettääkin ja oliskohan flunssa tulossa. Sitten se eilisiltainen kundi, mikäköhän sen nimi mahtoi olla, kehtaisko soittaa sille? Hitto kun hampaanvälissä on jotain eikä tullut hammastikkuja mukaan. Perä puutuu penkissä muttei kehtaa kiehnätäkään jatkuvasti, kun se yksi siellä esiintyy ja se olisi sitten epäkohteliasta. Tuolla toisessa penkkirivissä istuvalla on tukka ihan lättänästi, tosi huono hiuspäivä...

[/quote]

[/quote]

Tää oli paras! :D Kiitos kaikille!!

Et halua VAJOTA ottamaan lääkkeitä, mutta pohdit kuitenkin alkoholin nauttimista rohkaisuksi. Salli mun nauraa.

Itsellä ainakin laukaisi jännitystä, kun mietin lyhyen alkupuheen, joka ohjasi aiheeseen, sitten esitin kysymyksen yleisölle ja tarkensin sitä niin, että he käytännössä vastatessa kysyivät seuraavaa asiaa. Yksi luennoitsija neuvoi tuon, kun jännitin omaa esitystä. Mietimme ensimmäisellä kerralla kyllä hänen kanssaan sen kysymyksen.

Kun alkuun sai kysymyksen esitettyä, ei se tuntunut esittämiseltä, vaan jatkoin valmistelemaani esitystä heidän kysymystensä pohjalta. Siinä tilanteessa tuntui kuin vastaisin heidän kysymykseensä ja annoin heidän muutenkin kysellä jatkokysymyksiä. Hämmästyin kuinka nopeasti aika meni ja yleisö oli oikeasti mukana.