Miksi naiset ja äidit eivät viihdy tässä yhteiskunnassa?

Eikö miesten tekemät perhesurmat tulisi myös saada loppumaan?
Ei tästä montaa vuotta ole kun iskät niittasivat lapsukaisiaan oikein urakalla.

Ihmiset voisivat auttaa ja pyytää apua. Sallivampi mieli ja ymmärrys auttaisivat. Empatian osoittaminen. Heikompien huomioiminen,

yhteiskunta kyttää rahaa...mutta lapset ja äidit on ne tärkeät. Yhteiskunta loppuu, jos ei ole heitä.

lapsuuden ja lasten arvon näkeminen. Äitiyden ja isyyden tukeminen. 

Ihan kaikkien empatia toisiaan kohtaan auttaisi.

täällä olisi parempi ja helpompi olla kaikille, kun tultaisiin esiin ja annettaisiin ihmisten elää laillaan. Sovussa. Ilkkuminen ja vahingonilo ja vertaaminen toisiin on huono. Me ollaan täällä kaikki yhdessä. Tuodaan asioita yhteisöön...joku tuo rahaa ja joku sellaista mitä rahalla ei mitata.

raha on hyvä mittari rahaan, mutta huono mittari muuhun.

niitä muita mittareita painottaisin ...hyvän mielen tuomisen mittari olisi hyvä. Avuliaisuuden mittari.

on niitä tärkeitä asioita, mitkä olisi hyvä nähdä ja tajuta.

rakkaus. Empatia.

Puhumattomuuden kulttuuria pitäisi alkaa murtamaan. 

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 06:11"]mitä tässä pitäisi oikein tehdä, että nuo lapsisurmat saataisiin loppumaan?
[/quote]
Kodinhoitaja avuksi

Kaikkien ei pitäisi tehdä lapsia! Ja jos on uuvuksissa niin lapsiluvun voi jättää yhteen jne... Aina ei voi olettaa, että joku muu tukee. Oma vastuu!

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:07"]Kaikkien ei pitäisi tehdä lapsia! Ja jos on uuvuksissa niin lapsiluvun voi jättää yhteen jne... Aina ei voi olettaa, että joku muu tukee. Oma vastuu!
[/quote]
Juuri näin! Miettikää ensin, tehkää vasta sitten

Lapsiperheen arki on raskasta ja yksitoikkoista. Älkää maalailko siitä liian ruusuista kuvaa

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:08"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:07"]Kaikkien ei pitäisi tehdä lapsia! Ja jos on uuvuksissa niin lapsiluvun voi jättää yhteen jne... Aina ei voi olettaa, että joku muu tukee. Oma vastuu!
[/quote]
Juuri näin! Miettikää ensin, tehkää vasta sitten
[/quote]
Sä voit toteuttaa tuota omalla kohdallasi. Älä tee lapsia.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 06:11"]mitä tässä pitäisi oikein tehdä, että nuo lapsisurmat saataisiin loppumaan?
[/quote]
Äidit joutuu kantamaan suuren vastuun. Jos lastensuojelussa huomataan että joku äiti on uupunut häntä pitäisi auttaa ihan käytännön avulla.
Ihmeellistä ilkeilyä taas tässäkin ketjussa että "mitäs teit lapsen, oma vikas jos et nyt jaksa". Ei mitään empatiakykyä joillakin.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:18"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 06:11"]mitä tässä pitäisi oikein tehdä, että nuo lapsisurmat saataisiin loppumaan? [/quote] Äidit joutuu kantamaan suuren vastuun. Jos lastensuojelussa huomataan että joku äiti on uupunut häntä pitäisi auttaa ihan käytännön avulla. Ihmeellistä ilkeilyä taas tässäkin ketjussa että "mitäs teit lapsen, oma vikas jos et nyt jaksa". Ei mitään empatiakykyä joillakin.

[/quote]

Mutta jos tietää, että vaikka jo pelkkä opiskelu tai työnteko tuntuu ylivoimaisen raskaalta niin kannattaa oikeasti harkita tekeekö niitä lapsia vai ei. Niiden kanssa kun ollaan 24/7. Lapsen saaminen on etuoikeus, ei velvoite.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:07"]Kaikkien ei pitäisi tehdä lapsia! Ja jos on uuvuksissa niin lapsiluvun voi jättää yhteen jne... Aina ei voi olettaa, että joku muu tukee. Oma vastuu!
[/quote]

Harva tietää uupuvansa esim 2-3 vuoden päästä.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:14"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:08"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:07"]Kaikkien ei pitäisi tehdä lapsia! Ja jos on uuvuksissa niin lapsiluvun voi jättää yhteen jne... Aina ei voi olettaa, että joku muu tukee. Oma vastuu!
[/quote]
Juuri näin! Miettikää ensin, tehkää vasta sitten
[/quote]
Sä voit toteuttaa tuota omalla kohdallasi. Älä tee lapsia.
[/quote]
Olen tehnyt oman jaksamiseni ja tilanteeni mukaan. En valita ja jaksan mainiosti!

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:22"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:18"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 06:11"]mitä tässä pitäisi oikein tehdä, että nuo lapsisurmat saataisiin loppumaan? [/quote] Äidit joutuu kantamaan suuren vastuun. Jos lastensuojelussa huomataan että joku äiti on uupunut häntä pitäisi auttaa ihan käytännön avulla. Ihmeellistä ilkeilyä taas tässäkin ketjussa että "mitäs teit lapsen, oma vikas jos et nyt jaksa". Ei mitään empatiakykyä joillakin.

[/quote]

Mutta jos tietää, että vaikka jo pelkkä opiskelu tai työnteko tuntuu ylivoimaisen raskaalta niin kannattaa oikeasti harkita tekeekö niitä lapsia vai ei. Niiden kanssa kun ollaan 24/7. Lapsen saaminen on etuoikeus, ei velvoite.
[/quote]
? Nyt en kyllä ymmärrä sun pointtia? Etkö tiedä että yleensä äiti jää äitiyslomalle opiskelusta ja työstä kun saa lapsen. Ja kuka puhui mitään valmiiksi uupuneisra ihmidistä jotka hsnkkisi siinä vaiheessa lapsia?

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:30"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:14"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:08"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:07"]Kaikkien ei pitäisi tehdä lapsia! Ja jos on uuvuksissa niin lapsiluvun voi jättää yhteen jne... Aina ei voi olettaa, että joku muu tukee. Oma vastuu!
[/quote]
Juuri näin! Miettikää ensin, tehkää vasta sitten
[/quote]
Sä voit toteuttaa tuota omalla kohdallasi. Älä tee lapsia.
[/quote]
Olen tehnyt oman jaksamiseni ja tilanteeni mukaan. En valita ja jaksan mainiosti!
[/quote]
Mutta entä jos et jaksakaan enää vuoden päästä? Jos sinä tai lapset sairastutte tai ukko jättää. Oletko yhä samaa mieltä kuin nyt?

Kyllä nää "jaksajat" ovat sitten ylimielistä porukkaa! Uupumus voi yllättää kenen tahansa, vaikka nyt jaksaisit. Elämässä ei voi kaikkea ennakoida ja asiat voivat muuttua. Tuollainen empatiakyvyttömyys sen sijaan näyttäis olevan aika pysyvä olotila ja hyvin tuhoisaa ympäristölle!

Tämä kommentti koskee vain uupumusta. Ja vastaa vain siihen "tehkää vain sen verran kuin jaksatte"-tyyppiseen sontaan.

Pelkästään uupunut äiti ei tapa!

Valitettavasti minä en usko, että näitä tapauksia mikään kodinhoitajien palkkaaminen ehkäisee. Yhteiskunta ei voi millään ehkäistä kaikkea, ei vaan voi. Aina tietenkin kannattaa yrittää, mutta samalla kun huutaa yhteiskuntaa apuun kannattaa muistaa, että esim. 1950-luvulla lapsia surmattiin aivan eri tahtiin kuin nykyään.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 06:27"]

Ihmiset voisivat auttaa ja pyytää apua. Sallivampi mieli ja ymmärrys auttaisivat. Empatian osoittaminen. Heikompien huomioiminen,

yhteiskunta kyttää rahaa...mutta lapset ja äidit on ne tärkeät. Yhteiskunta loppuu, jos ei ole heitä.

lapsuuden ja lasten arvon näkeminen. Äitiyden ja isyyden tukeminen. 

Ihan kaikkien empatia toisiaan kohtaan auttaisi.

täällä olisi parempi ja helpompi olla kaikille, kun tultaisiin esiin ja annettaisiin ihmisten elää laillaan. Sovussa. Ilkkuminen ja vahingonilo ja vertaaminen toisiin on huono. Me ollaan täällä kaikki yhdessä. Tuodaan asioita yhteisöön...joku tuo rahaa ja joku sellaista mitä rahalla ei mitata.

raha on hyvä mittari rahaan, mutta huono mittari muuhun.

niitä muita mittareita painottaisin ...hyvän mielen tuomisen mittari olisi hyvä. Avuliaisuuden mittari.

on niitä tärkeitä asioita, mitkä olisi hyvä nähdä ja tajuta.

rakkaus. Empatia.

[/quote]

Oikeassa olet. Mutta kuten tälläkin palstalla jatkuvasti nähdään, tänä päivänä empatia loistaa poissaolollaan yhteiskunnassa.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:59"]

Pelkästään uupunut äiti ei tapa!

[/quote]

Mutta uupumus voi johtaa mielenterveyden häiriöihin joissa äiti tappaa.

Lastensuojelua pitäisi kehittää. Nythän maine on se, että joko ei saa mitään apua tai lapset otetaan kokonaan pois (vaikka se ei olekaan todellisuutta). Mutta muutakin kuin mainetta pitää toki kehittää ja resursseja lisätä. Paljon matalan kynnyksen kevyttä tukitoimintaa!

Uupunut yh-äiti Kuopiosta vastaa. Itse hankin 2 lasta pienellä ikäerolla, mies oli innoissaan hengessä mukana. Miehellä hyvä työ, hyvä oma asunto, kaikki kunnossa. Toisen synnyttyä miehen suhtautuminen muuttui, hän yritti olla mahd. vähän kotona, ei halunnut ottaa lapsiaan syliin, rahasta oli isot riidat kun lopulta oli sitä mieltä että hän ei maksa mitään lapsiin liittyvää, esim. ruokaa. Lopulta päästin hänet pahasta ja erosimme. Mies totesi itse että perhe ei ollutkaan hänen juttunsa, oli helpottunut, onnellinen. Ei koskaan ole maksanut elareita, kela maksaa minimit.

Alle vuosi eromme jälkeen miehellä oli jo uusi nainen luonaan asumassa, yh-äiti ja heti tekivät 2 lasta lisää. Tuskin tarvitsee edes mainita että ei ole ollut yhtään kiinnostunut näkemään "vanhoja lapsia". Uuden perheen kanssa ovat tiiviisti lasun kanssa tekemisissä, kaksi mt-ongelmaista kun ovat. Osa lapsista heillä jo huostaanotettu.

minä olen itse ollut tosi väsynyt, kumpikin lapsi nukkui huonosti, uhmaiät oli vaikeat, rahat tosi tiukilla (kotihoidontuella elettiin vuosia me kolme, en tajunnut pyytää sossusta mitään), lapset sairasti kaikki talvet ihan jatkuvasti kunnes koulu alkoi, sitten rauhoittui. Olen kuullut lapsista jotka ei koskaan sairasta esim. Oksennustautia tai korvatulehdusta, mun lapsilla nämä kaksi oli vakiovieraina joka talvi. Epäreilua.

joka tapauksessa pyysin väsyneenä apua ihan joka paikasta. Vanhempani asuvat samassa kaupungissa, eivät suostuneet. He vetosivat siihen että lasten isän pitäisi hoitaa omia lapsiaan edes joskus. Jos isä ei hoida niin heidänkään ei kuulemma tarvitse. (En käsitä tätä logiikkaa, vieläkään, en anna anteeksi).

Tässä vaiheessa kerroin neuvolassa olevani todella yksin ja väsynyt. Neuvola teki minusta lastensuojeluilmoituksen koska se olisi varmin tapa saada apua, esim. Tukiperhe. Olin että ok. Lastensuojelusta tuli kirje jossa oli aika keskustelulle, menin sinne todella toiveikkaana. Tässä vaiheessa päiväkoti teki minusta myös ilmoituksen sillä itkin aamuisin väsymystäni lapsia hoitoon viedessä, lapsetkin oirehti. Minulta kysyttiin vaan käytänkö alkoholia (en), poltanko (en ja miten tää liittyy väsymykseen?) onko minulla lääkityksiä, sairauksia, mt-ongelmaa tmv. (Ei). He totesivat että eivät voi auttaa, asiakkuuteen ei ole tarvetta ja minun pitää PAKOTTAA ex-mies ja vanhempani olemaan lasteni kanssa. Aha. Kiitti v*tusti ei mistään.

Nyt vuosia Myöhemmin (lapset jo koulussa, kaikki hyvin!) ihmettelen etten seonnut väsymyksestä kokonaan. Monesti mietin silloin että olen niin väsynyt että tapan itseni ja lapseni. Terveiset Kuopion lastensuojeluun, herätkää nyt viimein ja tajutkaa että avulle on kova tarve!! Voisin kirjoittaa tämän omalla nimellänikin, monet varmasti tunnistaakin tästä. Terkkuja vaan. Me muuten asuttiin tän "surmatalon" naapurissa pari vuotta.