Mieleltään sairaat vanhemmat

Narsistit on taitavia manipuloimaan. Minun läheiseni ei jäänyt psykologin testeissä kiinni. Kotona oli kuin helvettiä.

- Ikuiset haavat saanut uhri

Mielisairauksien oireitakin on niin erilaisia. Yksi mun ystävä on sairastanut psykoosin ennen kuin tapasi miehensä ja sai lapsen. On selvästi hyvä vanhempi eikä psykoosissaankaan ollut ollut mitenkään väkivaltainen tai itsetuhoinen. 

Mun isoäiti sen sijaan oli depressiivinen ja purki sitä pahaa oloaan perusluonteensa mukaisesti aina todella ilkeinä kommentteina kaikille. Oli todella ahdistava ihminen ja säälin omaa isäänikin, joka ei koskaan oppinut näyttämään omia tunteitaan normaalisti, äidinrakkauden puutetta.

Se on se perusluonne varmaan, miten oireilee.

Minä kävin masennuksen ja itsetuhoisuuden takia lääkärillä. Olin menettänyt työpaikkani ja siten uskon tulevaisuuteen, itsetuntoni jne. Itkin siellä ja kerroin, mitä aion tehdä. Minulla oli jo suunnitelma ja tekotapa valittuna.

Lääkäri kyllä kuunteli ja oli empaattinen. Yllättävän ratkaisun hän kuitenkin keksi. Hän kehotti minua perustamaan perheen, jotta saisin sisältöä elämääni. Oli se aika erikoinen neuvo, sillä juuri olin kuvaillut, miten en enää kestä tätä elämää.

En tiedä, miten yleinen tuo neuvo on, mutta viimepäivien keskusteluiden perusteella ihmettelen hänen suositustaan suuresti.

Nimim. Vielä hengissä, ei lapsia tulossa

Hyvin paljon riippuu siitä missä tahdissa äidit alkavat tappamaan lapsiaan vai oliko tämä vain outo piikki vai tapahtuu se jatkossa pari lasta viikossa kun saavat näistä hyvää mallinnusta. Niinhän kouluampujatkin ottavat mallia toisistaan sekä ihannoivat toistensa tekoja. Ehkä tässä käy sama ilmiö.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 19:59"]Elikkäs tänne mielipiteitä aiheesta, onko hyvä, että kaikki lisääntyvät ja täyttävät maan, siis niin narsistiset kuin maanis-depressiivisetkin. Pitäisikö mieletään sairaita estää hankkimasta biologisia tai adoptoituja lapsia?

Oma näkemykseni: asiaa ei voitane mitenkään estää tai valvoa, mutta neuvolaan on saatava mielenterveyspalveluita ja pakolliset psykolog. testit odottaville vanhemmille.
[/quote]

Neuvolassahan on se mielialakysely samaa siellä psykologillakin täytellään.

Pitäisikö tupakoitsijoilta kieltää vanhemmuus? Tai ylipainoisilta?

Uraohjuksilta ensikädessä.

Mitä niillä pakollisilla psykologin testeillä sitten tehtäisiin? Pakkohuostaanotot ja pakkohoito kun ei ole hyviä vaihtoehtoa -> osa odottavista äideistä, jotka ehkä hyötyisivätkin neuvolan avusta, putoaisivat pois neuvolan tutkasta.

Minulla on masennustausta ja olen ollut jopa mielisairaalassa masennuksen vuoksi. En koe, ettenkö olisi mahtava äiti lapsilleni. Tiedostimme mieheni kanssa menneisyyteni ja pidimme kumpikin silmät ja korvat auki oireiden varalta. Toisen lapsen syntymän jälkeen sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja sain siihen heti lääkityksen ja tapaamisia psykologin kanssa. Pahinta oli se, että olisin kaivannut sairauslomaa, jotta mieheni olisi voinut jäädä vanhempainvapaalle, ja minä olisin hetken levännyt, mutta lääkäri ei suostunut. Kuulemma vain kaksi viikkoa voi kirjoittaa. Olin aivan rikki asiasta, koska se oli yksi varasuunnitelmistamme. Onneksi mies sai sovittua asiat töissä ja jäi kotiin kahdeksi kuukaudeksi, jolloin minä sain rauhassa parantua. 

Nyt kuopus on vuoden ja kaikki on mainiosti, olen edelleen lääkityksellä, mutta voin hienosti. Jos teemme joskus kolmannen, pyydän heti laitoksella maidonnousun estävän lääkkeen ja aloitan masennuslääkityksen varmuudeksi.

Miettivätkö ne, jotka lisääntyvät narsistien kanssa, että sekin on periytyvää, kuten skitsofreniakin? Kiva lahja vanhemmilta lapselle: psykopatia. Siinähän sitten kasvattavat.

Nojaa. Mulla on paniikkihäiriö mutta pystyn pitämään sen kurissa. Koskaan se ei kokonaan parane mutta vuosien saatossa olen saanut niskalenkin kohtauksista enkä ole vuosiin päästänyt sitä niskanpäälle. En koe olevani holhouksen tarpeessa tai huono äiti.

Elikkäs en tässä halunnut mitenkään leimata tai osoitella. On tosiaan paljon erilaisia vaikeuksia ja sairauksia. Halusin herättää keskustelua, että pitäisikö tämä puoli lasten hankkimisessa ja kasvatuksessa kumminkin tiedostaa silleen selkeämmin. Siis että on kovat haasteet mieleltään terveilläkin saatikka sitten niillä, jotka lähtökohtaisesti ovat henkisesti heikommissa voimissa. AP

Kaikki av:n mammathan ovat niiiin erinomaisia äitejä.

Muinaisuudessa, eikä edes kovin kauan sitten, pakkosteriloitiin Suomessakin naisia, joilla oli esim. mielenterveyshäiriö tai elivät epäsovinnaista elämää ja jopa pms-oireiden takia. Sitten yhteiskunta tuli järkiinsä eli sivistyi ja tällainen toiminta lopetettiin.

Nytkö mammat tahtovat palata ns.pimeälle keskiajalle?

Uskokaa jo tilastoja; lapsenmurhia tehdään Suomessa vähemmän nykyään verrattuna aiempiin vuosikymmeniin. 

Suomessa nytkin pahoipidellään lapsia kotonaan. Vanhemmilla ei ole useinkaan mitään mielenterveyshäiriötä, vaan jotkut ovat sellaisia syistä, joita kaikkia ei edes tiedetä.

Hoitoa saava ja lääkkeitä syövä maanis-depressiivinen tai skitsofreenikko on  parempi vanhempi kuin narsisti. Narsistit eivät tunnusta tilaansa ja kykenevät sen peittämään jopa asiantuntijoilta, koska he ovat manipuloinnin mestareita.

Tietysti jokainen tekee itse omat päätöksensä lisääntymisen suhteen ja arvioi onko kykenevä vanhemmaksi. Elämäntilanteet muuttuvat kuitenkin paljon ja kaikki ihmiset ovat todella erilaisia. Osa voi olla hyviä vanhempia mielenterveyshäiriöistä huolimatta ja osalla vanhemmuus voi olla hukassa, vaikkei mitään mielenterveyshäiriöitä olisikaan. 

Ensisijaisesti minusta on tärkeä tarjota tukea vanhemmille, jotka sitä kaipaavat. Neuvolan kautta moniin palveluihin on mahdollisuus päästä käsiksi, mutta siinä olisi varmastii vielä kehitettävää.

Jos mielenterveyongelmia pidetään esteenä vanhemmuudelle, ei kukaan vanhempi uskalla enää hakea apua jos joutuu pelkäämään lastensa menettämistä sen vuoksi. Siinä kohtaa eivät hyödy vanhemmat eivätkä varsinkaan lapset.

No minun molemmat vanhempani ovat mielenterveysongelmaisia. Lapsuuteni ei tosiaan ollut tasapainoista ja oli paljon inhottavia ja kauheitakin hetkiä. Oli myös hyviä, ihania ja kauniita.
Nyt kun olen käsitellyt traumani ja hoitanut omat ongelmani, osaan olla tosi pienestä onnellinen. Elämä voi parhaimmillaan olla niin kaunista, että silmät kostuu kun ajattelee miten hyvin kaikki on nyt. Tuskin osaisin arvostaa tätä kaikkea niin syvästi, jos ei minulla olisi kokemuksiani.
Toisaalta en toivoisi, että kukaan lapsi joutuisi kasvamaan samoissa oloissa, kuin minä, toisaalta taas joku lapsi huonommista oloista olisi varmaan asunut meillä mielummin kuin omissa oloissaan.
Tietysti olisi hyvä jos perheiden hyvinvointiin panostettaisiin enemmän.
Viime aikoina olen miettinyt, että olisi hyvä jos perustettaisiin sellaisia perhetaloja, joihin perheet voisivat tulla viettämään aikaa. Varsinkin iltaisin tällaisilla olisi varmasti tarvetta. Niissä olisi lapsille leluja ja vanhemmat voisivat keitellä kahvia, kokkailla tai leipoakin vaikka jotain tai lukea kirjoja tai omaan opiskeluun liittyviä juttuja. Yksikin ohjaaja varmaan riittäisi näihin. Lapset saisivat leikkikavereita omien piirienkin ulkopuolelta ja yhteisöllisyys kasvaisi.

Ainakin Helsingissä, kenties myös Vantaalla, on kunnan vuokratalojen yhteyteen toisinaan rakennettu ns. asukastila. Kuulemani mukaan nämä eivät ole ahkerassa käytössä, ainakaan yhteisöllisesti.

Sitten on tiettyjä alueita, joihin hakeutuu asumaan samanhenkistä, pääasiassa ekologista ajattelua ja elämää edustavia noin kolmekymppisiä, joiden elämä puolestaan saattaa olla hyvinkin yhteisöllistä. Esimerkiksi Helsingissä Käpylä edustaa tällaista yhteisöllisyyttä. Siis se puu-Käpylä.

Ongelma lieneekin siinä, että me nykypäivän ihmiset emme ole enää niin avoimen sosiaalisia. Omassa lapsuudessani muistan tienneeni hyvin paljon naapureidenkin asioista ja ongelmista. Tarvitsevia autettiin tavalla ja toisella. Nykyään naapuria hädin tuskin tervehditään.

Mielisairauksiin voi sairastua myös sen jälkeenkin kun lapset on maailmaan pyöräyttänyt.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:59"]Mielisairauksiin voi sairastua myös sen jälkeenkin kun lapset on maailmaan pyöräyttänyt.
[/quote]
Jep. Oma äitini muuttui täysin ollessani teini-ikäinen.Onneksi vasta silloin.

Onhan niitä asukastiloja, muttei niissä järjestetä kunnolla ohjelmaa perheille kuin kerran tai kaksi kuukaudessa ja ovat usein tosi rajoitettuja lasten iän tai vanhempien huoltajuuden ym. suhteen.

Minä kyllä uskon että perheet kävisivät tällaisissa perhetaloissa, joihin voisivat tulla ihan kaikenlaiset perheet ihan niinkuin puistoissakin käydään aamupäivisin ja noissa puistojen rakennuksissahan niitä esimerkiksi voisi pitää. Näihin vaan pääsisi myös työtä tekevät mukaan kun olisi toimintaa myös iltaisin.

Eivät kaikki halua olla tekemisissä naapureidensa kanssa ja se on ihan ok. Näissä tiloissa olisikin se ideana, että voi tulla kun huvittaa. Ovet ilta kahdeksaan asti auki. Yksi tai kaksi ohjaajaa jotka myöntävät avaimia eri tarvikekaappeihin ja ohjaavat välillä toimintaa, mutta vanhemmat tietenkin itse vastuussa lapsistaan.
Iso tila missä puuhata, vaihtaa kuulumisia tai ihan vaan levähtää, kun lapsilla on puuhaa, eikä itse tarvitse olla sirkustirehtöörinä.

Varsinkin tällaisina pimeinä talvi-iltoina varmasti monet perheet, joilla ei ole niin paljon verkostoa tai kaipaavat uusia tuttavuuksia tykkäisivät käydä näissä.
Kyllä perheelliset ihmiset ainakin ovat yhteisöllisiä ja sosiaalisia, jos heille annetaan siihen sopivat puitteet. Esimerkki juuri noissa leikkipuistoissa. Kesäisin siellä on kiva tunnelma, kun kaikenlaiset perheet ovat liikkeellä. Talvisin muuttuvat autioimmiksi, kun suurin osa perheistä töissä, koulussa ja tarhassa.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 20:19"]

Minä kävin masennuksen ja itsetuhoisuuden takia lääkärillä. Olin menettänyt työpaikkani ja siten uskon tulevaisuuteen, itsetuntoni jne. Itkin siellä ja kerroin, mitä aion tehdä. Minulla oli jo suunnitelma ja tekotapa valittuna. Lääkäri kyllä kuunteli ja oli empaattinen. Yllättävän ratkaisun hän kuitenkin keksi. Hän kehotti minua perustamaan perheen, jotta saisin sisältöä elämääni. Oli se aika erikoinen neuvo, sillä juuri olin kuvaillut, miten en enää kestä tätä elämää. En tiedä, miten yleinen tuo neuvo on, mutta viimepäivien keskusteluiden perusteella ihmettelen hänen suositustaan suuresti. Nimim. Vielä hengissä, ei lapsia tulossa

[/quote]

Ei tainnut olla psykiatri kyseessä?

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 20:19"]

Minä kävin masennuksen ja itsetuhoisuuden takia lääkärillä. Olin menettänyt työpaikkani ja siten uskon tulevaisuuteen, itsetuntoni jne. Itkin siellä ja kerroin, mitä aion tehdä. Minulla oli jo suunnitelma ja tekotapa valittuna. Lääkäri kyllä kuunteli ja oli empaattinen. Yllättävän ratkaisun hän kuitenkin keksi. Hän kehotti minua perustamaan perheen, jotta saisin sisältöä elämääni. Oli se aika erikoinen neuvo, sillä juuri olin kuvaillut, miten en enää kestä tätä elämää. En tiedä, miten yleinen tuo neuvo on, mutta viimepäivien keskusteluiden perusteella ihmettelen hänen suositustaan suuresti. Nimim. Vielä hengissä, ei lapsia tulossa

[/quote]

Lääkärit ehdottavat lapsen tekoa kaltaisillesi, koska se työllistää heitä. Todennäköisesti sinunkin lapsistasi tulisi ongelmallisia ja sairaita ja se tarkoittaisi lisää työtä ja rahaa lääkäreille. Siksi. Samalla  tuo lääkäri sai ilkeillä ja pilata toisten elämää. Siinä syyt. Hyvä että tajuat olla tekemättä lapsia, älä tee niitä missään nimessä.