Mies ei halua mukaan perhevalmennukseen, ei synnytykseen, ei pitää isyysvapaata

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 12:25"][quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:56"] [quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:51"] Yli 20- vuotta sitten äidiksi tulleena vähän hymyilyttää lukea tälläisiä keskusteluja. Milloin vanhemmudesta on tullut tälläinen pääuskonto, että isän pitää lasta ja äitiä palvoa lähes päivätyönä(ja äidin lasta). Nainen seisoo piiska kädessä miehen seläntakana piiska kourassa sen sijaan, että seistään rintarinnan ja saadaan tukea toistemme vahvuuksista. Mitäköhän ennen osattiin paremmin, kun avioliitot kesti ja nyt ne haloaa jo ennen lasten syntymään.   [/quote]   Hymyile pois, minäkin hymyilen, kun mulla on mies, joka kokee lapsenhoidon omaksi velvollisuudekseen siinä missä minäkin. Jos nyt yhdessä niitä lapsia halutaan, niin yhdessä ne voi sitten hoitaakin. En käsitä, miksi mun pitäisi ottaa yksin vastuu lapsista, kun meitä on kaksi aikuista vanhempaa. Ja todellakin olen tarvinnut todella paljon miehen tukea ensimmäisen, hyvin vaikean synnytyksen jälkeen ja toisen raskauden aikana, jolloin olin huonossa kunnossa lähes sen koko 9 kk.  [/quote] Miten tämä nyt tähän meni. :D Isä oli kyllä lasten arjessa ihan täysillä mukana ja edelleenkin tuki ja turva, vaikka lapset ovat jo omillaan. En minä koskaan määritellyt millaista sen isyyden tulisi olla vaan se tuli isältä ihan luonnostaa omista vahvuuksista, mutta eikö niin sanota, että äidiltä lapsi oppii hymyilemisen taidon ja isä kehoitaa lasta kasvamaan. Jokin idea siinä on, että lapsen ensinmäinen hoivaaja on äiti ja siinä, että isän- ja äidinvaistot ovat erilaisia. Nykyäidit vaan taitavat olla niin pirun itsekäitä, että kiukuttelevat kuin pikkulapset joilta on viety kaikki lelut ja karkit, jos kaikki ei mene niin kuin he suunnitettelevat. [/quote] Mitenkähän tämä nyt liittyy ap:n tilanteeseen? Ap:n mies on keskenkasvuinen sovinistimies, joka haluaa pitää ap:n kotiorjana ja ristiriitaisesti myös raha-automaattina. Lapsi ei häntä kiinnosta ja todennäköisesti ap:n raskauden muuttama ulkonäkö inhottaa häntä (kun ei halua keskustella mistään ap:n kanssa ja kotiutuu vasta iltayöstä eli ei halua katella ap:tä). Niin että eipä tässä taida olla kyse ihan normimiehestä vaan erityisen kusipäisestä tyypistä.

[/quote]

Eikö ole ihan tyypillistä, että tälläisellä yleisellä tasolla ajanvietteenä käytävällä keskustelupalstoilla syntyy tälläisiä sivujuonipäivityksiä. Millään ei voida keskustella henkilökohtaisella tasolla. Ja mistä hitosta sinä tiedät millainen ap mies ja on tai ap

Miksi typistät ap lapsen tasolle. Eikö hän ole ihan aikuinen nainen, joka itse on tehnyt arvioita, valintoja ja päätöksiä ja perustanut tuollaisen miehen kanssa perheen. Nainenko on viaton urhi vankilassa, jota miehen sorto ja epätasa-arvo aitaa.

Ai Ap:n miehestä ei voida puhua, koska ei tiedetä onko se oikeasti tuollainen, mutta muiden miehistä kyllä?
Ap tämän ketjun aloitti, niin mielestäni on hyvä puhua hänestä ja miehestään, eikä vain suitsuttaa omia suhteitaan.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 15:11"]

Ai Ap:n miehestä ei voida puhua, koska ei tiedetä onko se oikeasti tuollainen, mutta muiden miehistä kyllä? Ap tämän ketjun aloitti, niin mielestäni on hyvä puhua hänestä ja miehestään, eikä vain suitsuttaa omia suhteitaan.

[/quote]

Miten olisi ihan yleisellä tasolla keskustelu aiheesta. Se voi tuoda jopa ap:lle erilaisia näkökantoja kuin vain sen oman pään pyhän totuuden. Mutta sovittaan sitten niin, että vastataan viesteihin vain ok tai yläpeukutetaan. Eikä varsinkaa puhuta omista kokemuksista vastaavassa tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 15:11"]

Ai Ap:n miehestä ei voida puhua, koska ei tiedetä onko se oikeasti tuollainen, mutta muiden miehistä kyllä? Ap tämän ketjun aloitti, niin mielestäni on hyvä puhua hänestä ja miehestään, eikä vain suitsuttaa omia suhteitaan.

[/quote]

Miten olisi ihan yleisellä tasolla keskustelu aiheesta. Se voi tuoda jopa ap:lle erilaisia näkökantoja kuin vain sen oman pään pyhän totuuden. Mutta sovittaan sitten niin, että vastataan viesteihin vain ok tai yläpeukutetaan. Eikä varsinkaa puhuta omista kokemuksista vastaavassa tilanteessa.

[/quote]

Onko sun mies hurjastellu itsetuhoisesti omalla tai sun autolla? Onko sun mies pistänyt sua matalaksi kun sulla ei ole tarpeeksi hyvä ammatti? Onko sun mies yrittänyt saada sua maksamaan pihalle 3000 - 5000 euron suihkulähteen? Onko sun mies valittanut siitä ettet siivoa sen jälkiä tai silitä sen paitoja? Yrittääkö sun mies luistaa maksamasta yhteisiä laskuja? Tuleeko sun mies aina kotiin klo 23 - 01 aikaan? Jos ei, niin ehkä sun kokemus ei sitten ole sama.

Tässä nyt ei todellakaan ole kyse miesten ja naisten välisestä roolijaosta vaan siitä, että parisuhteessa toinen käyttäytyy huonosti. Tai näin ap ainakin kertoo. Varmojahan emme tietenkään voi olla siitä onko ap:n kertoma totta vai keksittyä. Tai onko ap trollaava teini..?

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 12:06"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:51"]

Yli 20- vuotta sitten äidiksi tulleena vähän hymyilyttää lukea tälläisiä keskusteluja. Milloin vanhemmudesta on tullut tälläinen pääuskonto, että isän pitää lasta ja äitiä palvoa lähes päivätyönä(ja äidin lasta). Nainen seisoo piiska kädessä miehen seläntakana piiska kourassa sen sijaan, että seistään rintarinnan ja saadaan tukea toistemme vahvuuksista. Mitäköhän ennen osattiin paremmin, kun avioliitot kesti ja nyt ne haloaa jo ennen lasten syntymään.

[/quote]

Sitä rinnalla kulkemistahan minäkin kaipaisin. Mutta mies elää omaa elämäänsä, minä omaani. Me vaan nukumme samassa osoitteessa.

[/quote]

Oletko antanut miehelle mahdollisuuden tulla rinnalle puhumalla ja kuuntelemalla mistä miehen käytös mahdollisesti johtuu. Jyräät täälläkin aika voimakaasti miestäsi vastaan antamatta edes mahdollisuutta erilaiselle mielipiteelle. On muutakin kuin vain se oman pään pyhä totuutesi. Pelkän yhden osapuolen syyllistäminen sijaan pitäisi kuintenkin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.

[/quote]

Olen monet monet kerrat pyytänyt, että asiasta keskusteltaisiin. Olen pyytänyt, että vietettäisiin edes yhdesssä aikaa, ilman, että puhutaan vauvasta, jos se ahdistaa. Mutta miestä ei kuulemma ahdista, ei ole trve puhua eikä halua viettää kanssani aikaa, ennen kuin muutun.

Se, miten minun pitäisi muuttua on se, että mun pitäisi olla paremmassa ammatissa. Työni ja palkkani ei kelpaa miehelle, pitäisi olla parempaa. Miestä myös jurppii, että kun hän jättää illalla oluttölkin tai viinipullon pöydälle, niin minä en korjaa niitä. Tai etten pese hänen vaatteitaan. Ja sitten kun pesen, ne on väärin pesty ja siitäkin tulee huutoa. Mies valittaa, etten silitä hänen paitojaan. Kun silitän, niin väärin silitetty. Miestä harmittaa, etten enää anna autoani hänen käyttöönsä hänen iltamenoihinsa. Syy tähän on se, että viimeksi, kun mies ajoi autollani, niin meniköhän lähdöstä 15 min, kun minulle soitti poliisi, että onko tällä miehellä lupa ajaa autoanne ja että hän on ohittanut autollanne vaarallisesti toisen auton risteysalueella ja ajanut kolarin. Kun mies sitten seuraavan kerran ajoi autoani, niin olin itse kyydissä, pääkallokeli, mies ajoi 80 km/h kun nopeusrajoitus oli 50 km/h, vaikka pyysin ajamaan hitaampaa ja auto suistui tieltä.

Että tällaiset asiat ne miestä hiertää ja kun yritän puhua lapsesta tai parisuhteesta, niin mies kääntää asiat tähän. Kun hän ei mun autollakaan (jonka olen ostanut ja itse maksanut ennen suhdettamme) saa ajaa.

Niin, miestä hiertää myös se, etten suostunut ostamaan pihallemme 3000-5000 euron suihkulähdettä ja nyt piha on "kesken".

[/quote]

Minkä narsistin kanssa oletkaan mennyt perhettä perustamaan 

Uppista

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 14:05"]Minkälaista tukea kaipaisit?

[/quote]En minä tiedä. Nämä ovat vain ajatuksia, jotka ovat syntyneet parin neuvola käynnnin jälkeen. Miehelle tuli tälläinen tyypillinen emotionaalinen etäisyys raskauteen, josta ap:kin puhuu kaikki lapseen liittyvä oli ei. Neuvolassa tästä yritettiin puhua, mutta se siivuutettiin yhdeksi osaksi isäksti tulemisessa ja sitten siirryttiin saarnaan siitä, että kuinka miehen pitäisi tiedostaa naiselle tapahtuvat muutoksen raskauden aikana.

[/quote]

Aika ymmärrettävääkin että pääasiassa on nainen ja se, mitä muutoksia raskaus tuo mukanaan, kun lapsi kasvaa naisen sisässä. Ja että väkisinkin mies jää siinä sivummalle. Tai siinä mielessä ei jää, että miehelle selostetaan mitä tapahtuu, kun mies ei niitä itse pysty kokemaan.

Luultavasti jos olisin ap, alkaisin puhumaan erosta miehelle. Ymmärrän häntä todella, suututtaa hänen puolestaan. Jotkut miehet on niin vastuuntunnottomia ja itsekkäitä paskoja.

Silti täytyy kysyä että etkö huomannut tästä etäisestä käytöksestä merkkejä ENNEN lapsen tekoa? Itse erosin kylmästä ja etäisestä miehestä ja otin selvää sen jälkeen asiasta pyskologiselta kannalta jotta en enää samanlaiseen mieheen haksahtaisi. Varmasti sinäkin olet jotain hälyyttäviä merkkejä nähnyt miehessä vaikka hän aiemmin onkin muka lasta väittänyt haluavansa, mutta olet vaan sivuuttanut ne merkit? Yritä miettiä objektiivisesti miehen käytöstä aiemmin. Lue vaikka jotain lähdekirjallisuutta aiheesta. Vauvahan nyt kuitenkin tulee joten sikäli minkäs sille enää voi, mutta tulevaisuudessa jos eroat niin kiinnitä huomiota noihin merkkeihin.

Oikeastaan kiinnostaisi kuulla näitä piirteitä ap:n miehessä jottei itse haksahtaisi samanlaiseen nalkkiin. 

Mutta älä sure ap, sulla on kyllä pakotie. Tuollaisen miehen kanssa ei tarvitse olla. Jos eroat, niin tee selväksi hänelle mitä ajattelet hänen paskamaisesta vastuuttomuudestaan.

Mitä muuten jos näyttäisit tämän ketjun hänelle? Joku kieltoreaktio sieltäkin varmaan tulisi ja haukut sinun päällesi mutta kaikkea voisi yrittää kunnet heität lopullisesti pyyhkeen kehään. Mutta jos heität, niin minä ainakin ymmärrän. Kuka tuollaista jaksaa. Äitiys on rankkaa, niin on isyyskin. Sitä varten yleensä pariskunnat jakaa yhdessä sen vastuun että molemmilla on helpompaa. Mutta tässä mies vaan pakenee.

Munkaan mies ei näissä ollut mukana, mutta on tosi aktiivisesti mukana lasten elämässä, hoitaa yksin esim. kaikki kouluun lähettämiset ja tarhaan kuskaukset. Nämä ovat kuitenkin vaan yksittäisiä tilaisuuksia eivätkä kerro oikeasta isyydestä mitään. Nykyinen trendi on vaan se, että isän on osallistuttava esim. synnytyksiin. Jos ei osallistu, on huono isä. Yhtään tekosyytä ei ole sille, että voisi olla pois synnytyksestä.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:46"]

Isyysvapaan pitäminen nyt riippuu ihan työpaikasta, samoin perhevalmennuksiin osallistuminen jos ne on työaikana. Ja kaikki miehet eivät välttämättä edes halua nähdä synnytystä, joitakin heikottaa jo pelkkä verikoekin.

[/quote]

Harva äitikään HALUAA synnyttää, moni varmasti olisi mielellään raskaana ja saisi sitten sen lapsen mutta jättäisi synnytyksen pois välistä. Se kun nyt vaan ei ole mahdollista. Synnytys kuuluu siihen lasten hankintaan ihan siinä missä seksi ja lasten kasvatuskin. Nykyaikana kun sukupuoliroolit ovat menettäneet asemansa niin kaikki kuuluu molemmille. Jos isä on halunnut harrastaa seksiä vaimonsa kanssa ja saattaa hänet raskaaksi niin sitten pitää kyllä olla myös tukemassa synnytyksessä, mikäli äiti näin haluaa. Jos käy heikottaa niin paljon ettei yksinkertaisesti pysty olemaan huoneessa niin sitten poistuu. Mutta lähtökohtana ei saa olla ettei isä suostu tulemaan. Ei äitikään voi sanoa ettei suostu synnyttämään. Kädestä kiinni pitäminen nyt kuitenkin on aika pientä verrattuna siihen mitä äiti joutuu synnytyksessä tekemään.

Se on syy ettei ehdi mitään ja jaksa. Ymmärrän häntä vaikka se ei ole Sinua kohtaan oikein.Kaikki miehet eivät jaksa ja ymmärrä asioita tai eivät jaksa ymmärtää.
Miehet tarvitsevat ehkä hiukka enemmän omaa aikaa. Joo ei reilua.

No tää ei ole ollenkaan sama asia, mutta tosiaan miehille se vauvan odotusaika on aika epäkonkreettinen asia, ihan koska siinä vaiheessa miehen elämään ei tule kuin senverran muutosta että näkee naisen muodon muuttuvan. Tietysti hyvin asiaan suhtautuva mies tukee naista ja käy valmennuksissa ym. ja osoittaa jotain kiinnostusta tulevaan elämäntilanteeseen. Mutta munkin mies letkautti tätä kolmiviikkoista vauvaa katselemaan tulleille, että "on ulkoistanut vauvanhoidon mulle".

Meillä on kyllä vajaa kaksivuotiaskin, jonka hoitoon mies on tänä vuonna panostanut ajoittain jopa enemmän kuin minä, ja oli mm. koko kesän käyt. yh kun sain vakavan sairauden ja olin sairaalassa. Mutta silti, vanhemmuuteen kasvu on miehelle hitaampi, ja toisen pikkuvauvan kanssa on sama ulkoistamismeininki siis kuin ekan, onhan se mun kanssa tissisymbioosissa. Nyt vaan mies hoitaa rakasta esikoistyttöään paljon, käy leikkipuistossa, hoitaa ruokailuja ja nukuttamiset/yöheräilyt. Olin kyllä aika kitkerä ekan kanssa kun mies tuli ja meni vapaammin, ja mulla oli äidiksiopettelu kuumimmillaan...

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 12:06"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:51"]

Yli 20- vuotta sitten äidiksi tulleena vähän hymyilyttää lukea tälläisiä keskusteluja. Milloin vanhemmudesta on tullut tälläinen pääuskonto, että isän pitää lasta ja äitiä palvoa lähes päivätyönä(ja äidin lasta). Nainen seisoo piiska kädessä miehen seläntakana piiska kourassa sen sijaan, että seistään rintarinnan ja saadaan tukea toistemme vahvuuksista. Mitäköhän ennen osattiin paremmin, kun avioliitot kesti ja nyt ne haloaa jo ennen lasten syntymään.

[/quote]

Sitä rinnalla kulkemistahan minäkin kaipaisin. Mutta mies elää omaa elämäänsä, minä omaani. Me vaan nukumme samassa osoitteessa.

[/quote]

Oletko antanut miehelle mahdollisuuden tulla rinnalle puhumalla ja kuuntelemalla mistä miehen käytös mahdollisesti johtuu. Jyräät täälläkin aika voimakaasti miestäsi vastaan antamatta edes mahdollisuutta erilaiselle mielipiteelle. On muutakin kuin vain se oman pään pyhä totuutesi. Pelkän yhden osapuolen syyllistäminen sijaan pitäisi kuintenkin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.

[/quote]

Olen monet monet kerrat pyytänyt, että asiasta keskusteltaisiin. Olen pyytänyt, että vietettäisiin edes yhdesssä aikaa, ilman, että puhutaan vauvasta, jos se ahdistaa. Mutta miestä ei kuulemma ahdista, ei ole trve puhua eikä halua viettää kanssani aikaa, ennen kuin muutun.

Se, miten minun pitäisi muuttua on se, että mun pitäisi olla paremmassa ammatissa. Työni ja palkkani ei kelpaa miehelle, pitäisi olla parempaa. Miestä myös jurppii, että kun hän jättää illalla oluttölkin tai viinipullon pöydälle, niin minä en korjaa niitä. Tai etten pese hänen vaatteitaan. Ja sitten kun pesen, ne on väärin pesty ja siitäkin tulee huutoa. Mies valittaa, etten silitä hänen paitojaan. Kun silitän, niin väärin silitetty. Miestä harmittaa, etten enää anna autoani hänen käyttöönsä hänen iltamenoihinsa. Syy tähän on se, että viimeksi, kun mies ajoi autollani, niin meniköhän lähdöstä 15 min, kun minulle soitti poliisi, että onko tällä miehellä lupa ajaa autoanne ja että hän on ohittanut autollanne vaarallisesti toisen auton risteysalueella ja ajanut kolarin. Kun mies sitten seuraavan kerran ajoi autoani, niin olin itse kyydissä, pääkallokeli, mies ajoi 80 km/h kun nopeusrajoitus oli 50 km/h, vaikka pyysin ajamaan hitaampaa ja auto suistui tieltä.

Että tällaiset asiat ne miestä hiertää ja kun yritän puhua lapsesta tai parisuhteesta, niin mies kääntää asiat tähän. Kun hän ei mun autollakaan (jonka olen ostanut ja itse maksanut ennen suhdettamme) saa ajaa.

Niin, miestä hiertää myös se, etten suostunut ostamaan pihallemme 3000-5000 euron suihkulähdettä ja nyt piha on "kesken".

Surullinen tilanne, ap. Itse koittaisin varmaan saada miestä pariterapiaan tai vastaavaan mukaan tai vielä uudestaan edes sinne neuvolaan. Ja koittaisin varmistaa mahdollisimman hyvän muun tukiverkoston sinulle ja vauvallesi. Et ole vastuussa miehen käytöksestä ja sinulla on piakkoin huolehdittavana lapsesi. Hänestä saat paljon iloa myös suuren vastuun lisäksi. Tarvitset varmasti apua lapsen huoltamiseen ja kasvatukseen. Neuvolasta voi sitä kysellä ja kannattaa tutustua myös MLL:n palveluihin. Valmistautua huolehtimaan lapsesta joka tapauksessa, olitpa parisuhteessa lapsen biologisen isän kanssa tai et. Kuulostaa siltä, että jotenkin hän nyt kipuilee ja väistelee isäksi tulemista. Toivottavasti ymmärtää (mieluummin ennemmin kuin myöhemmin), mitä on menettämässä. Lapsellista käytöstä mieheltäsi, ei sitä arvostaa oikein voi. Lapsellesi olisi tietysti hyvä, jos petraisi myöhemmin. Tuntuu varmasti kauhealta nyt tuo tilanne, mutta koita katsoa eteenpäin ja elää omaa elämääsi, kuten miehesikin tekee. Hanki itsellesi mahdollisimman paljon tukea, läheisiltä ja ulkopuolisilta terveydenhuollosta. Muista myös päivystävät kriisipuhelinnumerot ja MLL:n neuvontapuhelin. Selviät kyllä! Keskitä voimavarojasi avun ja tuen hankkimiseen itsellesi ja miehellesikin, jos tämä on vastaanottavainen (ketäänhän ei voi huolehtivaksi isäksi ja puolisoksi pakottaa), nyt, kun niitä on jäljellä riittävästi! Myötätuntoni on puolellasi! Pidä hyvä huoli itsestäsi, vaikka miehesi ei huolehtisikaan.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 12:09"]

Mitä hävittävää sinulla on, jos annat miehelle edes mahdollisuuden. Oletko miehellesi puhunut, että tästä syystä mietit eroa. Eikö olisi ihan reilua lyödä kortit avoimesti pöytään ja ottaa sitä todellista vastuuta, eikä puukottaa miestä selkään, jossain netin keskustelupalstalla.

[/quote]

Erosta alkoi ensin puhumaan mies itse. Kun olin 2. kuulla raskaana. Silloin olin kauhuissani asiasta. Nyt ero alkaa minustakin tuntua järkevältä ratkaisulta. Olen sanonut ihan suoraan, etten jaksa enää ja että ero taitaa olla ainoa ratkaisu tilanteeseemme.

Toisaalta, sehän on mennyt niin vuosituhansia, että isät osallistuu lapsen hoitoon sen verran että siittävät sen ja elättävät naisen ja pesueen. Että jos ei oma lapsi nappaa tuon enempää, niin niin kauan kun mies tuo rahaa kotiin, asia on ok. 

Naiset on enemmän laumaeläimiä kuin miehet, just siksi että voivat saada toisiltaan tukea ja apua lastenhoidossa kun miehet metsästää itekseen maailmalla.

Isyysvapaat ym. on ihan uusinta poikkeavaa muotia siihen, miten elämä on mennyt nämä viimeiset vuosituhannet. Eikä miehet vain yksinkertaisesti tajua samalla tavalla. Ne ei tajua lapsen olemassaoloa ennenkuin se on sylissä konkreettisesti, vaikka miten tuntuis vauvan potkiminen vatsan läpi. Ei niillä oo hoivaviettiä samalla tavalla kuin naisella. Naisella tulee luonnostaan se että osaa tulkita lapsen itkusta, mitä pieni on vailla. Monet miehet ei osaa olla lapsen kanssa mitenkään ennenkuin lapsi on oppinut puhumaan ja osaa perustoiminnot itse.

Terveisin tuleva yksinhuoltaja joka ois iloinen ees siitä että ois mies tuomassa rahaa perheelleen.

Ja täällä ollaan taas niin vitun viisaita. Miten nuo aloituksessa mainitut asiat liittyvät siihen minkälainen isä on? Nuohan ovat vain naisen intressejä.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:51"]

Yli 20- vuotta sitten äidiksi tulleena vähän hymyilyttää lukea tälläisiä keskusteluja. Milloin vanhemmudesta on tullut tälläinen pääuskonto, että isän pitää lasta ja äitiä palvoa lähes päivätyönä(ja äidin lasta). Nainen seisoo piiska kädessä miehen seläntakana piiska kourassa sen sijaan, että seistään rintarinnan ja saadaan tukea toistemme vahvuuksista. Mitäköhän ennen osattiin paremmin, kun avioliitot kesti ja nyt ne haloaa jo ennen lasten syntymään.

[/quote]

Hymyile pois, minäkin hymyilen, kun mulla on mies, joka kokee lapsenhoidon omaksi velvollisuudekseen siinä missä minäkin. Jos nyt yhdessä niitä lapsia halutaan, niin yhdessä ne voi sitten hoitaakin. En käsitä, miksi mun pitäisi ottaa yksin vastuu lapsista, kun meitä on kaksi aikuista vanhempaa. Ja todellakin olen tarvinnut todella paljon miehen tukea ensimmäisen, hyvin vaikean synnytyksen jälkeen ja toisen raskauden aikana, jolloin olin huonossa kunnossa lähes sen koko 9 kk. 

[/quote]

Miten tämä nyt tähän meni. :D Isä oli kyllä lasten arjessa ihan täysillä mukana ja edelleenkin tuki ja turva, vaikka lapset ovat jo omillaan. En minä koskaan määritellyt millaista sen isyyden tulisi olla vaan se tuli isältä ihan luonnostaa omista vahvuuksista, mutta eikö niin sanota, että äidiltä lapsi oppii hymyilemisen taidon ja isä kehoitaa lasta kasvamaan. Jokin idea siinä on, että lapsen ensinmäinen hoivaaja on äiti ja siinä, että isän- ja äidinvaistot ovat erilaisia.

Nykyäidit vaan taitavat olla niin pirun itsekäitä, että kiukuttelevat kuin pikkulapset joilta on viety kaikki lelut ja karkit, jos kaikki ei mene niin kuin he suunnitettelevat.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 12:21"]

Surullinen tilanne, ap. Itse koittaisin varmaan saada miestä pariterapiaan tai vastaavaan mukaan tai vielä uudestaan edes sinne neuvolaan. Ja koittaisin varmistaa mahdollisimman hyvän muun tukiverkoston sinulle ja vauvallesi. Et ole vastuussa miehen käytöksestä ja sinulla on piakkoin huolehdittavana lapsesi. Hänestä saat paljon iloa myös suuren vastuun lisäksi. Tarvitset varmasti apua lapsen huoltamiseen ja kasvatukseen. Neuvolasta voi sitä kysellä ja kannattaa tutustua myös MLL:n palveluihin. Valmistautua huolehtimaan lapsesta joka tapauksessa, olitpa parisuhteessa lapsen biologisen isän kanssa tai et. Kuulostaa siltä, että jotenkin hän nyt kipuilee ja väistelee isäksi tulemista. Toivottavasti ymmärtää (mieluummin ennemmin kuin myöhemmin), mitä on menettämässä. Lapsellista käytöstä mieheltäsi, ei sitä arvostaa oikein voi. Lapsellesi olisi tietysti hyvä, jos petraisi myöhemmin. Tuntuu varmasti kauhealta nyt tuo tilanne, mutta koita katsoa eteenpäin ja elää omaa elämääsi, kuten miehesikin tekee. Hanki itsellesi mahdollisimman paljon tukea, läheisiltä ja ulkopuolisilta terveydenhuollosta. Muista myös päivystävät kriisipuhelinnumerot ja MLL:n neuvontapuhelin. Selviät kyllä! Keskitä voimavarojasi avun ja tuen hankkimiseen itsellesi ja miehellesikin, jos tämä on vastaanottavainen (ketäänhän ei voi huolehtivaksi isäksi ja puolisoksi pakottaa), nyt, kun niitä on jäljellä riittävästi! Myötätuntoni on puolellasi! Pidä hyvä huoli itsestäsi, vaikka miehesi ei huolehtisikaan.

[/quote]

Olen puhunut asiasta neuvolassa. Kunnassamme on itseasiassa kuulemma aika hyvät käytännön tukimahdollisuudet, jos jää vauvan kanssa yksin. Tulevat jopa ulkoiluttamaan vauvaa tms, jos äiti ei saa muuten nukuttua. Minulla asuu myös suku ja ystävät lähellä, olen heille avoimesti puhunut tilanteesta. Saan tukea myös miehen suvulta, ihan käytännössä ovat luvanneet apua.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 12:06"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:51"]

Yli 20- vuotta sitten äidiksi tulleena vähän hymyilyttää lukea tälläisiä keskusteluja. Milloin vanhemmudesta on tullut tälläinen pääuskonto, että isän pitää lasta ja äitiä palvoa lähes päivätyönä(ja äidin lasta). Nainen seisoo piiska kädessä miehen seläntakana piiska kourassa sen sijaan, että seistään rintarinnan ja saadaan tukea toistemme vahvuuksista. Mitäköhän ennen osattiin paremmin, kun avioliitot kesti ja nyt ne haloaa jo ennen lasten syntymään.

[/quote]

Sitä rinnalla kulkemistahan minäkin kaipaisin. Mutta mies elää omaa elämäänsä, minä omaani. Me vaan nukumme samassa osoitteessa.

[/quote]

Oletko antanut miehelle mahdollisuuden tulla rinnalle puhumalla ja kuuntelemalla mistä miehen käytös mahdollisesti johtuu. Jyräät täälläkin aika voimakaasti miestäsi vastaan antamatta edes mahdollisuutta erilaiselle mielipiteelle. On muutakin kuin vain se oman pään pyhä totuutesi. Pelkän yhden osapuolen syyllistäminen sijaan pitäisi kuintenkin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.

[/quote]

Olen monet monet kerrat pyytänyt, että asiasta keskusteltaisiin. Olen pyytänyt, että vietettäisiin edes yhdesssä aikaa, ilman, että puhutaan vauvasta, jos se ahdistaa. Mutta miestä ei kuulemma ahdista, ei ole trve puhua eikä halua viettää kanssani aikaa, ennen kuin muutun.

Se, miten minun pitäisi muuttua on se, että mun pitäisi olla paremmassa ammatissa. Työni ja palkkani ei kelpaa miehelle, pitäisi olla parempaa. Miestä myös jurppii, että kun hän jättää illalla oluttölkin tai viinipullon pöydälle, niin minä en korjaa niitä. Tai etten pese hänen vaatteitaan. Ja sitten kun pesen, ne on väärin pesty ja siitäkin tulee huutoa. Mies valittaa, etten silitä hänen paitojaan. Kun silitän, niin väärin silitetty. Miestä harmittaa, etten enää anna autoani hänen käyttöönsä hänen iltamenoihinsa. Syy tähän on se, että viimeksi, kun mies ajoi autollani, niin meniköhän lähdöstä 15 min, kun minulle soitti poliisi, että onko tällä miehellä lupa ajaa autoanne ja että hän on ohittanut autollanne vaarallisesti toisen auton risteysalueella ja ajanut kolarin. Kun mies sitten seuraavan kerran ajoi autoani, niin olin itse kyydissä, pääkallokeli, mies ajoi 80 km/h kun nopeusrajoitus oli 50 km/h, vaikka pyysin ajamaan hitaampaa ja auto suistui tieltä.

Että tällaiset asiat ne miestä hiertää ja kun yritän puhua lapsesta tai parisuhteesta, niin mies kääntää asiat tähän. Kun hän ei mun autollakaan (jonka olen ostanut ja itse maksanut ennen suhdettamme) saa ajaa.

Niin, miestä hiertää myös se, etten suostunut ostamaan pihallemme 3000-5000 euron suihkulähdettä ja nyt piha on "kesken".

[/quote]

Ja silti teit hänen kanssaan lapsen. Tuskin tämä kaikki raskauden aikana on tapahtunut. Oleppa nyt vastuusi kantava aikuinen, joka on tehnyt omat arvionsa, päätöskensä ja valintasi. Huvittavaa jälleen kerran, että omassa elämänkerrassa kirjoitetaan itsestään se sankari ja muista syypää kaikkiin ongelmiin.