Uusperheen rahat, tulo-erot?

joissa rahat ovat yhteisiä, ovat sopuisampia kuin ne joissa on tarkasti eri rahat. Tuttavapiirissä on monenlaista perheviritystä ja raha näyttää olevat tosi helppo riidan aihe.



Meillä rahat ovat yhteisiä. Sen verran on eritelty että mitä laskuja kumpikin maksaa, kun eri tilit meillä kumminkin on. Mutta jos minulla on ollut huonosti töitä, niin mies kyllä hoitaa laskuni



Meillä on yhteensä viisi lasta. Kanssamme asuu minun kuopukseni, esikoinen on kirjoilla meillä, mutta käy koulua sisäoppilaitoksessa, joten häntä ei paljon näy. Miehen lapsista kaksi on jo omillaan ja nuorimmainen, abiturientti, asuu äidillään. Yhteisiä meillä ei ole.



Minä yleensä ostan omalta tililtäni tyttärelleni vaattet yms. Mutta jos rahaa ei mulla ole ja jokin vaate on pakko saada, mies antaa rahan. Kesällä kun miehen keskimmäinen osti asunnon, niin minä ostin tuparilahjan, kaasugrillin. Ei meillä kyllä mitään kirjaa pidetä siitä mitä kumpikin ostaa. Viimeksi eilen mies antoi rahat minulle kun tarvitsin syystakin.



Meillä oli häät talvella ja en enää edes muista mitä kumpikin maksoi. Samasta kasasta kun ne tavallaan otetaan.



Miehelläni on isommat tulot kuin minulla, joten toki hän maksaa enemmän kuin minä, mutta me on sovittu että olemme vain yksi yksikkö, jossa ei ole eri osastoja. On siis vain yksi budjettikin.

Rahamme ovat yhteisiä, riippumatta siitä kumpi tienaa enemmän. Johan tässä sais palkata kirjanpitäjän jos pitäis alkaa joka penniä erittelemään...

Meillä on miehen kanssa yhteiset rahat. Se, jolla on rahaa, maksaa. Meillä molemmilla on poika edellisestä liitosta ja yksi yhteinen poika. Kaikista lapsista lapsilisä tulee minun tilille, siis myös miehen lapsesta. Käytäntö on osoittanut, että minä hoidan lasten vaatehankinnat. Jotain ostaa poikani isä, miehen pojalle äiti maksaa isommista hankinnoista puolet. Laskut, ruoat yms. maksaa se, joka käy kaupassa jne. Jos ei itsellä ole rahaa, toinen antaa. Meillä siis ei ole mitenkään isot tuloerot. Alussa tuntui vaikealta, kun minä maksan vuokran ja siihen hupenee iso osa tuloistani, mutta siihenkin on tottunut. Mies kun sitten vastaavasti maksaa suurimman osan ruoasta. Ja kun lähdin ostamaan omalle pojalleni vaatteita, mies antoi rahat, kun itselläni ei juuri sillä hetkellä ollut. Tuntuu hyvältä, kun homma toimii näin :)

meilläkin alkuun oltiin vähän ihmeissään asian suhteen, mutta nyt kun nykyinen mieheni jokatapuksessa opiskelee makselen minä lähes kaiken kotihoidon tuesta jne. mutta ollaan asiasta puhuttu ja aikaisemmin mies osallistui myös minun ed.avioliitosta olevien lasten menoihin, vaikka lapsilisät tulee minulle ja elatusapua saan jonkin verran. Alkuun yritettiin jakaa kaikki puoliksi, mutta tällä hetkellä se on mielestäni täysin väärin miestäni kohtaan, jos panisin hänet maksamaan puolet kaikista menoista. Hänelle ei jäisi yhtään rahaa itselleen mihinkään omiin juttuihin. töissä hän ei yhteisestä sopimuksesta käy (jää aikaa perheelle) ja lainaa ei ole halunnut ottaa en minäkään ole toivonut hänen niin tekevän, koska koen että sitä maksellaan sitten yhdessä myöhemmin pois. Valmistuttuaan mies osallistuu tulojensa mukaan jne.



Aikaa rahojen jakoon ja yhdessä käyttämiseen voi mennä ja alkuun se voi tuntua miehestä ikävältä, mutta keskustele asiasta ja tuo esiin oma kantasi ja omat perustelusi niin ehkä mies pikku hiljaa ymmärtää ettet yritä vain hyötyä miehestäsi vaan että se on molempien etu.



murmeliitta

Käytännössä mä (kotiäitinä nyt) ostan lasten vaatteet ym tavarat, turvaistuimet ym isommat hankinnat valitaan yhdessä ja se maksaa jolla on rahaa tilillä. Mä teen yleensä ruokahankinnat, mies maksaa autojen ja asumisen kulut.



En tulisi toimeen vain omilla tuloillani, jos joutuisin maksamaan yksin omien lasteni menot. Jos asuisin yksin, saisi tukia.



Mun mielestä perhe on yhteinen yritys, oli lapset yhteisiä tai ei.

että useammat tietämäni perheet joissa molemmilla on " omat rahat" , eivät ole uusperheitä.



Tuntuu oudolta kuunnella miten äiti ei kehtaa " lainata" mieheltään rahaa yhteisen lapsen hankintoihin, vaikka mies töissä ja äiti hoitovapaalla.



Sama juttu jos perheessä on vain yksi auto. Mies pitää autoa päivän työpaikan parkkipaikalla ja äiti kulkee julkisilla lasten kanssa... kätevää!

Meillä ei ole kovinkaan paljon tuloeroja, miehellä ei lapsia, minulla yksi, josta tietty saan sitten lapsilisän ja elatusmaksut. Koko rahatalouden lähtökohta on että perhe on yhteisyritys. Koko perheen rahat on meillä yhteiset ja niillä ostetaan sitä mitä yhdessä sovitaan. Tietty ei mies soita kaupasta, että saanko ostaa kinkkua, vaikka ostoslistassa lukee makkaraa... vaan kaikista isommista menoeristä sovitaan yhdessä. Lisäksi joka kuu laitetaan molemmille " omaa rahaa" vähän, jonka kuluttamisesta ei ole toiselle tilivelvollinen. Tämä on ihan kätevää, niin toinen ei pääse sitten tuntemaan sellaista fiilistä, että en olisi saanut yhteisistä rahoista ostaa vaikka viittä kimallehuulipunaa tai mies ei olisi saanut ostaa lekettä x. Eipä silti, meillä taitaa mennä omat rahatkin aika samantapaisiin juttuihin, kuten kameraan. Mutta tärkeää on tuo fiilis, ettei kaikille jutuille tarvita toisen hyväksyntää.



Meillä on menneisyydessä aika eri määrä omaisuutta ja jotta toisen omaisuus ei siirtyisi toiselle aikojen saatossa, niin ollaan tehty niin, että omistamme esimerkiksi asunnon puoliksi, mutta toisella on enemmän velkaa kuin toisella, mutta molempien lainanlyhennys on samansuuruinen, jolloin tuo menneisyyden omaisuusero tulee tavallaan otettua huomioon - enemmän omaisuutta omistaneen lainahan lyhenee nopeammin, mutta toisaalta tässä perheyrityksessä molempien kustannukset asumisesta ovat samat.



Naimisissa ollessa puolisoilla on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus, joten siinä mielessä on aika vaikea kuvitella teidän tilannetta jatkossa noin erillisillä rahoilla. Entä jos teille tulee yhteinen lapsi ja olet hoitovapaalla ja hoitorahoista yrität sitten kustantaa kaikesta yhteisestä puolet ja lisäksi vielä edellisen suhteen lapsista kaiken?



Tärkeää on se, että saatte puhutuksi asiat yhdessä ja olette niihin molemmat valmiita sitoutumaan. Muuten tiedossa on jatkuva riidan aihe ja raha on yksi kolmesta pariskuntien yleisimmästä riidan aiheesta (alkoholi ja ajan käyttö kuulema toiset).

En osaisi edes kuvitella, että mieheni ei esim. ostaisi vaatteita edellisessä elämässäni alkunsa saaneelle tyttärelleni. Esikoisellamme on siis eri perimä kuin kahdella nuoremmalla.



Meille on itsestään selvää, että perheemme on kolmilapsinen ja me molemmat vanhemmat osallistumme kaikkien lasten elatukseen. Samoin rahat ovat yhteisiä, vaikka meillä molemmilla on omat tilit. Se maksaa, kenellä rahaa on ja antaa ( ei lainaa) rahaa myös sille, jolla tili on tyhjän puoleinen.



En menisi naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ymmärtäisi, että perhe on yritys, jossa kaikki tulot ja menot jaetaan tasapuolisesti osakkaiden kesken.



Yhdyn aiemmin kirjoittaneisiin, joiden mielestä teidän kannattaisi puhua raha-asiat selviksi ennen tahdon -sanomista. Pahimmassa tilanteessa sinä tulevaisuudessa hoidat yksi vanhempien lastesi ja omat menosi sekä puolet yhteisten lasten menoista ja mies hummaa paremmilla tuloillaan milloin missäkin. Ainakin itse tulisin todella katkeraksi, varsinkin, jos puoliso ei hoitaisi vähintään puolia kotitöistä. Kokisin, että olen palkaton kotiapulainen ja fyysisten tarpeiden täyttäjä.

Ihan ensimmäisenä herää kysymys että ettehän vain pidä kiirettä naimisiinmenoa ajatellen? Viestistäsi välittyy kuva että olette juuri tavanneet ja jo nyt astelemassa alttarille.

Ja pitäisikö ylipäätänstä raha-asioista keskustella suhteen alussa, varsinkin kun kyseessä on uusperhe.



Itse aikoinani olen suht samassa tilanteessa kanssasi eli lapset olivat pieniä ja opiskelin. Tapasin mieheni ja hänen tulot olivat monenkertaiset omiini verrattuna. Mutta hänpä halusi kantaa vastuun sekä minusta että lapsista ja osallistuimme kaikkiin kustannuksiin tulojen suhteen mukaan.



Mutta suosittelen lämpöisesti näistä asioista pikaista keskustelua miehen kanssa.

Ja oikeasti, jos rahaa ei ole, niin onko he hääpäivän alusvaatteet se ihan kaikista tärkein juttu. Kivahan se toki on mutta...

Olet oikeassa siinä etteivät ne uudet tamineet todellakaan ole se juhlapäivän tärkein asia! Ehkä halusin enemmänkin herättää keskustelua yleensäkin miten uusperheet toimineet raha-asioissa, kun ei siitä itsellä kokemusta ole. Ja olemme kyllä olleet jo jonkin aikaa yhdessä ettei tässä kiireestä ole kyse. Olemme kyllä ¿suuremmissa¿ asioissa (esim asuminen tulevaisuudessa jne.) keskustelleet rahojen jaostakin mutta ehkä juuri ihan tavallisissa pienemmissä asioissa on vielä hiukan ¿hakusessa¿ miten olisi järkevä toimia. Eläminen tähän mennessä on kyllä jaettu puoliksi, joka tarkoittaa minun kannalta sitä ettei ¿ylimääräisiin¿ asioihin ole minulla varaa, toisella puoliskolla kylläkin.

Meillä on miehen kaksi lasta, 8 ja 6 vuotiaat tytöt jotka asuvat luonamme, yhteinen 2- vuotias lapsi ja toinen yhteinen tulossa. Pääsääntönä on, että mieheni hoitaa kaikki tyttöjen vaate- ym hankinnat. Minä siis kyllä voin niitä hakea kaupasta, mutta mieheni maksaa. Minä taas maksan suurimmaksi osaksi kaikki yhteisen lapsemme ja tulevan vauvan vaatehankinnat. Kaikki kalliimmat hankinnat tenaville, kuten luistimet, polkupyörät, jne jne hoitaa mieheni. Olen itse hoitovapaalla ja jatkan sitä vielä täydet eteenpäin vauvankin kanssa, tästäkin syystä kalleimpien hankintojen osuus on automaattisesti mieheni pussista pois.

Meillä on kyllä se periaate, kun yhdessä asutaan, myös rahat ovat yhteisiä!!

Mies on ihan hyvätuloinen ja minä työtön.Huushollissa 3 lasta miehen ed liitosta ja minun tuontini on 2 koiraa.

Minä maksan laskuja mitä pystyn, ostelen lapsille vaatteita, ruokaa kaikille. Kun rahat loppuu, saan mieheltä jos tarvitsen.Jos koirat tarttee eläinlääkäriä ja mulla ei oo rahaa, kyllä mies maksaa!

Ei oo ollu mitään ongelmia. Tiedän suhteita missä kaikki pitää maksaa puoliksi ja toinen ei osallistu puolison lasten kustannuksiin, ei tunnu toimivan. Jatkuvia riitoja rahasta.

Mun mielestä, jos rupeat suhteeseen ihmisen kanssa jolla on lapsia ja muutatte yhteen, olet lain edessä myös elatusvelvollinen jollain tapaa näitä lapsia kohtaan. Minäkin saan liiton päivärahaan lapsikorotuksen vaikka ei omia olekkaan. Eihän yksinhuoltaja korotustakaan saa jos asuu avo/avioliitossa jonkun kanssa.

Siitä ei pitemmän päälle tule mitään. Ihan suoraan sanottuna, en vois kuvitella etten osallistuisi lasten elatukseen milläänlailla!! Se on ollut täysin omaa vapaa tahto lähteä tähän mukaan.

Ikinä en ole ajatellut että tuhlaisin omaa rahaa kun ostan lapsille vaatteita, päinvastoin, saan siitä iloa.