Voiko hyvän puolison menehtyminen pitkän avioliiton jälkeen laukaista leskessä muistisairauden?

Mene töihin niin saat järkevämpää ajateltavaa

Vanhuksilla masennus ja muistisairaus voivat oireilla samalla tavalla. Mun äiti teki elämäntyönsä muistisairaiden parista ja kertoi joskus potilaasta, joka tuli heidän osastolleen muistisairaana, mutta jonka oireet äitini tunnisti masennukseksi. Hän sai lääkärin vaihtamaan tämän potilaan lääkityksen, ja potilas pääsi vielä moneksi vuodeksi kotiin ihan toimintakuntoisena.

Kyllä vaikea sressi laukaisee paljon sairauksia, jotka muuten eivät olisi henkilölle puhjenneet onnellisessa olotilassa. Hormonitoiminta muuttuu stressissä, ja se vaikuttaa ihan kaikkeen.

Terapiaan kannattaa hakeutua, heti kohta, kun pahin shokki on ohi.

Ei tule olemaan ongelma nykyajan moniavioitujille ja -eroajille. Takana voi ehtoopuolella olla hyvinkin 4-6 pieleenmennyttä avioliittoa.

Tai paljastuu läheisille.

Mun läheisellä Alzheimer alkoi edetä aivan hirveää vauhtia puolison kuoleman jälkeen. Ihan parissa vuodessa meni kohtuu tolkullisesta ihan höpöksi. Eli miksei muistisairaus voisi "puhjeta" tuollaisen trauman seurauksena. Voihan se olla jo olemassa ilman diagnoosia ja kuoleman jälkeen pahentua vauhdilla.

Voi. Tai jos ei laukaista, niin nimenomaan voi tuoda esille. Kun rutiinit murtuvat, höppänöiden eli jos aivot eivät ole kunnossa enää, on enää vaikeampi sopeutua mihinkään. Vanhalla kaavalla vaikuttavat paljon toimintakykyisemmiltä, kuin ovatkaan.

Oma isoäiti meni ainakin hetkeksi ihan sekaisin kun isoisä kuoli 70v avioliiton jälkeen. Toisteli ensimmäiset päivät vain yhtä lausetta. Palautui kyllä normaaliksi lopulta.

Ei vaan suru laukaisee masennuksen tai vie elämän halun . ( Elää muistoissa ei ole dementiaa !!!).

En usko että laukaisee. Ei kai se aivojen rappeutuminen siitä muutu. Henkiset ongelmat kyllä voivat näkyä, tai jo olemassa oleva muistisairaus paremmin läheisille?

Tutuista tavaroista ja ympäristöstä erottaminen aiheuttaa sekavuutta ja epävarmuutta ettei uskalla liikkua.

Oon huomannut tämän hoitotyössä. Ensin hoidetaan puolisoa, joka useimmiten mies. Myös terve vaimo hoitaa miestään. Muutaman vuoden kuluttua mies kuolee. Tästä muutaman vuoden kuluttua miehen vaimo sairastuu, ei pärjää yksin ja sitten hän tulee hoivapalvelun piiriin ja nimenomaan muistin huononemisen vuoksi.

Luulen, että kyse pohjimmiltaan stressistä, joka tullut vuosien puolison hoidosta, unohtaa pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, mikä sitten kostautuu että itse sairastuu myös. Ja myös ikävästä. Ja tietysti ikäkin vaikuttaa.

Todennäköisimmin suru tekee toimintakyvyttömäksi. Surun prosessoiminen vie ainakin yhden vuoden. Kyllä se siitä sitten taas palautuu hiljalleen.

Toinen puoliso on voinut eläessään mahdollistaa sen, että sairaus on pysynyt piilossa. Pariskuntahan toimii tiiminä. Nyt kun hän on yksin, oireet näkyvät selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Tai paljastuu läheisille.

Tätä minäkin epäilisin. Kun puoliso on elossa ja huolehtimassa muistisairaasta, eksymiset, kommellukset ja unohtelut eivät paljastu muille sukulaisille. Heitä nähdessään muistisairas pystyy skarppaamaan lyhyen aikaa ja vaikuttamaan normaalilta, samojen asioiden toistelu paljastuu vasta jos muistisairaan kanssa viettää pitemmän aikaa.

Kyllä voi, ja nähty on. Vaari meni surusta sekaisin, kun mummo kuoli. He olivat olleet naimisissa 65 vuotta. Vaari romahti ihan täysin, ja pian alkoivat muistiongelmat. Hän hoki koko ajan, ettei halua olla enää täällä maan päällä. Hoitokotiin joutui hyvinkin pian ja siellä hän on vieläkin ihan muistamattomana.

Sori mua naurattaa kovasti tää aihe. (Huutonaurua!)

äitini joutui laitokseen.isälle se oli niin kova paikka dementoitui muutamassa viikossa laitoskuntoon. ne oli ns.varjopari, eli tukeneet aina toisiaan joka asiassa. yksin olivat molemmat hukassa

Ei, Alzheimer on nykytiedon mukaan vaskulaarinen sairaus joka johtuu yksinomaan elintavoista.

Vierailija kirjoitti:

Ei, Alzheimer on nykytiedon mukaan vaskulaarinen sairaus joka johtuu yksinomaan elintavoista.

Älä levittele tänne tällaista valhetta.