Lue keskustelun säännöt.
Anopit kamalia vai miniät tosikkoja?
24.11.2014 |
Onko tosiaan kaikki nämä hirviöanopit yksikseen niin rasittavia vai olisiko kuitenkin niin että miniät suuttuvat liian herkästi tai liioittelevat asioita? Varmana on molempia, mutta peiliinkatsominen saattaa olla paikallaan niin anopilla kuin poikansa vaimollakin jos riidan saa aikaiseksi kaikesta.
-
Ystäväni ihmetteli kerra miksen ole loukkaantunut kun oma anoppini "vahtii" syömisiäni. Itse koen sen positiivisena koska syöminen on välillä vähän hankalaa. Anoppi kysyy aina minulta mitä tahtoisin syödä, ei halua tehdä inhokkiruokiani jos olen paikalla ja laittaa tomaatit eri kippoon kuin muun salaatin koska en pidä niistä. En ole koskaan pyytänyt tätä, mutta hän haluaa että ruoka maistuu minuelle kun käyn siellä. Usein hän pyytää minut välipalaseuraksikin. Ystäväni kokee tämän ylimielisenä vittuiluna, minä taas ajattelen anopin olevan kohtelias ja huolissaan kun on hyvin äidillinen. Kuinka te ajattelisitte anopistanne esim tässä tilanteessa?
Kommentit (8)
Eiköhän noita ole sekä anoppeja että miniöitä joka lähtöön? Jotkut eivät edes halua tulla toistensa kanssa toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No että sun pitäis keksii itteles muuta tekemistä kun ajatella tollast. Kaikki ihmiset ovat erilaisia.
No ihanko tosiaan ovat erilaisia? Täällä kun tuntuu ihmiset puhuvan vain hirviöanopeista ja anopista tekee kamalan mitä typerimmät jutut välillä. Ihan vaan haluaisin tietää miten kukakin asian käsittelee. Ystäväni suhtautuminen anoppeihin on selvästi eri kuin minulla.
Meillä miehen vanhemmat on pääsääntösesti ihan mukavia, mutta jos joku ei mene niinkuin he haluavat alkaa aina hirmuinen sota. Esim eivät hyväksyneet meidän päätöstä olla kastamatta lapsia, he saavat itse aikanaan liittyä haluamaansa uskontoon. Me kumpikaan ei kuuluta kirkkoon, siinä myös yksi sodan syy, mies erosi kirkosta.
Meidät ruoka-ajat on väärät. Lomalla nukuttiin yhteentoista ja syötiin aamupala puoli kaksitoista, anoppi räyhäs mulle kun en antanut lapsilleni ruokaa klo 12:00.. Kuolevat kuulemma nälkään.
En hyväksynyt poikavauvalleni supermies vaatteita, pilasin kuulemma pojan jo vauvana, sillä hän olisi saattanut haluta niitä vaatteita.
En ole pakottanut nyt 5v lastani jalkapalloa harrastamaan kun hän ei halua, mutta kun kaikki mieheni sisarista ovat harrastaneet. Juu, meidän poika haluaa mielummin olla sirkuskoulussa.
Tällaisia pieniä riitoja meillä on, mutta muulloin menee hyvin, enkä jaksa noita kaivella enää kun heidät näen.. Menee paremmin kun laskee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. :)
Olen samoilla linjoilla ap:n kanssa. Vaikuttaisi, että hänen anoppinsa oikeasti yrittää parhaansa mukaan huomioida miniää monin tavoin.
Näin yritän itsekin toimia näin aloittelevana anoppina. Miksi tekisin tieten tahtoen epämieluisia tarjottavia? Tottakai tarjoan niitä, en kuitenkaan vedä palkokasveja sieraimiin, jos miniä ei jotain halua. Toisaalta, jos miniä aina järjestelmällisesti kieltäytyisi kaikesta tarjottavasta, ihmettelisin sitä ja en voi kieltää - pahoittaisin varmaan mieleni. Juttelen miniälleni aivan tavallisia asioita ja kohtelen häntä kuin perheenjäsentä. Miniäni ei tietenkään tarvitse olla kaikesta samaa mieltä, mutta tokihan meidän yhteiseloa helpottaa, jos olemme edes joistakin asioista samoilla linjoilla ja meillä on jotain puhuttavaa.
Olen joskus miettinyt, että olisi kamalaa, jos täällä joku anoppiansa pahasti haukkuva olisi minun miniäni. Niin rumasti jotkut ajattelevat lähimmäisistään. Toisaalta, olen aina uskonut siihen, että poikani osaa valita ihmisen rinnalleen, jolla on järki päässä ja lämpöä sydämessä. Ei hänen minua tarvitse rakastaa, kunhan poikaani. Minun kanssani riittää, että tulemme toimeen ja olemme ystävällismielisissä väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:46"]
Olen samoilla linjoilla ap:n kanssa. Vaikuttaisi, että hänen anoppinsa oikeasti yrittää parhaansa mukaan huomioida miniää monin tavoin.
Näin yritän itsekin toimia näin aloittelevana anoppina. Miksi tekisin tieten tahtoen epämieluisia tarjottavia? Tottakai tarjoan niitä mieluisia, en kuitenkaan vedä palkokasveja sieraimiin, jos miniä ei jotain halua. Toisaalta, jos miniä aina järjestelmällisesti kieltäytyisi kaikesta tarjottavasta, ihmettelisin sitä ja en voi kieltää - pahoittaisin varmaan mieleni. Juttelen miniälleni aivan tavallisia asioita ja kohtelen häntä kuin perheenjäsentä. Miniäni ei tietenkään tarvitse olla kaikesta samaa mieltä, mutta tokihan meidän yhteiseloa helpottaa, jos olemme edes joistakin asioista samoilla linjoilla ja meillä on jotain puhuttavaa.
Olen joskus miettinyt, että olisi kamalaa, jos täällä joku anoppiansa pahasti haukkuva olisi minun miniäni. Niin rumasti jotkut ajattelevat lähimmäisistään. Toisaalta, olen aina uskonut siihen, että poikani osaa valita ihmisen rinnalleen, jolla on järki päässä ja lämpöä sydämessä. Ei hänen minua tarvitse rakastaa, kunhan poikaani. Minun kanssani riittää, että tulemme toimeen ja olemme ystävällismielisissä väleissä.
[/quote]
Molemmat on naisia eli molemmat on kamalia tosikkoja.
Up