Mitä teille petetyille kuuluu?

Nyt oikeesti.

Joka päivä joku petetty kysyy täällä neuvoa ja tätä on jatkunut vuosia.

Nyt yht´äkkiä ei löydy ketään vastaamaan.

Mä jatkoin yhdessä pettäjän kanssa. Kaksi vuotta mennyt sen jälkeen. Olen vieläkin paskana. Pidän itseäni rumana ja kaikkia muita naisia uhkana. Lasten takia tässä olen, eikä meillä riidella yms, vaan on ihan oikeasti seesteistä perhe-elämää. Mä vaan olen niin pahasti hajonnut sisältä, että tää on vaan yhtä taistelua.

No mitäs tässä. Yh arkea neljän lapsen kanssa. Mies tapaa vain sovittuiona aikoina lapsiaan. Maksaa elarit. Ei muuta. Varmaan se paneskelee niitä nuoria tyttöjä edeööeenkim vapaa viikonloppuisin. Minä en uutta miestä vaivoikseni kaipaa.

Minä olen puolentoista vuoden jälkeen ihan ok, joskus jopa onnellinen. En ole etsinyt enkä löytänyt uutta miestä, olen vielä vähän rikki. Exä erosi heilastaan, ollaan nykyisin hyvissä väleissä, soitellaan tai nähdään viikoittain. Huonosti menee hänellä.
Tein eron jälkeen liikaa töitä, ja nyt yritän hölläillä.,En jaksa enää jatella koko eroa, vanhoja kivoja juttuja kylläkin.
Ja ei, en ota miestä takaisin, eikä sellaisesta ole ollut hänen kanssaan mitään puhetta. On kuin veli minulle. Oltiin yli 10 vuotta yhdessä.

Huonosti. Exä juuri tänään soitti ja haukkui minut aivan paskaksi ja olen vaan itkenyt. Erosta on noin kaksi vuotta mutta se ei näköjään lopeta ennenkuin olen rekan keulassa.

Mies petti 12 vuotta sitten, kännipano tunnusti itse - ei olisi varmaankaan muuten jäänyt kiinni. Katui tekoaan, pyysi "miljoonia" kertoja anteeksi ja vannoi ettei koskaan tapahdu toiste.  Emme eronneet. Pettämisen jälkeinen vuosi oli vaikea, mutta halusin kuitenkin jatkaa ja yrittää. Käsittelimme asiaa alussa lähes päivittäin, eikä mies koskaan kieltäytynyt puhumasta asiasta.  Pikkuhiljaa luottamus mieheen kasvoi. Menimme naimisiin, saimme lapsen. Tyttäremme on nyt 7 vuotta, elämä on kunnossa ja olemme onnellisia. Luotan mieheeni nykyään 100%, eikä hän ole koskaan antanut syytä olla luottamatta. Näinkin voi siis käydä, mutta paljon työtä ja tahtoa se vaatii. Ihmisiä me vaan ollaan, kaikki tekevät virheitä joskus. Omassa tapauksessani en halunnut menettää miestäni hänen tekemänsä virheen vuoksi, mutta ymmärrän kyllä hyvin heitäkin, jotka eivät pysty jatkamaan parisuhdetta vastaavassa tilanteessa. 

up