Miten saada lapsi katumaan tekojaan?

Kasvattamalla oikein.

Kiitos, no tämähän auttaa. Ensimmäinen lapsi ollaan osattu kasvattaa oikein, mutta nyt on näköjään taannuttu.

Ei ole vika aina kasvattajassa. Perheneuvolaa suosittelen.

Mitä ihmettä, eikö av-palstalta saakaan puolilta öin järkeviä kasvatusneuvoja? ;)

Oikeasti olemme vähän huolissamme, että lapsesta kasvaa tunnevammainen narsisti.

Kiitos sille, joka suositteli perheneuvolaa. Pitäisi varmaan kerätä joitakin esimerkkitapauksia enne kuin alkaa varailla aikaa.

Omasta lapsuudestani 6 vuotiaana muistan, etten osannut olla aidosti pahoillani. Ala-asteen aikana kyky kyllä kehittyi, joten sinuna en vielä olisi huolissaan jos kaikki muuten ok :) kannattaa jutella lapsen kanssa asiasta myös muulloin kuin anteeksipyynnön hetkellä. Nimetä tunteita, kysellä mitkä asiat lasta itseään harmittavat, miltä tuntuu silloin kun joku pyytää häneltä anteeksi yms.

Näin haluaisin uskoa. Tuntuu vain erikoiselta, kun tyttö on ikäisekseen muuten hyvin fiksu ja taitava.

Perheneuvola on kyllä paras vaihtoehto nyt.

Onko tyttö itse kokenut mitään ikäviä tilanteita? Osaako tunnistaa tunteitaan? Pystyisikö tytölle ns. siirtämään omia tunteita muiden nahkoihin?

Esim. "Jos sinä revit Maijan kädestä tavaran ja rikot sen, niin Maijalle tulee paha mieli. Varmaan vähän samanlainen kuin sinulle kun sinulta meni rikki se tietty lelu. Sellaista ei saa tahallaan tehdä toisille ja jos tekee, siitä pitää pyytää anteeksi."

Kaikilla lapsilla ei riitä ymmärrys, mutta monilla riittää. Tuollaisella voi pikkuhiljaa saada ymmärtämään. Lapsen pitää vain itse tunnistaa edes vähän omia tunteitaan.

Minäkin olin lapsena aika kamala, en suostunut olemaan pahoillani enkä pyytämään anteeksi. Kai se oli joku ylpeysjuttu. Ala-asteen aikana empatia sitten pikkuhiljaa kehittyi ja aloin oikeasti ymmärtää muiden tunteita. Vaikka lapsena olin pikkuhirviö, niin kyllä minusta kuitenkin kasvoi empaattinen ja muut huomioon ottava aikuinen :) älä ainakaan ala demonisoimaan lasta luulemaan, että hän on jollain tavalla pysyvästi viallinen tai paha, siitä saattaa tulla itsensä toteuttava ennustus. Ole sitkeä ja opeta sinnikkäästi anteeksipyyntöä ja muiden huomioonottoa vaikkei tuloksia heti tulisikaan.

Minä sain kuulla pitkään kun käyttäydyin päiväkodin tädin mielestä huonosti ja äiti kysyi "hävettääkö". Vastaukseni oli "EI YHTÄÄN!"

Samanlainen olen vielä aikuisenakin, miksi tekisin jotain asiaa jos minun pitäisi häpeillä? Kyllä ne luonteenpiirteet tulee näkyviin jo lapsena.

No jos on esimerkiksi varastanut isoveljeltään rahaa, niin kyllä sitä pitäisi osata olla nolo ja pahoillaan. Tämä nyt oli ensimmäinen iso juttu, jossa asia tuli esiin, mutta samanlaista on näkynyt pienemmässäkin. Eskarista tulee pelkkiä kehuja, siellä tällaisia tilanteita ei ole ilmeisesti edes tullut.

On olemassa tunne- ja järki-ihmisiä (googleta MBTI). Oma esikoiseni on tunneihminen eikä empatian opettaminen ollut vaikeaa. Heräsin vähän aikaa sitten siihen, että kuopus on järki-ihminen (kuten oon itsekin) ja empatiaa pitää oikeasti harjoitella. Kyllä se siitä :)