Nuorena ei tarvitse ottaa elämää millään tavalla vakavasti.

Kyllä nuortenkin on hyvä elää vastuullisesti, mutta silti voi kyllä pitää hauskaa. Ja mielummin elää vapaammin kuin hankkii liikaa vastuita liian varhain. En pidä APn neuvoja äidillisinä, ovat pikemminkin teiniäidin neuvoja.

Tosta neuvosta on kyllä äidillisyys kaukana.

Hieno neuvo tuleville ongelmanuorille :) itse suosittelen kuitenkin, että panostaisi edes kouluun. Se vaikuttaa loppuelämään. Myös hyvät ihmissuhteet ovat avuksi tukien elämän kolhuissa.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:34"]Äidillinen neuvo 18-25-vuotiaille: sekoilkaa ja rällätkää sydämenne kyllyydestä, älkää huolehtiko huomisesta. Olette täysi-ikäisiä ja vapaita tekemään mitä huvittaa. Miksi siis tuhlata aikaansa vakavaan parisuhteeseen tai aikuisista, syvällisistä asioista keskustelemiseen? Ei pidä sitoutua liian nuorena. 
[/quote]

Juuri näin!!! Perhettä ehtii leikkiä myöhemminkin! Elämää pitää kokeilla niin ei sitten perheellisenä tarvitse sekoilla ; )

Olen samaa mieltä, vaikka tuosta muotoilusta voi saada väärän kuvan. Miksi kukaan haluaa elää keski-ikäisen oravanpyörämäistä elämää parikymppisenä, sitä minä en ymmärrä. Tietysti kannattaa tavoitella esimerkiksi hyvää ammattia tai muuta, mutta on helppo olla muutakin elämää opiskelujen ohella kuin sauvakävely pari kertaa viikossa ja YLE Teeman katsominen miehen kainalossa.

Sain lapset 21 ja 25v ja oli muuten aivan paras päätös koskaan. Ehdin kyllä rellestää kiitettävästi enkä nyt näe niin kovaa arvoa siinä, että sitä pitäisi joka viikonloppu tehdäkään. :D Voinhan minä nytkin silloin tällöin lähteä ulos ns rellestämään jos mieli tekee, en muuttunut tylsäksi keski-ikäiseksi enkä ymmärrä miksi keski-ikäisenkään pitäisi. ;) Jotkut ei osaa elää lasten kanssa joten ei ihme kun valloillaan on "elämä loppuu kun tulee lapsia" -itkut. Jotenkin surullista. :/

Minua ei ole ikinä kiinnostanut sekoilu ja suoraan sanottuna oma ikäryhmä vaikuttaa kovin opportunistiselta ja pinnalliselta. Ei kiitos.

Onneksi on kuitenkin löytynyt mies, jota ei myöskään kiinnosta holtiton rällääminen.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 19:01"]

Minua ei ole ikinä kiinnostanut sekoilu ja suoraan sanottuna oma ikäryhmä vaikuttaa kovin opportunistiselta ja pinnalliselta. Ei kiitos.

Onneksi on kuitenkin löytynyt mies, jota ei myöskään kiinnosta holtiton rällääminen.

[/quote]

Esimerkiksi maailmalla reissaaminen ei ole holtitonta rälläämistä. Tai eri tapahtumissa käynti. Ulkomailla opiskelu. Vaikeutuu, jos on lapsia.

Ok eli sinulla elämä loppui lapsiin? Muututteko te kuiviksi ja vanhoiksi kun tulette kolmekymppisiksi?! Onneksi oma äiti ei muuttunut tultuaan 35vuotiaana äidiksi enkä minä 22v äidiksi tultuani. ;) En oikein pidä neuvojasi hyvinä, sillä mieluummin keskityin hyvään koulutukseen ja yrityksen perustamiseen muutama vuosi tuosta, hauskaakin olen pitänyt, ihan perheellisenä voitko kuvitella. Muutimme ulkomaille ja matkustelemme perheenä juuri kuten haaveilimme. Pahoittelut, mutta todella elän sitä unelmaa jonka halusimme joten en voi olla samaa mieltä kanssasi. Ikävää jos kaikki hauskanpito loppui sinulla vanhemmuuteen, itse koen olevani jotenkin vapaampi ja onnellisempi. :)

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 19:03"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 19:01"]

Minua ei ole ikinä kiinnostanut sekoilu ja suoraan sanottuna oma ikäryhmä vaikuttaa kovin opportunistiselta ja pinnalliselta. Ei kiitos.

Onneksi on kuitenkin löytynyt mies, jota ei myöskään kiinnosta holtiton rällääminen.

[/quote]

Esimerkiksi maailmalla reissaaminen ei ole holtitonta rälläämistä. Tai eri tapahtumissa käynti. Ulkomailla opiskelu. Vaikeutuu, jos on lapsia.
[/quote] mä osaan käydä tapahtumissa nyt nelikymppisenäkin, on muuten rahaakin enempi. ;) vaan ei pieniä lapsia..

En pidä rälläämisestä. Oon yrittänyt opetella tykkäämään siitä, opiskelijana kun se tärkein verkostoituminen tapahtuu just niissä alkoholinhuuruisissa tapahtumissa. En oo oppinut tykkäämään.

Joku kysyi, miksi kukaan haluaisi elää keski-ikäisen elämää parikymppisenä. En osaa vastata sen kummemmin, kuin että mulle se YLE TEEMA:n katsominen miehen kainalossa on paljon houkuttelevampi ajatus kuin opiskelijaporukalla ryyppääminen. Toiset vaan tykkää olla kotona, mikä siinä sit on niin väärin?

Toki olen miettinyt, että jäänkö nyt jostain paitsi ja mitä jos sitten alan "elää nuoruuttani" nelikymppisenä.. Olen päätynyt siihen, että aivan sama. Tällä hetkellä haluan elää näin, katsotaan sitten mitä tulevaisuudessa tekee mieli ja miten sen mielihalun toteutuminen onnistuu vai onnistuuko lainkaan. Nyt kuitenkin voin elää kuten haluan, joten niin myös teen.

Mummoudutteko te muut yli 30v:t noin pahasti kun perhe tulee kuvioihin? En minä ainakaan mummoutunut! Typerä provo taas joltain epävarmalta mammalta. Joku pitää itseään liian vanhana ja pönkittää nuorempien kustannuksella, ihan selkeää ja älkää nuoremmat välittäkö näistä säälittävistä yrityksistä. :D