Lue keskustelun säännöt.
Kotona helpottaa ja taas alkaa se oravanpyörä ja kaiken maailman kissanristiäiset
02.10.2021 |
Puuh. Heti kun alkoi korona helpottaa, tuuppaa luuri viestiä, että koska nähdään, koska sopii, miltä teidän aikataulut näyttää, onko ensi kuunkin viikonloput jo täynnä, entä seuraavan??? Kaiken päälle olisi sitä ja tätä tuparia, synttäriä, valmistujaista, kaikki perinteiset tapaamiset koronan takia rästissä eri porukoiden kanssa, isoja juhlia kuten 90v. ja 50v., kummilasten synttäreitä, omien lasten kaverisynttäritkin pitäisi jaksaa ja ehtiä järjestää. Harrastusmenot päälle niin tuntuu ettei perheaikaa jää taas enää lainkaan. Voin kuvitella, että tästä alkaa taas kaikki päiväkodin, koulun, harrastusten joulujuhlat, oikein korkojen kera myös pyöriä. Läkähdyn.
En olisi ikinä uskonut, että jäisin kaipaamaan korona-aikana! Oli ihanaa kun kalenterissa oli väljyyttä ex tempore tekemisille. Jos oli kaunis ilma, lähdettiin ulkoilemaan. Nyt on ihan sama mikä ilma, taas istutaan kahvittelemassa milloin missäkin.
Ja ei auta sanoa ei. Siitä alkaa vaan ikuinen inttäminen, että jos nyt ei käy niin koska kävisi, ota kalenteri niin katsotaan milloin käy. Tekisi vain mieli huutaa, että en halua sopia mitään kuukauden saatika kahden päähän ja kahlita koko kalenteria täyteen sovittuja menoja. Haluaisin edes joskus elää hetkessä, se oli ihanaa!
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua helpotti kotona eilen. Sain Läkerol-pastilleista aivan hillittömän ripulikohtauksen.
Mua helpottaa kotona, kun maailma ahdistaa.
Minkä ikäinen olet,kun et voi suoraan kieltäytyä kutsut?Kenen elämää elät? Kuka sitä tahtipuikkoa heilutaa,kun tee mitä muut vaatii?Täälä haukut ihmisiä ,kun kutsuja saat. Mutta edssä päin nuoleskelet niiden peppua.Lirkutelet lärkytelet ilolla tullan.Tosi kaksinaamaista toimintaa!
Opettele sanomaan ei. Oikeasti. Ei ole mikään pakko sopia menoja jos et jaksa niitä. Eihän tuossa ole mitään järkeä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, kyllä itse koen, että aika usein on vaan purtava hammasta ja mentävä. Mistä ehdotatte karsittavaksi?
Kummilasten synttärit (6)? Kyllä nähdäkseni lapsille on tärkeää, että vieraita tulee. Omanikin toivovat kummeja kylään ja synttäreille. Täälläkin kilvan haukutaan surkeita kummeja, jotka eivät näe lasta... Nyt ohjeistetaan sanomaan ei? Älä sitten vedä hernettä nenään kun lastesi kummi ei jaksa tulla.
Isovanhempani 90v. juhlat? Tuskin montaa synttäriä enää tulossa. Mummille varmasti tärkeää, että koko suku ja lapset paikalla, etenkin kun korona-aikana on joutunut olemaan paljon yksin.
Siskoni 50v. juhlat?
Kaasoni rakennuttanut talon ja tuparit tulossa? En kehtaa jättää väliin ja ystävä on rakas.
Omien lasten synttärijuhlat (3)?
Omien lasten joulujuhlat, harrastusesitykset?
Miehen veljenlapsen nimiäiset?
Joulukuussa kummitytön lakkiaiset.
On mielestäni sellaisia tilaisuuksia mistä ei vain olla pois. Itse ainakin olisin tullut surulliseksi jos omien lasteni ristiäisistä esim. olisi läheiset olleet pois ilman varsinaista syytä.
Minä jättäisin ensiksi kummilasten synttärit väliin, jos ovat eri kaupungissa. En jaksaisi lähteä ajelemaan, lähettäisin muistamiset postissa. Seuraavana väliin jäisivät todennäköisesti tuparit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, sama juttu täälläkin. Oli ihanaa, kun koronan takia sai omaa aikaa ja rauhaa kaikilta. Ehti käpertyä lukemaan ja olla perheen kesken. Ihan todellista hermolepoa!
Nyt taas alkaa tuokin rumba, jo oli anoppi kärkkymässä synttäreilleen ja kaverit järkkäämässä illanistujaista. Nyt sitten pitää niinku nähdä. Ihan kuin korona ei enää tarttuisi?
Täytyy keksiä joku epämääräinen flunssa, ettei tarvitse mennä...
Vierailija kirjoitti:
Minua helpotti kotona eilen. Sain Läkerol-pastilleista aivan hillittömän ripulikohtauksen.
Ei sattunut olemaan läkerol YUP ja licorice? Mä sain tästä mausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos väittäisi tutuille olevansa koronadenialisti ja kieltäytyneensä rokotteesta? Jos osa jättäisi kutsumatta?
Joo, ei hyvä ajatus, mutta hieman houkuttava.
En muutenkaan paljoa käy kissanristiäisissä, mutta nyt kun niistä on päässyt eroon näin pitkäksi aikaa kokonaan, aion kieltäytyä jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi opin jo kauan ennen korona-aikaa, että mihinkään tilaisuuteen ei ole pakko mennä, jos ei aidosti halua. Helpottaa elämää kummasti, kun opettelee sanomaan "ei kiitos".
Voi jessus. Opettele kieltäytymään, ei tarvitse sanoa edes syytä. "Kiitos kutsusta, mutta en pääse osallistumaan", kutsujasta riippuen sitten muotoilet vähemmän muodolliseksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin no, kyllä itse koen, että aika usein on vaan purtava hammasta ja mentävä. Mistä ehdotatte karsittavaksi?
Kummilasten synttärit (6)? Kyllä nähdäkseni lapsille on tärkeää, että vieraita tulee. Omanikin toivovat kummeja kylään ja synttäreille. Täälläkin kilvan haukutaan surkeita kummeja, jotka eivät näe lasta... Nyt ohjeistetaan sanomaan ei? Älä sitten vedä hernettä nenään kun lastesi kummi ei jaksa tulla.
Isovanhempani 90v. juhlat? Tuskin montaa synttäriä enää tulossa. Mummille varmasti tärkeää, että koko suku ja lapset paikalla, etenkin kun korona-aikana on joutunut olemaan paljon yksin.
Siskoni 50v. juhlat?
Kaasoni rakennuttanut talon ja tuparit tulossa? En kehtaa jättää väliin ja ystävä on rakas.
Omien lasten synttärijuhlat (3)?
Omien lasten joulujuhlat, harrastusesitykset?
Miehen veljenlapsen nimiäiset?
Joulukuussa kummitytön lakkiaiset.
On mielestäni sellaisia tilaisuuksia mistä ei vain olla pois. Itse ainakin olisin tullut surulliseksi jos omien lasteni ristiäisistä esim. olisi läheiset olleet pois ilman varsinaista syytä.
Kaikkialta voi olla pois, jos ei huvita mennä. Parempi niillä juhlakaluillekin, että ihmiset ovat juhlissa omasta halustaan, ei velvollisuudentunnosta väkinäisesti "iloitsemassa".
Sama täällä. Siis JUURI tästä miehen kanssa puhuttiin. Heti alkoi kalenterit täyttyä kun rajoituksia höllättiin. Meillä ei edes ole lapsia ja silti joku kinumassa kaiken aikaa jonnekin. Ei se ein sanominen kovin helppoa ole ja sekin jo vituttaa ja syö energiaa, että jos meinaa kieltäytyä, pitää aina olla keksimässä jotain syytä. Pelkkä "ei" ei vain koskaan riitä.
Sinkkuna helppoa kun ei ole tuollaisia. Ei ole isoa sukua jossa vietettäisiin syntymäpäiviä, ei ole sisaruksia tai kummilapsia. Ainoa tapahtuma kalenterissani taitaa olla työpaikan pikkujoulut. Muuten on vapaata:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua helpotti kotona eilen. Sain Läkerol-pastilleista aivan hillittömän ripulikohtauksen.
Ei sattunut olemaan läkerol YUP ja licorice? Mä sain tästä mausta.
Se oli YUP Crispy Cranberry Caramel. Toi mun viesti saattoi vaikuttaa pilaviestiltä, mutta se ripuli ja ilmavaivat oli sellaista mitä en ole kokenut vuosikausiin.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Siis JUURI tästä miehen kanssa puhuttiin. Heti alkoi kalenterit täyttyä kun rajoituksia höllättiin. Meillä ei edes ole lapsia ja silti joku kinumassa kaiken aikaa jonnekin. Ei se ein sanominen kovin helppoa ole ja sekin jo vituttaa ja syö energiaa, että jos meinaa kieltäytyä, pitää aina olla keksimässä jotain syytä. Pelkkä "ei" ei vain koskaan riitä.
Helposti riittää. "Kiitos kutsusta, mutta en pääse osallistumaan". Niin helppoa se on. Jos toinen rupeaa jankkaamaan, on aika vähentää kanssakäymistä tai jopa lopettaa se kokonaan.
No onhan sulla vaihtoehto. Joko opettelet sanomaan ei, tai jatkat samalla linjalla.
Problem solved.
Äh, otsikossa piti olla korona :D