näin nelikymppisenä sitä tajuaa miten lapsellinen sitä oli parikymppisenä..

Niimpä. ..

Piti olla niin aikuista että...

Harmi kun ei tajunnut silloin ettei elämä tarvii tosiaan olla valmis kaksvitosena

Mä olin naimisissa, kun olin 20 v. Erosin kymmenen vuotta myöhemmin. Mielestäni en ollut lapsellinen nuorenakaan, vaan 1. mieheni oli lapsellinen. Toiveeni olivat kohtuullisia, mutta hän ei pystynyt vastaamaan niihin. Jäi lapset saamatta tuossa suhteessa.

Mitä tekisitte toisin, jos se olisi mahdollista? Mä olen muutaman vuoden päässä nelikymppisestä ja ihan hyvillä fiiliksillä katselen taaksepäin. Ajatukset ehtii tietysti muuttua vielä parin vuoden sisällä, mutta nyt ainakin on hyvä näin. Kaipa sitä parikymppisenä kuuluukin olla jossain määrin lapsellinen. Ei ole sen ikäisillä niin kauheesti elämää elettynäkään, josta ottaa oppia.

Mä jättäisin abortin tekemättä ja pyrkisin yliopistoon niin kauan että pääsisin. Silloin luovutin tokasta kerrasta mutta näyttää sinne tyhmemmätkin päässeet.

*päässeen*

Etkö ap sitten rillutellut ja nauttinut nuoruudestasi?

Itse olen 37-vuotias ja en oikeastaan mitään tehnytkään kuin rillutellut ikäkaudet 15-25 v. Suurin osa taisi niin tehdä, ainakin lähipiirini

Itse elin kovasti nuoruutta: opiskelin, vietin opiskelijaelämää, matkustelin, olin kavereiden kanssa ja nautin. 

Nyt nelikymppisenä toivon, että olisin ottanut hieman vakavammin ja aikuisemmin. Mutta toisaalta, nuoruus on eletty, nyt voi ottaa rauhallisesti.

Kertokaa lisää mitä tekisitte toisin! Haluan vinkkejä teiltä viisailta aikuisilta. :) Tää ei oo vitsi.

T. 23wee

Elin silloin täysillä parisuhdetta. En kadu sitoutumistani. Pidemmässä suhteessa sain varmasti enemmän, kuin useammassa lyhyemmässä. Ainakaan seksistä ei ollut puutetta...

Mä en tekisi mitään toisin. Deittailin paljon miehiä (ei seksiä) ja pyörin koko ajan kavereitten kaa rilluttelemassa ties missä. Ja hauskaa oli. Nyt ikää 37 v. Kaduttaisi, jos ei olisi menny muiden nuorten kaa. Ekan lapsen tein 30-vuotiaana.

Olisi pitänyt opiskella enemmän :(

Ap

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 17:34"]Olisipa tajunnut silloin että elämä ei ollut vielä valmis. Ei olisi tarvinnut 'olla aikuinen'.
Olisi voinut opiskella rauhassa ja rillutella. Nauttia nuoruudesta.

[/quote]

Niin samaa mieltä

Olisin opiskellut, matkustellut ja hoitanut lapsuuden traumani kunnolla.
Nuoruuteni meni sekoilessa ja masennuksen syövereissä.
Vasta lapsen saaminen pakotti minut pitämään huolta itsestäni.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:21"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 17:34"]Olisipa tajunnut silloin että elämä ei ollut vielä valmis. Ei olisi tarvinnut 'olla aikuinen'.
Olisi voinut opiskella rauhassa ja rillutella. Nauttia nuoruudesta.

[/quote]

Niin samaa mieltä
[/quote]

Samis myös

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 17:34"]Olisipa tajunnut silloin että elämä ei ollut vielä valmis. Ei olisi tarvinnut 'olla aikuinen'.
Olisi voinut opiskella rauhassa ja rillutella. Nauttia nuoruudesta.

[/quote]
Tarkoititko kirjoittaa "kuinka vanha/kypsä" olit silloin? Vai mitä lapsellista tuossa oli, sen enempää kuin nyt nelikymppisenä?

Olin 25-vuotiaana hirveän ahdistunut, kun en ollut saavuttanut mitään, aika oli mennyt haahuiluun. Nyt 38-vuotiaana olen iloinen, että yksikään silloin olleista tavoitteista ei ole toteutunut. Ne eivät olleet minun omia haaveitani. En tiedä osaanko antaa neuvoja, mutta kehitä 23wee itsetuntemustasi. Kaikkia isoja ratkaisuja ei ole pakko tehdä ja toisaalta suunnanvaihdokset ovat sallittuja. Nuorempana myös helpompia.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:04"]

Kertokaa lisää mitä tekisitte toisin! Haluan vinkkejä teiltä viisailta aikuisilta. :) Tää ei oo vitsi. T. 23wee

[/quote]

Olisin järkevämpi opiskelualan valinnassa, ei mitään humanistihaihatteluja vaan olisin mennyt lukemaan suoraan jonkun ammatin joka työllistää. Toivoisin myös joskus että olisin löytänyt rakkaan harrastukseni jo aikaisemmin, mutta se nyt ei tietysti ole mikään valtava juttu. Muuta en oikeastaan muuttaisi, tai no matkustelisin vielä enemmän;-)

En ollut erikoisen lapsellinen parikymppisenä. Arvomaailmani oli samanlainen kuin nyt 43-vuotiaanakin. Biletysinto oli jo silloin hiipumassa, eikä kaduta ainakaan se.

Ai. Minä täytän ensi vuonna 40 eikä ole ollenkaan tuollaista fiilistä. Tein hyviä valintoja kouluttautumisen ja uran suhteen. Menin naimisiin parikymppisenä ja otin asuntolainan 24-vuotiaana. Tekisin edelleen ihan samat valinnat. Ehdin bilettääkin mukavasti siinä kaiken muun ohella ja ekan lapsen sain 27-vuotiaana. Ei ole oloa, että nuoruus olisi jotenkin jäänyt väliin.