Yle: Dokumenttiprojekti 24.11.2014

http://www.vauva.fi/keskustelu/4326715/ketju/neljas_kuolema_katsoiko_kukaan

en.

En tiedä. Ensimmäinen ajatus on, että voimani eivät ikinä riittäisi, toinen taas se, että pakkohan sitä puolisoa olisi itse hoitaa, enkä haluaisi häntä mihinkään laitokseen.

Huolehditaan toisistamme loppuun saakka, tästä on puhuttu. 

Hellyttävä vaimo ja hienoa, että jaksoi loppuun asti hoitaa miestään kotona! Nykyajan liitot eivät kestäne vaikeuksia. 

En hoitaisi, enkä haluaisi mieheni hoitavan minua. Työkseni hoidan lyhytaikaisjaksolle tulevia monisairaita, joiden kuolemansairaat omaishoitajat nippa ja nappa jaksavat.. ja aina se jaksaminen jossain vaiheessa loppuu. Mä olen puoliso miehelleni, en hoitaja, enkä halua alkaa vihaamaan häntä velvollisuuden ja väsymyksen takia.

Ihmettelin, miten vaimo ei saanut kotiin osaksi aikaa henkilökohtaista avustajaa. Tai luvattiinhan sitten loppuvaiheessa n. 50 tuntia viikossa. Toisaalta on paljon vaikeasti vammautuneita ihmisiä, kuten tämän ohjelman Oiva, joilla on ympärivuorokautinen henkilökohtainen avustustoiminta. Eikö kaikkien pitäisi saada henkilökohtainen avustaja, jos on täysin toisen avun varassa? Onko siis tässäkin asiassa kyse siitä, että jos ei huomaa vaatia itselleen palveluja, niitä ei myöskään tarjota?

Sydäntä riipaisevaa, mutta tosielämää. Kyllä taas muutamat av-palstan aiheet tuntuvat pinnallisilta tämän rinnalla. Välillä unohtuu, miten huoletonta elämää sitä saakin elää.

Eniten mua ilahdutti se, ettei nainen menettänyt elämäniloaan miehen kuoleman jälkeen, vaan oikeastaan sai sen. Epäilihän hän itsekin, ettei enää jaksaisi hoitaa miestään, vaikka vielä hetki sitten jaksoi. Todellakin äärirajoilla mennään. Toivoisin kevyempiä kuolemia potilaiden itsensä ja omaishoitajan vuoksi.

Kunnioitan suuresti niitä, ketkä jaksavat hoitaa! Veronmaksajien varoja säästyy huimasti.

Ei ole helppoa hoitaa ja samalla täytellä kelan lappuja yms. keskellä järjetöntä byrokratiaa ja saat muutaman euron korvauksen.

Miksiköhän sitä miestä ei haastateltu. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla hänen mielipide kotona olosta.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 23:11"]

Kunnioitan suuresti niitä, ketkä jaksavat hoitaa! Veronmaksajien varoja säästyy huimasti.

[/quote]

Tässä kohtaa maksan mielelläni veroja tuloistani. Sitten taas vituttaa ne sossun tuilla elävät, jotka eivät edes yritä tehdä mitään elantonsa eteen ja valittavat, miten raskasta elämä on!

Luulen etten itse jaksaisi. Mutta eihän sitä voi tietää. Mieheni varmaan kyllä hoitaisi, on niin sydämmellinen ja sitoutunut. Toisaalta olen ajatellut, että en haluaisi olla esim. dementoituneena kotihoidossa vaan haluaisin miehen jatkavan elämäänsä. Vaikea tilanne. hattua nostan omaishoitajille.

Hoitaisin ehdottomasti miestäni, jos oma fyysinen terveydentilani sen sallisi, jos itsekin olisin siinä kunnossa että tarvitsee apua niin ei. Mieheni ei varmasti kykenisi hoitamaan, hänellä ei ole minkäänlaista hoivaviettiä. On sanonut ettei missään tapauksessa jättäisi, mutta ei kykenisi hoitamaan koska olisi hänelle liian raskasta. Itse tiedän että pystyisin häntä hoitamaan, ehkä työni henkilökohtaisena avustajana vaikuttaa tähän. Oli kyllä todella koskettava dokumentti, ja korvaus omaishoitajille on naurettavan pieni.

Itse myös luulen, että mies jaksaisi hoitaa. Tuossa kohtaa ei kehtaisi uutta vaimoa ottaa.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 23:27"]

Itse myös luulen, että mies jaksaisi hoitaa. Tuossa kohtaa ei kehtaisi uutta vaimoa ottaa.

[/quote]

Taidankin jättää nalkuttamisen hieman vähemmälle, josko se mies kestäis minua pidempään.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 23:11"]

Eniten mua ilahdutti se, ettei nainen menettänyt elämäniloaan miehen kuoleman jälkeen, vaan oikeastaan sai sen. Epäilihän hän itsekin, ettei enää jaksaisi hoitaa miestään, vaikka vielä hetki sitten jaksoi. Todellakin äärirajoilla mennään. Toivoisin kevyempiä kuolemia potilaiden itsensä ja omaishoitajan vuoksi.

[/quote]

no shit

Katsoin ja tuntui todella hyvältä kun nainen jaksoi jatkaa elämäänsä.Hymyili jopa lopussa vaikka muuten oli masentuneen oloinen.Hyvä kun hankki koiran ja lähtee vielä matkoille. Itseäni toki pelottaa, olen 34 ja mieheni 52. Kymmenen vuotta oltu naimisissa.Onneksi mies on terve ja hyväkuntoinen. Ei mitään lääkityksiä tarvitse.

Kova juttu toimia omaishoitajana. Hienoa, että tällaisia ihmisiä löytyy. Ihmisten pitäisi kyllä enemmän välittää toisistaan muutoinkin. Mua säälittää vanhainkodin vanhukset, jotka saavat huonoa hoitoa.